Juurikin näin Taneli. Sitähän tässä on yritetty kertoa, mutta ei tunnu menevän perille. Se, mikä osa tuossa Anton-Jalkanen -jutussa on mutua, on jäänyt vähän epäselväksi. Aika lähellä 100%:sta speudoa näyttäisi olevan. Ja erittäin salaista.

Palataan vielä hetkeksi metsätilastolliseen vuosikirjaan, taulukko Metsätuhokorvaukset, ja muistetaan, että vakuutusten kattavuus on tuo 40-50 prosenttia. Vakuutuksista on maksettu aikavälillä 2003- lähtien vuosittain 1,5 – 30,8 miljoonaa euroa, suurin potti koskee 2010 ja 2011 tuulituhokorvauksia. Näiden lisäksi maksetaan vuosittain hirvituhoista lupamaksuvaroista 1,5 – 5 miljoonaa. Näistä luvuista puuttuvat Metsähallituksen ja yhteisöjen metsät sekä kemera-korvaukset. Juurikäävän aiheuttamat, korvaamatta jäävät menetykset arviolta 30 miljoonaa. Kaarnakuoriaistuhon arvioon en ole törmännyt.

Yksityismetsien kantorahatulot ovat olleet viime vuosina noin 1,5 miljardia euroa. Jos korvattuihin vakaviin tuhoihin ynnätään eri syistä korvaamatta jääneet ja lievät tuhot kaikille metsänomistajaryhmille, luulen, että päästään helpostikin 150 miljoonaan vuodessa. Ja kyllä, hyvällä metsänhoidolla ja hakkuiden toteutuksella voidaan vaikuttaa riskeihin. Esimerkiksi ”Hyvän metsänhoidon suosituksissa” lienee vinkkejä tuhoriskien välttämiseen.

Gla,

No en varsinaisesti osaa. Mutta saattaahan tuossa perää olla. Arvostetulta taholtahan olemme noissa hirvikeskusteluissa kuulleet myös miten hirvet (ja hirvimiehet) talloo kuusen juuret ja siitä saa pöpö reijän mentäväkseen. Luultavasti 50/50 noiden myyrien ja hirvien vaikutus tuossa juurikääpäasiassa. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Olihan tuossa etusivulla uutinen myös tutkimuksesta, missä syysistutukset havaittiin myyrille mieluisammiksi syötäväksi. Parhaiten pärjäsivät luonnontaimet pahanmakuisine (?) vasta-aineineen. Anton varmaan jo tiesikin tuon entuudestaan ja vahvistaa vielä asian omine pettämättömine tutkimuksineen. Pettämättömällä tyylillään.

Itsellä kun ei ole noita peltoheittoja muulla kuin koivulla. Nyttemmin sitten kuusta alla, mutta ei taida seuraavaksi sukupolveksi asti olla sitäkään. Edelleen myyrätuhot nolla.

Juurikäävikköä kyllä kuusissa on muuten, mutta siedettävissä rajoissa. Saattaa johtua siitä että ikää vanhimmilla kuusikuvioilla on reilu 100 v. Vanhimmasta päästä menee päätehakkuseen vuoden päästä. Kaivatan muutaman kannon ylös ja raportoin sitten teille, että oliko niissä juurissa myyrän puremia tahi hirven sorkan jälkiä. Sillähän sekin asia sitten selviää!

Jakesetaanhan sitä. Ja vakavasti otetaan!

Hirvet oli jälttäneet kuitukokoisessa kuorta 6 ha alalla pari vuotta sitten. Korvauksia napsahti 3 000€ ”laatutappioista”. Aika kohtuullista minusta, kun taimikko kasvaa huimasti edelleen ja tuhon jälkiä ei ole enää oikein näkyvissä. Kuutioista maksavat. Mikähän muu ala on tässä kepulandiassa näin hyvin suojattu ”tukiaisin”, ehkä se maatalous sitten.

Kirjoitin tuossa itseni pusssiin. Onhan minulla sittenkin myyrätuhoja kun sitä juurikääpää kuitenkin esiintyy. Täytyy laittaa lanketit vetämään siltäkin osin!

Siinä etusivun kirjoituksessa muuten mainittiin että ne myyrät tykkää typpipitoisesta taimesta. Eikös se Anton kylvä niihin kaikki maailman lannoitteet sekaan kun se kasvattaa niitä ”2000 kuutiota hehtaarilla” -metsiään. Öh.