Haapa on kova tekemään varsinkin juurivesoja.  Kaulaamalla puut etukäteen muutama vuosi ennen hakkuuta vesottuminen  vähenee (vaikka aluksi ei siltä vaikuttaisikaan).

Peltoheittojen metsittämiseen ei ole sopivin puulaji kuin harvoin , koska yleensä ne peltoheitot ei ole niitä parhaita metsän kasvatusmaita.

Melko varmasti jokin ravinnehäiriö tai liika märkyys, jos lehtipuiden taimet alkaa haaroittumaan. Sama koskee myös hieskoivuja. Ei niistä välttämättä tule huonolaatuisia pelloille istutettunakaan.

Peltojen metsityksessä auttaa jos ravinnesuhteet ovat kunnossa. Viljavuusanalyysi ja terveyslannoitus vaikkapa puutuhkalla ja boorilla korjaa asian.

Yksi politiikan viestinnän kulmakivi on kuulemma se, että toista viestiäsi niin kauan että se alkaa itseäkin tympiä. Tässä siis mennään taas… mutta ei oteta nyt mukaan hirviä. ?

Risto Sulkava MT Metsä -liitteessä: ” Jatkuvan kasvatuksen metsä on koko ajan parhaiten kasvavassa ikävaiheessa 40 – 100 vuotta. Jaksollisessa mallissa ensimmäinen 10 vuotta menee tavallaan hukkaan.” Ikävaiheoletus voi pitää paikkansa, mutta puuston tiheys, puiden ja maan kunto ei ole vastaava, ja näin ollen jatkuvapeitteisen mallin puuntuotos ei useimmiten pärjää jaksolliselle mallille. Jos hiilinieluja aiotaan kasvattaa, jk-malli on hyvä ratkaisu ainoastaan turvemailla, joiden turvekerroksen hajoamista tulee hillitä, ja niissä kohteissa joihin avohakkuu ei eri syistä sovi.

Jatkuvapeitteisen mallin yläharvennushakkuun jälkeen voi kestää useita vuosia, ennen kuin allejääneiden puiden kasvu elpyy, jos sittenkään. Vuosia voi mennä hukkaan siinäkin, ja samoin taimettumista odoteltaessa. Varman päälle pelaava tekee vanhaan kuusikkoon avohakkuun, eikä niin kuin Heinävedellä, että vanhaan kuusikkoon jätettiin pystyyn puolet puista, 180 kuutiometriä.

Niinpä, Gla. Lisäksi voisi kuvitella, että luonnonsuojelijoiden hoidossa olevalla tilalla haluttaisiin lisätä monimuotoisuutta; esimerkiksi kasvattamalla puulajivalikoimaa (kasvivalikoimaa) avohakkuun avulla.