Laitetaan nyt tämä puutiainen tähän, kun ei minkkiketjua löytynyt tähän hätään.

Tutkimus puutiaisten levinneisyydestä on vasta aloitettu, mutta se, että ne viihtyvät aiemmin luultua paremmin – paitsi ruohikoissa – myös havumetsissä, voi johtua siitä, että näissä metsissä on tärkeitä isäntäeläimiä eli veren lähteitä puutiaisille. Niitä ovat luultavasti mm. metsähiiri ja metsämyyrä.

Sen sijaan siihen, miksi puutiaishavaintoja kertyy kosolti nimen omaan vesistöjen varsilta, en ole kuullut vielä uskottavaa selitystä. Liittyykö tämä ihmisten vai esimerkiksi lintujen liikkumiseen? Puutiainenhan ei itse liiku juuri muuten kuin isäntäeläintensä mukana, ja omin voimin vain pystysuunnassa.

Mitä minkki tekee vesistöjen varsilla? Vastaus: pyydystää puutiaisten isäntäeläimiä eli muun muassa vesimyyriä ja tekee sikäli hyvää työtä. Työ kuuluisi vesikolle, joka ei kuitenkaan enää ole sitä tekemässä.

Alueilla, joilla ei ole ilveksiä kettukanta on kymmenkertainen. Ihminen on ottanut ilveksen roolin kettu- ja supikannan säätelyjärjestelmässä pyytämällä sekä kettuja, supia että ilveksiä.

Lisäksi punkkeja auttaa heinittymistä suosiva metsätalous koska punkit löytävät helpommin heinien päistä isoja nisäkkäitä.

Ketunpojat on tyhmiä ja uteliaita, että niitä saisi melkein ihminenkin kiinni. Niitähän ihmiset ampuu kuisteillekkin.

Kettukannan koolla ja borrelioositapauksien maantieteellisessä yleisyydessä on positiivinen korrelaatio. Siellä missä on eniten kettuja on siis eniten borrelioosia. Lounais-Suomessa eniten ja vähenee koilliseen päin mentäessä.

Borrelioosi korreloi negatiivisesti hirvikannan kanssa. Lappia lukuunottamatta Lounais-Suomessa on pienin hirvikanta.

Lounais-Suomessa on heiniä suosivaa maataloutta enemmän kuin koilliseen päin mentäessä.