Lisäisin tähän katkontatiedon kattavuuteen sen , että täällä suuri ostaja ostaa puunsa käytännössä suoraan. Heidän tapauksessaan yhdistyksellä ei taida olla kovinkaan kattavaa katkontaseurantaa , joten ei pitäisi mainostaa kattavaa tietämystä katkonnasta.

”Tukkipaksuista puuta löytyy nyt ja jatkossa kuitupinosta”

Metsäyhtiön mieheltä kerrankin rehellistä puhetta.Ja varmasti totta.

OK,Luulin että mehtäukko puhui totta mutta ilmeisesti erehdyin?

Ei tuon kuprun takia pidä koko yhdistyskenttää kivittää, tehdäänhän siellä hyvääkin työtä. Sen sijaan tuossa valtakirjakauppasysteemissä tuntuu olevan valvonnan ja moraalin mentävä aukko.

Kyllä tuossa kai pitäisi myyjällä olla selvillä, mihin hintaan ja millä ehdoilla hän puunsa luovuttaa. Tuon yhden kuvakaappauksen perusteella vaikuttaisi olevan päinvastoin. Jos hintaa ei pystytä kaupantekohetkellä kertomaan, niin kai silloin olisi linjakasta tuoda asia selkeästi esiin. Eli voit saada puustasi paljon huonomman hinnan kuin suoralla kaupalla ja hintariski on täysin myyjällä.

Toinen juttu noissa yhdistyksissä on tuo valvonnan vaikeus. Päätökset tehdään usein melko suppealla, muutaman jantterin kokoonpanolla, eli toiminnanjohtajan ja pari napamiehen kesken. Todennäköisesti noiden napamiesten kohdalle ei osu näitä muutaman tonnin kupruja. Saman kylän muilla metsänomistajilla on varmasti aikamoinen henkinen kynnys lähteä vastustamaan tuota tilannetta ja vaatimaan toiminnan avoimuutta.

Kolmas juttu on sitten ihan osaamispuolella. Ei jokaisella yhdityksellä ole mitään osaamisedellytyksiä lähteä mittelemään firmojen kanssa puukaupassa. Kyllä sekin pitäisi avoimesti tunnustaa riskinä. Yksittäiseen maanomistaan verrattuna toimihenkilöllä toki voi olla moninkertainen ja ajantasainen tietämys puukaupan sen hetkisestä tilanteesta, joten yhdityksen käyttöön puukaupan apuna on varmasti paikkansa. Vaikka onhan tuosta katkontatiedon hyväksikäytöstä puolet markkinamiesten puhetta, koska ei siellä yhdityksessä tiedetä, minne tukeista sahattavat lankut on myyty ja millä mitoilla.

Eli kehitettävää tuolla kentällä on, sekä toimintatavoissa että avoimuudessa.

Kyllä se niin vaan on, että myös  pienehköjen  jo muutaman sadan motin kaupoissakin on merkitystä, mitä laatuja ja -mittoja käytetään hakkuulla.  Muitakin moneen eri paikkaan puita toimittavia  on kuin myhistykset.   Sopivassa leimikossa tulee helposti 10-15 % eroa lopputuloksessa sen mukaan miten tukit on katkottu ja onko tehty myös pikkutukkia.

Joku yhtiön mies kuulostaa kovasti vastustavan ”pikku nökkösten” kanssa puuhastelua. Mutta oikeasti sillä on paljon merkitystä mitkä on sovitut mitat ja miten niitä noudatetaan korjuussa.   Tunnetusti jotkut ei osta pikkutukkia ollenkaan joten siinä tulee yl. suurin hintaero esim. kuitupuufirman ja sahan maksaman  kantohinnan  välillä.

Erään firman kauppakirjassa on erityisen huono ominaisuus myyjälle , kun mitta-ja laatu variaatioita on n. 5 erilaista mahdollista joista sitten korjuuajankohtana firma itse päättää mitä  käytetään markkinatilanteen mukaan.  Sika myydään säkissä-kauppaa ,  ja lopputulos on sen mukaisesti jotain huonon ja hyvän väliltä.   Siksi runkohinta olisi paras vaihtoehto varsinkin päätehakkuuleimikoissa.