Keskustelut Metsänomistus Minne myyrät kadonneet? Tiedätkö sen?

  • Tämä aihe sisältää 254 vastausta, 30 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 9 vuotta, sitten Timppa toimesta.
Esillä 10 vastausta, 231 - 240 (kaikkiaan 254)
  • Minne myyrät kadonneet? Tiedätkö sen?

    Siitä viimeisestä myyrätuhovuodesta 2009 on kulunut nyt 6 vuotta. Ainakaan meidän taimiokoissa ei mitään havaintoja myyristä tänäkään keväänä.

    Tietääkö joku, miten myyrätutkijat selittävät nykytilannetta? Vai ovatko todenneet, ettei koko myyräkysymys ole enää ajankohtainen ja vaihtaneet ammattia?

  • Antonin poika

    Jos naali on elinvoimainen Siperian ja Kanadan arktisella tundralla, sllä ei ole mitään tekemistä Fennoskandian tilanteen kanssa. Vuonna 2000 arvioitiin, että Fennoskandiassa oli jäljellä 40-60 aikuista naalia, eli laji oli täällä sukupuuton partaalla. Muistettakoon, että naali rauhoitettiin meillä 1940, Norjassa ja Ruotsissa jo aiemmin. Tämän jälkeen naaleja oli välttävän kohtalaisesti 1980-luvulle asti. Varsinainen loppuromahdus meinasi tapahtua tämän jälkeen, kun kettu levisi tunturiin.

    Norjan uhanalaisuusarviossa naali on erittäin uhanalainen, samoin Suomessa. Ruotsin äskettäin valmistuneessa uudessa arvioinnissa naalin tilanne on onneksi parantunut äärimmäisen uhanalaisesta uhanalaiseksi. Arvatkaapa miksi. Tunturialueilla valtion metsänvartijat ovat vuosia toteuttaneet tehokasta kettujahtia, ja tunnettuilla reviireillä on ollut talvisin lisäruokintaa. Lisäksi vuosien 2007 ja 2010-11 sopulihuiput auttoivat.

    Jokainen selväjärkinen tajuaa, että Lapin pohjoisimmissa kolkissa Käsivarren kärjessä, sekä Utsjoen Galdoaivissa ja Paistunturissa, puurajan yläpuolella tehdyllä kettujahdilla ei ole mitään merkitystä koko Lapin kettukannalle.

    Anton Chigurh

    Niinsanottu naalityöryhmä sai 1994 erikoisluvan käyttää moottorikelkkaa kettujahdissa.

    Asko kaikusalo kirjoitti asiasta (metsälehti 11/1994):
    ”Tähän mennessä kohutulla erikoisluvalla on Käsivarren naalinpesiltä surmattu tasan kaksi kettua.
    Korostan vielä, että kyseessä on varovainen kokeilu, joka kohdistuu vain muutaman yksittäisen pesän kuokkavieraaseen.
    Missään nimessä naalityöryhmäläiset eivät kuvittele harventavansa koko tunturimaan punaturkkikantaa olemattomiin.”

    Mutta kuinkas kävikään?

    Metsähallituksen kieppi-lehti 2011:
    ”Tuettiin paikallisten riekonpyytäjien tekemää ketun kelkkapyyntiä tunturissa.
    Kahta puolta tunturin koivurajaa tehty tehopyynti alkoi tuottaa tulosta. Ennen tehopyynnin alkamista, viime vuosikymmenen puolivälissä, Ylä-Lapin saalismäärä oli vuosittain noin 900 kettua. Kolmessa vuodessa se kasvoi lähes kolminkertaiseksi. Vuonna 2008 saatiin saaliiksi 2600 kettua Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnissa. Tämä pyynti kohdistui laskevaan kettukantaan. Vuonna 2009 saalis oli enää 600 kettua. Pyynti alkoi tuntua. Samankaltainen kettujen tehopyynti naalin hyväksi on yllä Suomen Lappiin rajoittuvissa Finnmarkissa ja Norrbottenissa.
    Myyrien ja sopulien määrä on nousussa ja se tietää ruokaa ketuille.”

    Kun kettukanta saatiin tehopyynnillä alas, niin myyrä- ja sopulikanta lähti nousuun.

    Kieppi 2012:
    ”Tehostuneen pyynnin ansiosta Ylä-Lapin kettukanta on saatu aikaisempaa huomattavasti pienemmäksi. Näin siitäkin huolimatta, että parina viime vuotena myyriä ja sopuleita on ollut enemmän kuin vuosikymmeniin.”

    Tuossa se vitsi piileekin, kettu pitää myyrä- ja sopulikannan tundraa myöten vakaana. Kun sitä ei häiritä.

    Antonin poika

    Kettupoika on uskossaan vahva – ja liukastelee housut kintussa liukumiinasta toiseen.

    Anton, kerro meille, miten esim. Käsivarresta vuosittain keskimäärin pyydetyt 20 kettua aiheuttavat tai vakauttavat myyräsyklin. Eihän niiden vaikutus voi olla kuin korkeintaan kuin joku miljoonasosa alueen (yli 2 000 neliökilometriä) myyrä- ja sopulikannasta. Yksi kettu siis pystyisi kontrolloimaan myyräkannan pitkälti yli 100 neliökilometrin alueella, seudulla, missä on paksu lumipeite yli puolet vuodesta. Tämähän menee legendarisemmaksi kuin kuuluisat mottilaskelmasi.

    .

    Ammatti Raivooja

    Kun susi on poistettu niin kettukanta kasvaa suuremmaksi ihan kuten ilvesalueillakin. Kettukantaa pitääkin häiritä keinotekoisesti, koska susi on poistettu Lapista. Susi varmasti syö myös naaleja mutta naalikanta lisääntyy nopeammin, joten naali voittaa.

    ”Luontodirektiivin mukaan myös Lapissa on sallittava luontaisten susilaumojen muodostuminen ja niiden ravinnon käyttö. Hirvikantaa lisäämällä tällaisilla alueilla voidaan poroihin kohdistuvaa saalistuspainetta vähentää ja porojen paimentamisella ohjata niitä pois susien tieltä. Mikäli hirvikannan kasvattaminen susialueilla vaatii, on siellä metsien käyttöä muutettava siten, että hirvituhoja voidaan välttää. Hirvien liikenteelle aiheuttamia vahinkoja tulee kuitenkin kaikin keinoin pyrkiä välttämään.” Lapin luonnonsuojelupiiri.

    Siitä sitten vaan sitten muuttamaan Lapin metsien käyttöä, että saadaan susia sitten sinne.

    A.Jalkanen

    Toiveajattelua tuolla Lapin luonnonsuojelupiirissä. Lapin metsät ovat porotalousaluetta ja sen ehdoilla taitaa mennä maankäytön päätöksenteko siellä. Aivan samoin kuin Etelä-Suomi on hirvitalousaluetta.

    Anton Chigurh

    Käsivarressa on useita moottorikelkkajahtaajia ja jokaisen vuotuinen kettusaalis on lähempänä sataa (100) kuin viittäkymmentä (50) kettua. Lisäksi on suuri joukko muita perinteisemmin menetelmin operoivia.

    Ammatti Raivooja

    Mihin se Anton sitä vakaata jyrsijäkantaa siellä käsivarren Lapissa tarviaa?

    Antonin poika

    Korjataanpa taas Kettu-uskovaista.

    Jotta saa kuljettaa asetta moottorikelkassa, tarvitaan erikoislupa. Naaliprojektin puitteissa tämän henkilön ehdottaa poliisille Metsähallitus, ja henkilön pitää olla eri osapuolien (poliisi, poromiehet, paikallisyhteisö jne) hyväksymä. Kyseessä ei siis ole mikään villi moottorikelkkasafarijahti. Käsivarressa näitä henkilöitä on muutamia. Aiemmin mainitsemassani artikkelissa (Angerbjörn ym, 2013) on esitetty mm. Käsivarressa naaliprojektin yhteydessä ammuttujen kettujen määrä, joka on kaikkiaan keskimäärin noin 10 vuodessa. (Pyydän anteeksi, edellisessä viestissä mainitsin vahingossa 20, mutta pienempi luku vain vahvistaa argumenttiani). Ei siis tuhansia, kuten joskus aiemmin Anton väitti, tai edes 50 – 100 henkilöä kohti, kuten nyt edellä huijaat. Lukisit Anton joskus oikeita tutkimuksia, etkä säveltäisi hatustasi kaikkea mahdollista. Lisäksi koko kettujahdille naalisuojelun yhteydessä on vielä MMM:n asettama vuotuinen kiintiö, joka on vaihdellut 200 – 300 kettua välillä, siis koko Ylä-Lapissa. Antonin maitsemat 100 kettua henkeä kohti Käsivarressa ovat siis mahdottomia, kun koko Lapin kiintiö on max 300, ja suurin osa kiintiöstä pyydetään Utsjoella.

    Anton Chigurh

    Metsähallitus on maksanut ketuntappajille ylälapissa vuonna 2009 kulukorvausta 30€/kettu, yhteensä 20000€.

    Tuolla summalla on saatu hengiltä yhtenä talvena rapia 666 kettua.

    Tuo raha on ollut hyvä houkutin, sillä vuonna 2008 (jonka vuoden tapoista tuo summa on maksettu) pässinpäät saivat hengiltä 2600 kettua, kun seuraavana vuonna enää 600, jolloin sopuli- ja myyräkanta räjähti hillittömiin mittoihin.

    Metsuri motokuski

    Sopulien vaelluksia on ollut iät ajat. Suurin vaellus oli joskus -70- 80 luvuilla kun kanta lisääntyi räjähdysmäisesti. Luonto sen kuitenkin tautien kautta hoiti. Ylä-Lapissa myyrä ja sopulikanta saakin nousta. Se alue tuskin on mitenkään merkittävää puuntuotantoaluetta. Jos joskus AC olet Lapissa käynyt , varsinkaan 4-tien ulkopuollla, niin varmaan hyvin tiedät mitenkä niille selkosille ketun myyrä ja sopuli syönti riittää kannan kurissa pitämiseksi. Kannattaa käydä tutustumassa.

    On nuo AC:n tarinat sellaisia että päivä päivältä aina uskomattomaksi tarinat menee ja kauemmaksi todellisuudesta. Onhan se hyvä että jos edes itse uskoo omiin juttuihinsa. 🙂

Esillä 10 vastausta, 231 - 240 (kaikkiaan 254)