Keskustelut Metsänomistus Minne myyrät kadonneet? Tiedätkö sen?

Esillä 10 vastausta, 131 - 140 (kaikkiaan 254)
  • Minne myyrät kadonneet? Tiedätkö sen?

    Siitä viimeisestä myyrätuhovuodesta 2009 on kulunut nyt 6 vuotta. Ainakaan meidän taimiokoissa ei mitään havaintoja myyristä tänäkään keväänä.

    Tietääkö joku, miten myyrätutkijat selittävät nykytilannetta? Vai ovatko todenneet, ettei koko myyräkysymys ole enää ajankohtainen ja vaihtaneet ammattia?

  • A.Jalkanen

    Tuo Hujanen on minullekin tuntematon suuruus. Väitöskirjan toki tunnen.

    Oma teoreettinen ajatteluni menee enemmänkin niin, että kaikki luontaiseen ravintoketjuun kuuluvat pedot – niin myös ilves – ovat hyväksi ja vieraslajit pahaksi. Koska metsäkanalinnut ovat sopeutuneet elämään kotoperäisten petojemme kanssa, eivät pedot ainakaan teoriassa mitään saalislajiaan hävitä. Samoin kettu on sopeutunut elämään ilveksen kanssa.

    Kuten täällä todettiin, huonoina pesintävuosina pedot voivat toki verottaa suhteellisesti paljonkin lintuja, mutta ihminen vastaavasti vähentää niinä vuosina lintumetsästystä, kuten pitääkin. Tilastojen mukaan metsästys verottaa tänä päivänä suhteellisesti raskaammin lintukantaa kuin esim. ”kultaisella” 1960-luvulla.

    Kettuja on luultavasti ollut ennen moninkertaisesti nykypäivään verrattuna. Näätien määrä on todennäköisesti myös vähentynyt. Kokonaisuudessaan keskikokoisten petojen saalistuspaine on voinut säilyä ennallaan, kun supikoira ja minkki levisivät Suomeen.

    Timppa

    Mitähän aikaa Anneli tarkoitat, kun sanot, että kettuja oli ennen todennäköisesti moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna?

    Esi-isäni, muinaiset hämäläiset, harjoittivat tehokasta turkismetsästystä ¨ja vaihtoivat saaliinsa balttien ja hansojen aseisiin, työkaluihin, koruihin, ym. Tarvittiin kyllä monta kettuakin kaikkien niiden hautaesineidenkin hankkimiseen, joita Hämeestä on löydetty.

    1920- ja -30 luvuilla kettu hävitettiin lähes sukupuuttoon. Minulla metsästyksellä noina itsensä elättä’neen isäni päiväkirjat, joista selviää se, miten olematon kettukanta oli.

    Näätähän oli metsästetty suuresta osasta Suomea sukupuuttoon. Esimerkisi minun lapsuudessani Keski-Suomessa siitä ei ollut mitään havaintoja. Sama koskee tietenkin ilvestäkin.

    Kyullä turkiseläimillä on menneinä aikoina ollut paljon vaikeampaa.

    Anton Chigurh

    Mistähän tuutista tuo timppa noita juttuja pusertaa?

    Lapuan metsästysseuran (9000 hehtaaria) historiankirjat kertovat seuraavaa:
    ”1939
    …Päätettiin anoa ketun kaatolupia seuralle…
    1940
    …kettukannan runsaus, joita seuran alueelta kuluneena metsästyskautena ammuttiin lähes 100 kappaletta…”

    Kettu on ollut tuolloin jopa rauhoitettu välillä. Naapurin yli 100-vuotias (täysin terävä, toisin kuin tylsämieliset lumikkohypoteetikot peesareineen) isäntä kertoi, että heti sotien jälkeen tästä ympäristöstä yksi mies oli saalistanut viisikymmentä (50) kettua yhtenä talvena viidentuhannen (5000) hehtaarin alalta. Samaan aikaan oli myös muu pienriistakanta ollut vahvimmillaan. Alamäki oli alkanut kettujen hupenemisen myötä.

    MJO

    Kettu on ollut tuolloin jopa rauhoitettu välillä. Naapurin yli 100-vuotias (täysin terävä, toisin kuin tylsämieliset lumikkohypoteetikot peesareineen) isäntä kertoi, että heti sotien jälkeen tästä ympäristöstä yksi mies oli saalistanut viisikymmentä (50) kettua yhtenä talvena viidentuhannen (5000) hehtaarin alalta. Samaan aikaan oli myös muu pienriistakanta ollut vahvimmillaan. Alamäki oli alkanut kettujen hupenemisen myötä.

    Eikös tuo juuri kerro,että kettuja metsästettiin silloin paljon enemmän? Sinähän olet väittänyt, ettei silloin metsästetty kettuja, kuten nykyisin. Tuokin ukko oli ammatti ketunpyytäjä.

    A.Jalkanen

    Turkiseläimet kuten kettu ja vesikko metsästettiin vähiin silloin, kun nahalla vielä oli arvoa. Ilmeisesti sota-ajan lähes täysi rauhoitus teki kuitenkin tehtävänsä, ja ”vanhojen” kertomusten mukaan sotien jälkeen metsät pullistelivat sekä riistaa että niitä syöviä petoeläimiä. Tuona kulta-aikana metsästettävää riitti myös ihmisille. Paikoitellen verotus on silloin voinut olla tehokastakin, mutta mm. metsätieverkoston puuttuminen ja maanomistusolot ovat asettaneet rajoituksia. Nykyisen kaltaista metsästysseurojen verkostoa ei kai vielä heti sotien jälkeen ollut?

    Ammatti Raivooja

    Saalistajana supikoira on suhteellisen kömpelö, mutta saa toisinaan kiinni jänisten ja maassa pesivien lintujen poikasia[14]. Yöllä saalistavana eläimenä sen on havaittu saalistavan myös maassa nukkuvia aikuisia lintuja, kuten metsäkanalintujalähde?. Sen näköaisti on muihin koiraeläimiin verrattuna heikko, joten ravintoa etsiessään se käyttää enimmäkseen hajuaistiaan.[5] Sen hampaistokaan ei sovellu suurten saaliiden tappamiseen, sillä sen kulma- ja raateluhampaat ovat suhteellisen pienikokoiset.[10] Poskihampaat sen sijaan ovat hyvin kehittyneet, kuten muillakin tyypillisesti kaikkiruokaisilla nisäkkäillä.[10]Supikoiran suolisto on myös pidempi kuin muilla, pääasiassa lihaa syövillä koiraeläimillä.[10] Tutkimuksissa on havaittu, että supikoiran yleistymisellä Suomessa on ollut osuutta metsäkanalintujen ja sorsienvähenemiseen.[4] Tosin vaikutukset voivat olla vain paikallisia.[18] Tutkimuksissa on vähimmilläänkin havaittu yli 5 % supikoirista käyttäneen lintuja ravinnokseenlähde?. Huonoista saalistajaominaisuuksistaan huolimatta supikoiralla voi paikallisesti olla vaikutusta riistalintu- ja sammakkoeläinkantoihin,[15] sillä se on usein erittäin runsaslukuinen verrattuna alkuperäisiin petoeläinlajeihin, kuten kettuun, ja se liikkuu mielellään rannoilla, kosteikoissa ja muissa lintujen ja sammakoiden suosimissa pesimäympäristöissä.[10] Myöskin supikoiran saalistus keskittyy kotoisia lajeja tehokkaammin poikasiin ja linnunmuniinlähde?. Vastaavasti supikoirasta voi olla myös hyötyä ihmisille, sillä se syö rottia, myyriä japiisameita.[10] wikipedia

    Taitaa ensin hävitä aukoilta linnut ja niiden pesät kuin myyrät. Myyrä vikkelenä eläimenä on vaikea saalis kömpelölle elukalle. Ois ihan järjetöntä lopettaa supikoiran metsästys. Toisekseen en ymmärrä miksi kanalintuja pitää metsästää ollenkaan. Minusta ne voitaisiin rauhoittaa kokonaan.

    Timppa

    Menee taas ohi myyräkeskustelun.

    Pohjalaisista en tiedä. Ehkei Lapualla ollut 1930-luvulla metsästetty kettuja. Keski-Suomen tietoni perustuvat, kuten olen kirjoittanut, isäni yksityiskohtaisiin päiväkirjoihin. Hänen ketunpyyntireviirinsä oli luokkaa 500 km2. Eikä sieltä tosiaan vuodessa montaa kettua löytynyt.

    Sinänsä hyvän kettukannan aikaan 50 ketun pyydystäminen ei ole mikään ihmeellinen saavutus. Isäkin sai joinakin vuosina normaalin turkistarhauksen ohessa puolet tuosta määrästä. Tarvitaan vain muutama hyvä haaska ja ketut vaeltavat niiden lähelle, kun entiset pyydystetään. Ei tarvitse pitkin metsiä hiihdellä. Kettuhan ei ole reviirieläin niin paljon kun AC väittää.

    Kettu menetti arvonsa turkiksena 1950-luvulla, kun USA:ssa hienostonaiset alkpoivat suosia minkkiä. Halusivat erottautua kettupuuhkissa korelevista New Yorkin Harlemin tummaihoisisista naisista, jotka olivat vaurastuneet sota-aikaan.

    Taas päiväkirjoihin perustuen voi todeta, että 1930-luku oli kulta-aikaa kanalinnuille. Paljon parempaa, kuin sodan jälkeiset vuodet. Silloin 30-luvulla metsät olivat nuoria ja tarjosivat paljon ravintoa poikasille. Sääolot olivat suotuisat ja petoja ei ollut käytännössä lainkaan. Isän paras päiväsaalis on saatu syyskuun 1. päivä 1936: 5 metsoa, 15 teertä ja 2 pyytä. Hän ampui pääasiassa lennosta. Oli hyvä päivä. Kului vain 29 panosta..

    Niko

    Noinhan se on kuten Timppa (kin) kirjoittaa. Myyrien kannalta ketuilla ym. pienpedoilla ei ole mitään merkitystä. Sen sijaan kanalintukantojen kannalta voi ollakin, joskin sääolosuhteet taitaa olla se merkitsevin tekijä. Toki metsästystäkin voi paikallisesti rajoittaa, jos kannat laskee liian pieniksi. Näin lukemani perusteella on toimittukin viimeisinä kymmeninä vuosina.

    A.Jalkanen

    Sääolosuhteilla pystyy selittämään metsäkanalintujen kantojen vuosien välisen vaihtelun, mutta ei jatkuvasti alenevaa trendiä, joka näkyy parhaiten Helsingin yliopiston talvilintulaskennoissa (joka on pitempi aikasarja kuin Luken riistakolmioseuranta). Pienpetojen poistokampanja ei ole pystynyt elvyttämään lintukantoja, joten uusia konsteja pitäisi keksiä ja kokeilla.

    Tarkoitan supikoiran kohdalla sitä, että voisi alueellisesti kokeilla, miten sen kannan käy jos sitä ei metsästetä. Se hakeutuu jollekin tasolle jonka ympäristön kantokyky määrittelee ja jota ei tiedetä. Vai tiedetäänkö?

    Lintujen kohdallakin voisi alueellisesti kokeilla sitä täysrauhoitusta. Siten nähtäisiin mikä on metsästyksen merkitys lintukannoille. Vielä jos supikoira ja linnut rauhoitettaisiin samoilla alueilla, nähtäisiin miten niiden yhteiselo sujuu.

    Ammatti Raivooja

    Miten supikoiran lisääminen lisäisi lintukantoja? En ymmärrä.

Esillä 10 vastausta, 131 - 140 (kaikkiaan 254)