Viisi vuotta sitten maassamme oli susia tuplasti enemmän kuin nyt. Ei silloin syntynyt tällaista polemiikkia.
Mistä on kysymys? Hirvikannan pienenemisestäkö? Esim. Vieremälle ei myönnetty yhtään kaatolupaa hirville viime syksynä.
Jopa Tanelin ajatuksilla niinkin mutta onhan näitä peuroja ja kauriita aivan yhtä riesoiksi asti ainakin näillä Satakunnan kolkilla riittämiin. Nyt kyllä tilanne parempi kun sudet alkaneet urakoida Huittisten seutua hiukan järkevämmälle tasolle noita pikkuriesoja.
Lisäksi näitä pienempiä joita silloin tällöin myös saattaa mennä suden suihin.
Arto oikeassa, kyllä susi on laumametsästäjä joten sen vuoksi pitäisi terve laumakäytös pitää kunniassa ja antaa niiden olla rauhassa ja hoitaa normaali ruokahuoltonsa.
Suomen rajanaapurit Norja, Ruotsi, Viro ja Karjalan Tasavalta ovat päättäneet pitää susimääränsä mahdollisimman pieninä, ja järjestäneet erityyppisiä sudenmetsästyskampanjoita. Suomi tulee jatkossa tekemään samoin, jotta salametsästyksestä päästään eroon. Päätös asiasta tehdään vielä tämän hallituskauden aikana.
Ruotsin nykyinen ympäristöministeri Lena Ek vaati susikannaksi 180 yksilöä. Eduskunta siellä taasen vaati 210 yksilöä.
Sittemmin EU-komissio pakotti muuttamaan tätä eduskunnan tahtoa.
Molemmat tavoitteet merkitsevät selvää harvennusta nykyiseen, noin 300 suden kantaan.
Kotieläintä hätyyttelevä peto pitää yrittää ensin hätistellä pois.
Ellei hätistely auta, pedon saa tappaa.
Hätävarjeluna tapetusta pedosta ilmoitus tehdään lääninhallitukseen, ei poliisille.
Myös metsästyksessä käytettävän koiran kimppuun käyvä peto on mahdollista tappaa, elleivät lievemmät keinot auta.
Asetuksen muutos vähentää karjanomistajien ja metsästäjien vaivoja tilanteessa, jossa on pakko ollut turvautua pedon tappamiseen. Kertoo Ruotsin maatalousministeri Eskil Erlandsson.
Koita nyt puuntakunen olla edes hiukan realisti!
Miten sadasta kokomaan sudesta tehdään erityisjahteja ja huvittelutappamista jopa luvan kanssa. Ei voi olla että joku on noin ulkona metsän eläimien metsästysmaailmasta. Jahteja järjestetään kun päästään edes kestävään kantaan. Nyt roikutaan rajalla jossa ei kauan tipu minkäänlaista lupaa. Räpsähtää erityissuojelu päälle niin saahan siinä sitten jahteja vartoilla.
Huvittelujahdeista Jesse voit kysellä roopelta, siellä on suurin tietämys asiasta, ainakin roopen itsensä kertoman mukaan.
Miehet jotka lähtevät tosi toimiin, tekevät sen eleettömästi ja metelöimättä.
Tunnen yhden sellaisen joka RKTL:än myötä vaikutuksella keräsi päivän päätteeksi peräkärryyn kuorman poistettavia susia.
Helppo oli uskoa kun mies tikkasi hirvitaulun ”napakympin” hajalle käsivaralta.
Viimeisessä Metsästäjä-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli susi asiasta. Kyseistä eläintä on tutkittu aika paljon pohjoismaissa ja euroopassa ja käyttäytymisestä on aika paljon tietoa. Suomen ehkä eturivin tutkija Ilpo Kojola kertoi asiasta seuraava:
– suden menestyminen hirvenpyynnissä riippuu alfauroksen iästä. Nuorilla 40 %: ja yli viisi vuotiailla yli 80 %: onnistuu hirven saalistusyritys. Kun alfauroksen ikä ylittää tuon viisi vuotta saalistuspaine koiriin vähenee
– poronhoitoalueen ongelman aiheuttaa etelästä siirtyvät nuoret sudet. Sen vuoksi kovin paljoa eteläistä kantaa ei voine varmaan lisätä. Varsinkin poronhoitoalueen eteläosissa pesivät sudet siirtyvät helposti poronhoitoalueelle.
– suden tappavat Suomessa koiria enemmän kuin Ruotsissa suhteutettuna laumojen määrään. Ruotsissa on sorkkaeläinkanta noin 3 – 5 kertaa suurempi kuin meillä.
– Virossa pihasusien määrä on vähäinen koska siellä on vahva villisika kanta
Tästä voisi pikaisesti tehdä sellaisen johtopäätöksen jotta saadaan pihasudet pois ja koiravahingot minimoitua pitäisi susien alafaurosten ikä olla korkeampi ja myös luontaista metsäravintoa enemmän kuin nykyään. Siis sorkkaeläinkannat olisi oltava suuremmat. Lienee aika vaikea yhtelö se että hirvikanta olisi 1/ 1000 tai jopa alle ja susikanta mahdollisimman suuri. Tahtoo tuo elo olla aika ankeaa jos ruokaa ei ole.
Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Panu Hiidenmies muistuttaakin jäsenistöä liiton julkaisemassa Jahti-lehdessä, että julkinen kuva koko metsästäjäkunnasta syntyy yksittäisten tekojen perusteella.
Tunteita kuohuttavat teot leviävät median kautta nopeasti ja SAAVAT LISÄVAUHTIA TAHOILTA; JOTKA KÄYTTÄVÄT TILANNETTA HYVÄKSEEN JA RINNASTAVAT TOISIINSA LAILLISEN METSÄSTYKSEN JA METSÄSTYSTÄ MUISTUTTAVAN RIKOLLISEN TOIMINNAN.
Metsästäjä-lehti 2/2013
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.