Keskustelut Metsänhoito Minkki vakautti myyräkannan ja esti myyrätuhot

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 216)
  • Minkki vakautti myyräkannan ja esti myyrätuhot

    ”The invading new generalist predator, the American mink (Mustela vison), have decreased vole abundances and stabilazed dynamics (Hörnfeldt et al. 1990, Oksanen et al. 2001).”

    Tuollainen havainto tehtiin jo 1990. Mutta eihän tuo käy. Myyräkannan tulee heilua rajusti, muuten lumikkohypoteesille (ja siinä ohessa lumikkohypoteetikoille) käy köpelösti.

    Tuho on estettävä keinolla millä hyvänsä. Keinot kyllä löytyvät.
    Minkki laitettiin erityisen haitallisten vieraslajien listalle:
    ”Näiden lajien kohdalla tulee ryhtyä viipymättä tehokkaisiin toimenpiteisiin niiden poistamiseksi tai ainakin leviämisen estämiseksi ja haittojen vähentämiseksi.”

    ”Suomeen saapuneista vieraslajeista (vajaa tuhat lajia) suurin osa ei muodostu uhkaksi alkuperäisilla lajeille, mutta osan tiedetään aiheuttavan vakavia ekologisia ja taloudellisia haittoja.”

    Minkki on siitä poikkeuksellinen vieraslaji, että estäessään myyrätuhot se torjuu vakavan taloudellisen haitan.

    Der Steppenwolf

  • Otso Huitu

    …jatkuu

    Meidän pohjoinen boreaalinen ekosysteemimme mahdollistaa kaikkien em. oletusten täyttymisen. Lounaisinta Suomea lukuunottamatta eliöyhteisömme on myyriä syövien petojen silmin saalislajillisesti köyhä. Lumikoita ja kärppiä meillä kyllä on, sillä ne ovat erittäin tehokkaita myyränsyöjiä ja löytävät saalista kauan sen jälkeen kun muut pedot ovat kääntyneet toisten saalislajien puoleen (mikäli niitä on tarjolla). Kokeelliset tutkimukset osoittavat, että lumikot ovat romahtavan myyräkannan tärkein kuolleisuustekijä. Kokeet kertovat myös, että talviravinnon loppuminen on se tekijä, mikä myyräkannan kasvun pysäyttää, eivät suinkaan pedot.

    Kaiken tämän myyrien syklisyyden aikana ns. yleispedot eli pedot, jotka syövät sitä mitä tarjolla on, syövät myyriä siinä suhteessa kuin mitä niitä vastaan tulee. Ero spesialistipetoihin on siinä, että heti kun myyräkannat laskevat saalistuskannattavuusrajan alle, yleispedot vaihtavat saalislajia. Muistakaamme taas, että meillä Suomessa ei ole runsaasti saalislajeja mihin myyristä vaihtaa. Lumikko ja kärppä puolestaan vetelevät kaikki myyrät maastosta viimeistä häntää myöten, koska eivät juuri osaa saalistaa muuta. Nämä rippeetkin ovat tietysti ketuilta pois.

    Jos nyt vedetään yhteen. Ei ole olemassa ”lumikkohypoteesiä”, vaan spesialistipetohypoteesi. Kuten yllä käy selväksi, hypoteesi pitää lähtökohtaisesti sisällään paljon enemmän kuin vain lumikon! Siksi ei puhuta ”lumikkohypoteesistä”. Toisekseen, spesialistipetohypoteesi on monelta osaltaan aikansa elänyt. Tuoreemmat tulokset kertovat siitä, että syklien jatkuminen edellyttää koko petoyhteisön saalistusta, ei vain spesialistipetojen. Lisäksi kasvillisuuden, tautien ja säätilojen merkityksestä myyräsyklien muokkaajana saadaan jatkuvasti uutta tietoa.

    jatkuu…

    Otso Huitu

    …jatkuu

    Jos Anton kuvittelee, että minä ja Henttonen olemme jotenkin jämähtäneet asemakuoppiimme spesialistipetohypoteesia puolustamaan, niin pieleen menee. Väittäisin, että me olemme avarakatseisimmasta päästä maailman myyrätutkijoiden joukossa ja se näkyy myös siinä, minkälaisia tieteellisiä kirjoituksia me julkaisemme. On tietenkin sääli, jos ja kun kaikki eivät niitä osaa lukea tai tulkita.

    Väittäisin samaan hengenvetoon, että me ollaan kyllä ihan helvetin hyvin perillä näistä sykliasioista. Siksi on itsestään selvästi turha käydä kiistämään, etteivätkö pienet näätäeläimet (lumikot ja kärpät) olisi aivan oleellisia suomalaisen myyräsyklin ylläpitämisessä. Ja kyllä, kettu syö myyriä – se ei liene kenellekään uutinen. Myyräsyklien suhteen kettu vaan on täysin epäolennainen. Minkistä puhumattakaan.

    Jos ja kun Anton pitää spesialistipetohypoteesia (käytetään jälleen sanaa ”lumikko”, jos vaikka ”spesialistipeto” on vaikea lausua) huuhaana, niin mielelläni kuulisin vastahypoteesin.

    Mikä parempaa, Anton voisi julkaista sen ihan oikeassa tieteellisessä sarjassa. Tai ihan missä vaan.

    Otso Huitu

    p.s. Kaikille tiedoksi: Toisin kuin Anton on uneksinut, Lapualla ei ole milloinkaan tehty koetta, missä kettu olisi laitettu saalistamaan myyriä aitauksissa. Vietin niissä aitauksissa neljä vuotta, joten uskon tietäväni tämän pikkaasen paremmin.

    Niko

    Kiitos Huitu seikkaperäisestä selostuksesta. Tuossa tuli varmaankin aika paljon pohdittavaa meille lukijoille, joita myyräasiat kiinnostaa vähän ”niiku väkisinkin”. Ollaan oltu lähinnä Arton linjoilla -myyräajat tulee ja ne menee. Yhteen aikaanhan tällä saitilla ei muita aiheita käsitteleviä kirjoituksia olutkaan.

    Anton on aiemmin korrektisti ilmoittanut että ne henkilöt, jotka hän mainitsee kirjoituksissaan (korrektiin sävyyn), tietävät hänen henkilöllisyytensä. Oletan että näin on, sehän on nimenomaan korrektia.

    Millaista kiinnostusta/arvioita noissa aihepiirin kimpussa työskentelevissä tutkijapiireissä Antonin julkaisut, kai niitä nyt jossain on, ovat herättäneet? Kuinka arvioisit hänen lähestymistapaansa asiaan noin tietellisestä näkökulmasta? Hän nyt kuitenkin nimittää itseään tutkijaksi. Tunnetko hänen tieteelliset/julkaisulliset ansionsa?

    yst.
    Niko

    Korpituvan Taneli

    On hyvä että saamme myös tutkijoiden mielipiteitä palstallemme!

    Lainaus:
    Otso Huitu:
    ”Antonilla oli siis joidenkin lukijoiden mielestä hyvä ja asiallinen keskustelun avaus. Vaan ei ollut. Se vähän mitä olen tätä palstaa seurannut, niin Anton ei ole vieläkään tehnyt hyvää keskustelun avausta.
    ……
    Yleispetojen määrä ei todellakaan vaikuta myyrien aallonpohjan syvyyteen mitenkään, vaan ainoastaan huippujen korkeuteen. Jos yleispetoja on paljon, ne leikkaavat myyrien huipputiheyksiä. Suuresti? Eli. Tätä Ilkka Hanski kuitenkin tarkoitti amplitudin eli vaihteluvälin pienenemisellä.

    Mutta kun yleispetoja ei vaan missään päin Suomea (ehkä lounaisin Suomi poislukien) ole niin paljon, että ne pystyisivät pitämään myyräkannat kurissa. Ja metsästyksen lopettaminenko pompauttaisi kettukannat kattoon..? ”
    Lainaus päättyy

    Pidän edelleenkin Antonin ketjualoitusta historiallisen asiallisena, hänen tekemäkseen. Arvioinkin lähinnä, aiemassa viestissäni ja nytkin, tyylillisiä seikkoja.

    Nyt kuitenkin huomaan että se asian ydinkin siinä avauksessa oli oikein. Yleispedoilla on siis myyräkantojen vaihteluväliä (amplituria) pienentävä vaikutus.

    Tuskin metsästyksen lopettaminen pomsauttaisi kettukantoja kattoon, mutta kai on selvää että nyt noin vuosikymmenen jatkunut pienpetojen aktiivinen pyynti on kettu- ja muita pienpetokantoja alentanut?

    Ellei pyynti alenna kantoja, niin turhaa kai esim. susien pyyntilupia olisi sitten pihtailla.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Gla

    Otso Huitu: ”Kokeet kertovat myös, että talviravinnon loppuminen on se tekijä, mikä myyräkannan kasvun pysäyttää, eivät suinkaan pedot.”

    Onko mahdollista, että paikallisesti loukkupyynnillä voi vaikuttaa luonnolliseen sykliin niin, että romahdusta ei tule, jos huippukin jää tulematta?

    Korpituvan Taneli

    Mikä merkitys sitten on tutkijan mielestä sillä että joskus talvisin myyriä kuolee huomattavia määriä talven sääolojen seurauksena?

    Muistan erityisesti talven 65-66 jolloin oli ensin kovat ja pitkät pakkaset, sitten maaliskuun alussa oikein kunnon vesisuoja ja tääs kohtuullisen kovat pakkaset. Märkä lumi jäätyi pohjia myöten. Myyriä juoksenteli hankea ja reenraitteja pitkin huomattavan paljon.
    Sen talven jälkeen myyrät olivat todella vähissä. Tietenkin arvioni on vain kohtaamishavainnointiin perustuvaa. Toisaalta silloin eli vielä kotikylälläni muutama vanha äijä, jotka seurasivat luonnonlapsen tavoin kaikkea mikä luonnossa tahahtui. Hekin olivat sitä mieltä ettei myyriä koskaan ole ollut niin vähää.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    William Munny

    Kiitos vaan Otso kun tulit rohkeasti selvittämään asiaa oikean tutkijan näkökulmasta.
    Toivottavasti tämä ianikuinen myyristä jankuttaminen pikkaasen vähenee.

    6 m3

    Jo vain. Otso Huidulta siisti kirurginen operaatio. Milloin saamme kustoksen kommentin?

    Caballista

    Täälläpä on ollut kuumaa.

    Anton selitti lumikkohypeteesin kaikille halukkaille viime kesänä metsälehden täysin avoimessa lukijatapaamisessa. Samassa tapaamisessa Anton esitteli myös omia hyvin kasvavia metsiään ja tarjosi meille hyvän lounaan. Antonin nimi ei ollut tapaamisessa mikään salaisuus ja uskon myös myyrätutkijoiden tuntevan hänet. Aihetta tutkii Suomessa kuitenkin kohtuullisen pieni joukko.

    Tiedettä glorifioidaan mielestäni aivan liikaa. OIen lukenut omalla alallani tieteellisiä julkaisuja käynyt joitakin kertoja oman vertaisarvioidun paperin kanssa puhumassa eri puolilla maailmaa konferensseissa. Oma tieteenalani on globaali, mutta mielestäni tasoltaan heikko.

    Tieteeseen kuuluu uusien asioiden löytäminen ja vanhojen kumoaminen. Se, että jokin paperi on aiheesta mennyt läpi virheellisenä parin tutkijakollegan kautta ei aina tarkoita, että niiden sisältö olisi sen jälkeen kiistämättömän oikeaa. Niche-tieteessä (kuten Suomen luontoa koskeva tutkimus) tutkimuksen tason ylläpito on äärimmäisen vaikeaa. Kun papereita kierrätetään muutaman kaverin kesken ei ”ulkopuolisten”, vanhoja oletuksia kumoavien, papereiden läpisaamiseen ole toivoa. Vaikka se on tiedettä, se on kuitenkin ihmisten tekemää.

    Minulla ei ole ollut tarvetta vaihdella nimimerkkiä. Olen kirjoittanut vain tällä yhdellä nimimerkillä sekä uudella että vanhalla palstalla ilman apunimimerkkejä.

    Niko

    ”vanhoja oletuksia kumoavien, papereiden läpisaamiseen ole toivoa. Vaikka se on tiedettä, se on kuitenkin ihmisten tekemää.”

    Totta. Ja sekin on totta että tieteessä voi olla virheitä.

    Tiede kuitenkin korjaa itse itseään. Se on avointa tarkastelulle ja kyseenalaistamiselle. Kokeet on yleensä toistettavissa. Tutkimusmenetelmät tiedossa. Ja lukuisia muita perustavaa laatua olevia periaatteita. Aputieteet tilastomenetelmineen ja todennäköisyysmatematiikkoineen kunnossa. etc. etc. Tieteen ja tiedon olemukseen ja perusteisiin voi kuka tahansa tutustua googlettamalla.

    Netin olemassaolon aikaan on aika hankala perustella, ettei saa julkaistua jotain aineistoa. Vaikka täällä. Metsälehti varmaan nostaisi etusivulle, jos tarjottaisiin. Tai oikeastaan, jos olisi mitä tarjota.

    Caballistan mielestä lähdeviitteet voi olla mitä vaan, käännökset päin honkia, asiavirheitä pullollaan jne. Mutta silti ohittaa laadussa julkaistun tiedon, koska lounas oli hyvä ja metsätkin kasvoi hyvin. Hiihaa!

    Tilanne on pelkistetysti se, että on nimimerkki, jolla on salaista tietoa. Tietoa, jota ei saa kertoa oikein kenellekään pl. kesäpäivän osallistujat. Mutta se on silti oikeampaa ja parempaa tietoa kuin nimellä julkaistut tutkimukset. Vaikkei sitä kukaan pääsekään arvioimaan.

    En ihmettele yhtään että on vaikea ”saada papereita läpi”. Vielä kun tähän kaiken huuhaan sekaan pannaan erittäin vakavat käytöshäiriöt.

    On tämä vähän erikoista, jos sallitte tämän epäkorrektin ilmaisun.

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 216)