Pitkässä juoksussa tulisi vaikka mikä pula. Puun kasvusta,puusta,rahasta…Korjuun logistiikka ei millään selviäisi puumäärien haalimisesta laajoilta alueilta. Korjuukelit sanelevat sen pitkälle.

Jos siirryttäisiin jatkuvaan kasvatukseen kokonaan, niin kuitupuusta tulisi alkuun runsaudenpula , kun hakattaisiin harveikkoja odottamaan taimettumista.  Myöhemmin tulisi sitten se pula hitaan uudistumisen/heinittymisen seurauksena.

Kangasmailla sopii jk kuvioon, jos erirakenteisuutta on jo valmiina metsässä, ei ole paljon haittaa juurikäävästä ja ollaan tuoreella kankaalla , jossa luont. uudistuminen toimii eikä ole kuuselle liian  karua.  Muilla kangasmaan metsätyypeillä toimii yleensä paremmin muut metsänkasvatustavat joilla saadaan parempi kasvu ja tuotto.

Hyvin ajateltu Urbo. ”Alkaa olemaan nämä ystävyys asiat kuin yya-aikaiset sopimukset, pakon edessä ollaan nöyriä ja ystäviä.)

Jos metsänomistaja ei kykene itse edes puitaan myymään, niin kiireesti kannataisi metsäomaisuudesta luopua. Ainakin taloudellisessa mielessä se olisi huomattavan järkevää. Kannattavuus perustuu hyvin pitkälle omaan osaamiseen. Jos kaiken pitää ostaa niin hommassa ei ole mitään mieltä.

Kannattavuus perustuu myös pitkälti tehdä oikeita päätöksiä. Jos siltä tuntuu, ei tarvitse huomioida ulkopuolisia reaktioita.

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Jos joku ostaa kisahöyryissä ylihinnalla palstan, jossa on huonolaatuinen puusto, pitkät korjuukuljetusmatkat, vajaatuottoisuutta jne, sitä et puun hinnalla saa kurottua voitolle. Ja tekipä kepu sitä tai tätä.