Keskustelut Metsänomistus Missä raja…missä palsta ?

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 56)
  • Missä raja…missä palsta ?

    lainaus:

    ”Noin yleistasolla voisin tämän aamun puhelinliikenteen perusteella sanoa että ehkä suorittavan portaan olisi hyvä keskittyä sen oman toimen hyvään suoritukseen ettei kävisi kuin taas kävi että sinne naapurin sutturytöön hyökäistiin ensteks ja sitten alkoi minun siivottukkin löytyä. Mutta eihän se raja tielle näy kun se ei ole tiessä. Ja se naapurin rytö saattaa nyt olla tielle katsottuna ehkä siistikin kun tuli puut pois. Rantanäkymät avartui nk.”

    Jäi vähän askarruttamaan , että oliko tien ja palstan välillä mahdollisesti vierasta maata , ja olisiko ollut mahdollista mennä oikealle kuviolle jostakin kautta käymättä naapurin puolella ?

    Tietyt asiat tulisi aina merkitä selkeästi maastoon ennakkoon .
    Näitä ovat :
    -varastopaikka ,
    -reitti leimikolle ,
    -mahdolliset tilan rajat
    -ja leimikon rajat , jos on vähäistäkin vaaraa väärille tulkinnoille .

    Jotkut yhtiöt huolehtivat nämä asiat esimerkillisen hyvin , toiset ….vähän huonommin . Avaustekstistä käy ilmi jälkimmäinen vaihtoehto . Virheitä sattuu , jos kokonaisuus jää epäselväksi .

    Aihe (työskentelyä haittaava aluskasvos) josta tälläkin palstalla on jauhettu kyllästymiseen asti , ei näytä vileäkään olevan loppuun kaluttu . Osasyynä vahinkoon on tälläkin kertaa riittämätön
    näkyvyys .
    Tilan rajalla tilanne on helppo korjata raivaamalla leimikon puoli siistiin kuntoon . Tällöin raja näkyy selkeästi ja hakkuu pysyy varmasti oikealla puolella rajaa . Sama kaava toimii hyvin korjuun kohteena olevan palstan kohdalla . Vain raivattu alue hakataan .

  • pikkutukki

    Nykyään luotetaan paljon paikantimiin , se voi olla osasyy rajojen aukipidon laiminlyöntiin .

    Jätkä

    Leimikon liputuksesta on sovittu jo vuosikymmenet sitten. Teoriassa kaikki puunkorjuufirmat käyttävät samaa liputustyyliä – jos käyttävät.
    Leimikonrajana on aina ollut kaksi punaista nauhaa, jotka ovat päällekkäin parinkymmenen sentin välein ja rusetti on leimikon puolella.
    Periaatteessa nauhat laitetaan pystyynjääviin puihin / risuihin.
    Ajourat merkitään oranssilla ja pystyynjääviin puihin rusetti uran puolelle. Kaksi nauhaa on rieteyksen merkki.
    Nauhat ovat ns. kuitunauhaa, eli paperia, joka melko pian ainakin menettää värinsä.
    Varmaan palstan ns. konemiehetkin ovat ainakin joskus nähneet merkkausnauhoja metsässä.

    Rane

    Tapoja on varmaan monenlaisia.Yleensä pyykin kohdalle tai kulmaan on tullut kaksi nauhaa ja muuten yksi.
    Nykyään otetaan kai huomioon että aika monella motokuskilla on tuo punaviher-sokeus.He näkevät selvemmin vaikkapa sinisen nauhan.

    Jätkä

    Sininen nauha on varattu lohkojen rajoille.

    Nimetön

    Niin että mistä johtuu rajojen pidon laiminlyönnit?
    Ihminen on niin helppo opettaa laiskaksi, etämetsänomistajalla tai metsän omistajalle joka ei itse metsiään hoida ja jos hoitotoimenpiteet ja myynnit onnistuu ilman rajojen aukasua niin äkkiä sitä opppi ettei tarvi ite jatkosakaan lähtä linjoja perkkaamaan.
    Monella metsäamattilaisella monestikkin ammattiylpeyttä että ”aina minä olen rajat löäytänyt” niin eipä se sitte innosta maanomistajaa linjoja perkkaamaan.
    Aikasemmin oli yksittäisetkin puut muka arvokkaita, nykyään ei ole monellekkaan niin nokon nuukaa kenen pinoon puut menee rajalinjan tuntumasta.
    Hakkuukone jos hakkaa rajalinjalle ajouran niin yleensä puita menee vääräänkin pinoon.

    Lassella on linjaa pitkästi ja kummiskin 1.5m leveä linja nuoltu puhtaaksi.

    Metsuri motokuski

    Nykyään ei enää lohkoja merkitä erikseen. Tuo jätkän mainitsema nauhoitustapa on varmaan ns ”kouluntapa”. Nauhoitukset ovat ihan yhtiökohtaiset. Jossain palsta on merkitty punaisella joillakin se on oranssi. Kulmat ja pyykit merkitään kahdella tuplanauhalla. MG meillä päin merkitsee palstan rajat sini/punaisella – nauhalla juuri värisokeuden vuoksi.

    Joillakin laani on keltainen, joillakin se on sininen. Joillakin ajoura on oranssi joillakin joku muu.

    Siis yhtenäistä käytäntöä ei enää ole.

    arto

    Jokunen vuosi sitten repitin kaikki pitäjän hakkuut. Käytin punasta leimikon rajana (pitkä roikkuva ) sinisellä kohteelle aju . varasto keltaisella…. Nähnyt myös heijastavaa kelta/punaa nykyään käyttävät sellaista, konemiesten mieleen näkyy pimeässä hyvin on siis kuin heijastin.

    Jätkä

    Näkyy Metsähallituksella ja mm. Tampereen kaupungilla olevan edelleen samat ohjeet kuin ennen oli kaikilla.
    On melkoista typeryyttä, kun ensin tapeltiin kymmenen vuotta, että saadaan yhtenäinen liputuskäytäntö ja parinkymmenen vuoden totuttelun jälkeen jotkut älykääpiöt aloittavat oman – sekavan merkkaustavan.
    Tiedän, että kaikkein tyhmimmät käyttävät muovinauhoja, jotka kulkeutuvat sellukattilaan asti, vaikka siitä ensimmäiset oppirahat maksettiin jo nauhojen käytön alkuaikoina.
    On aika ihmeellistä, että konekuskeiksi on valkkaantunut värisokeat tyypit, vaikka niitä on käytännössä vain muutama prosentti väestöstä.
    Miten sellaiset ovat saaneet ajokortin?

    Rane

    Punavihersokeita on siis vajaa 10 % miespuolisesta väestöstä.Naisissa paljon vähemmän.Usein eivät erota punaista jos tausta on vihreä.Liikennevalot ehkä erottavat ja valojen järjestyksestä tietysti oppii päättelemään.
    Ranen yksi työkaveri oli värisokea ja häntä varten nauhoitus oli useimmiten sinisellä,kuulema ei punaista nauhaa erottanut ollenkaan.

    Jätkä

    Meilläpäin käyttävät pirulaiset liikennemerkeissäkin punaista väriä!

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 56)