Keskustelut Metsänomistus Minne myyrät kadonneet? Tiedätkö sen?

Esillä 10 vastausta, 181 - 190 (kaikkiaan 254)
  • Minne myyrät kadonneet? Tiedätkö sen?

    Siitä viimeisestä myyrätuhovuodesta 2009 on kulunut nyt 6 vuotta. Ainakaan meidän taimiokoissa ei mitään havaintoja myyristä tänäkään keväänä.

    Tietääkö joku, miten myyrätutkijat selittävät nykytilannetta? Vai ovatko todenneet, ettei koko myyräkysymys ole enää ajankohtainen ja vaihtaneet ammattia?

  • A.Jalkanen

    Tiivistelmä tartunnan torjuntakeinoista jokamiehelle:

    Käytä ulkoillessasi karkotteita itsellä ja koiralla
    Laita housunlahkeet sukkien sisään
    Vältä korkeita ruohikoita
    Syö valkosipulia tai valkosipulikapseleita
    Tarkista ulkoilun jälkeen iho itseltä ja koiralta
    Poista punkki pinseteillä heti havaittaessa
    Ota antiobioottikuuri jos punkki ehtii imeä itsensä täyteen

    Huomattavaa: puutiaisia on runsaasti myös havumetsissä.

    Timppa

    Onkohan se niin, että nykyisin myyrien varassa elävät punkit ovat niin lähellä maanpintaa, etteivät yleensä tartu kumisaappaissa liikkuvaan. Toisin oli ennen, kun metsälaitumien karja kasvatti punkkja. Levisivätkö ne niin korkealle, että väistämättä tarttuivat ohikulkevaan ihmiseen.

    Olisiko niin, että koirien ja kissojen omistajat ovat moninkertaisressa vaarassa? Huom Anneli!!. Siis paras keino välttää punkkia onkin olla ottamatta kotieläimiä, jota voi tehostaa kumisaappailla?

    Minulla on kaiketi ollut satumainen tuuri, kun en ainaksaan pariinkymmennen vuoteen ole saanut yhtään punkkia ihoon vaikka koko kesän puuhastelen metsissä erilaisissa hommissa. Tai sitten syynä, ettei meillä ole kotieläimiä?

    A.Jalkanen

    Itsekin koiranomistajana olen tuota miettinyt. En osaa sanoa miten suuri on riski että punkki siirtyisi ihmiseen lemmikistä, mutta on varminta käyttää koiralla apteekin karkotteita esim. niskaan laitettava liuos kerran kuussa on tehokas. Sitä paitsi lemmikki itsekin voi sairastua.

    Punkit eivät lennä, vaan ne liikkuvat hyvin vähän muuten kuin kiipeämällä pystysuunnassa heinänkorsia ja varpuja pitkin. Mutta isäntäeläinten kuten muuttolintujen mukana ne pääsevät liikkumaan pitkiäkin matkoja.

    Aika jännä juttu muuten, että vanhemmat ihmiset tunnistavat hyvin usein tuon lehmien ja punkkien yhteyden. Ilmeisesti niitä otuksia siis oli oikeasti paljon metsälaitumella olevissa lehmissä? On ymmärrettävää, että kun ihminen on ollut lähikontaktissa lehmiin, myös punkit ovat voineet helposti tarttua. Dosentti Lena Hulden Helsingin yliopistosta käsittääkseni tutkii juuri tätä historiallista puolta.

    William Munny

    ”Moni pelkää punkkeja hysteerisesti,mutta useimmat työkseen maastossa liikkuvat suhtauvat niihin rauhallisesti.
    Suojautumisesta on monenlaisia näkemyksiä,nekin usein liiottelevia ja hysteriaa lietsovia.
    Pukeutumisessakin olen eri mieltä.Ihmisen jalat ovat niin sileät ja vähäkarvaiset,etteivät ne punkkia innosta.Paljaalla iholla mönkivän otuksen myös huomaa nopeasti.sääret paljaina liikkuessani en ole puutiaisia saanut,vaikka mukana kulkenut koira on niitä kerännyt turkiinsa useitakin.
    Aina,kun minussa on punkkeja ollut,olen liikkunut heinäisessä maastossa vaatetettuna.Saappaatkaan eivät varjele punkkien hyökkäyksiltä silloin,kun heinäkasvusto yltää saapasvartta korkeammalle.”
    Seppo Vuokko.metsälehti maaliskuu 2015.

    William Munny

    Koirille on myynnissä punkkipantoja.Toimivat hyvin,kertaakaan ei ole punkkeja koirissa ollut.

    A.Jalkanen

    Punkkipantaakin voi käyttää, mutta ne samoin kuin liuokset eivät sovi kaikille koirille.

    En osaa ottaa kantaa kumpi on parempi, shortsit vai pitkikset. Punkin toukka- ja nymfivaiheet ovat sen verran pieniä, että olivat ne missä tahansa, ne on vaikea havaita.

    JacktheRibber

    Tuolla aiemmin ”antonin poika” revittelee henttosen vääriä todistuksia ikäänkuin ei olisi alaleukaa ollenkaan. Ja peesarit härräävat innosta hinkuen kuin persekärpäset hevosen persereiän ympärillä.

    ”antonin poika”:
    ”Kettu ja kumppanit voivat toimia vakauttavana elementtinä, jos niille on vaihtoehtoista ravintoa kannan ylläpitämiseksi niinä aikoina, kun myyräkanta romahtaa, vaikkapa pienpetojen vuoksi. Ongelmana on, että pohjoisen karuissa oloissa tuota vaihtoehtoravintoa ei ole riittävästi. Lauhkeassa vyöhykkeessä on. Ja niitä tuloksia A&J kopioivat, ymmärtämättä, että ne eivät sovellu pohjoisiin oloihin. Boreaalisen ja lauhkean vyöhykkeen eroista Henttonen ja kumppanit ovat kirjoittaneet jo 30 vuotta sitten. Ja näillä palstoilla kylähullut eivät vieläkään ymmärrä alkeitakaan.”

    Minulla on käytössä aikasarja Värriön luonnonpuistosta (12500 hehtaaria), jossa on tutkittu myyräkannan vaihtelua pitkään. Siinä aikasarjassa on seurattu talvisin näätiä kymmeniätuhansia kilometrejä, kerätty talteen joka talvi vähintään 100 näädänpaskaa ja analysoitu mitä ne ovat syöneet.

    Talvesta 1976-1977 aina talveen 1982-1983 paskat ovat sisältäneet myyriä 10-95%.

    Seuraavasta talvesta (1983-1984) aina talveen 1991-1992 paskoissa on ollut myyriä 35-80% (tarkistin vielä tuon pienemmän prosentin, se olikin 36). Huolimatta suht tasaisesta, kettujen ja näätien vakauttamasta myyräkannasta, tutkimusalueen laskentalinjoilta ei löytynyt useana talvena yhtään lumikon jälkeä.

    Ketun rautapyynti kiellettiin 1984, jolloin pelkästään sen vaikutus vakautti hyvin voimakkaasti myyräkantaa.

    6 m3

    Reviiri jolla metsästän on vain 47 000 hehtaaria. Kilometrejä pyynti reissuilla kertyy alla 5000 (viisituhatta) vuosittain, vaikka laskisi mukaan myös auton kilometrit.
    Siinnon onnnenonkijalla ja paskan tonkijalla näädän jäljillä vissiin askelmittari ottanut yhden askelen sadaksi?
    No minkäs sille voi, jos tuollaiseksi Luoja tutkijan loi.

    A.Jalkanen

    Kyllä se näädänhiihtojen suuruusluokka pitää paikkansa. Kyseessä on Erkki ”Susi” Pulliaisen alulle panema tutkimusasema ja näätätutkimus, jossa niiden perässä hiihdettiin ja niiden ruokavaliota tutkittiin jätöksistä.

    Mottista ja muitakin saattaa kiinnostaa mitä ko. asemalle nykyisin kuuluu. Löytyy googlaamalla:

    Värriön tutkimusasema
    Värriön luontopäiväkirja

    Kommentoipa mottinen vaikka noita luontopäiväkirjan lintuhavaintoja; miten ne suhtautuvat laajaan pyyntialueeseesi? Tässä on kaksi selittävää tekijää: noin 10 000 ha alueella ei ole metsästetty 20 vuoteen eikä siellä ole koskaan harjoitettu metsätaloutta.

    6 m3

    AJ:
    Onko pakko jos ei taho? Olen tutustunut aikoinaan tuohon matskuun. Tutummaksi kuitenkin Susi Pullisen julkaisuista on tullut hänen kirjoittamansa kirja riistalintujen tarhauksesta. Pelto- ja metsäkanoista.
    Toisaalta tuo ”tyhjän nauraja” pitää meitä epäuskoisia ja uskottomia erinomaisesti ajantasalla aikasarjoillaan. (mitös se muuten sananlasku sanoikaan tyhjännaurajan miehistymisestä?)

    Omat tutkimukseni keskittyvät tällä hetkellä metsäpeuran ahdinkoon.
    (Kappasvain, oin helppoa se oli nimittää itsensä tutkijaksi.)
    Tosin lukijat joutuvat varmaankin odottamaan pitkän aikaa, että saan aikaan vastaavanlaisia tilastoja metsäpeuran ja suden ”symbioosista.

    Olisiko muuten mitenkään mahdollista että perustaisitte sinne duckDerubberin maille pienois Yellowstonen?
    Täältä liikenisi muutama ylimääräinen susi ja kanadanmajava.
    Rubber voisi tehdä maittensa ympärille myyrävarman aidan jonka sisällä kaikki nuo eläimet voisivat lisääntyä luontaisesti.
    Katselisimme sitten tuloksia vaikkapa lukijatapaamisen yhteydessä vaikkapa vuonna 2115.
    Näätiä, kärppiä ja lumikoita ei nyt tällähetkellä täältä liikene tuohon tarkoitukseen.
    Supeja ja minkkejä siellä tuntui olevan omasta takaa.

Esillä 10 vastausta, 181 - 190 (kaikkiaan 254)