Entinen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava hoitaa nykyään metsätilaa pelkästään Jk:n menetelmällä .  Kertoo lukeneensa kaiken tutkitun tiedon jk:sta ja on vakuuttunut , että tuotto paranee jatkuvallla kasvatuksella : ”Vaikka miten pyörittelisi lukuja , euroja jää enemmän”. (Maastulli metsäliite nro 6).  Voi ollakin paras tapa hänen kohdallaan hoitaa luontoliitolle testamentattua metsää vain jatkuvalla kasvatuksella mutta ei se tuotto silti parane aina jatkuvalla kasvatuksella., siitä ei pääse mihinkään. Kannattaisi ehkä tohtorin lukea  vielä muutakin kuin  jk:n oppaita.

Kertoo, että viherpiiperrystä pahimmasta päästä on, että luullaan kaiken   muovin olevan korvattavissa puuperäisillä tuotteilla . Onkohan kukaan koskaan niin väittänytkään ?  En ole itse ainakaan mistään moista kuullut.

Jos lukee vain jk:n markkinamiesten juttuja , voi tulla käsitys, että sen kasvatustavan täytyy olla ylivoimaisen hyvä menetelmä tasaikäiseen kasvatukseen verrattuna kaikin puolin . Onhan se tuottolaskelmissakin ylivoimainen , jos lähtöarvot valitaan sopivasti ; unohdetaan muutama käytännön tosiasia esim. kokonaiskasvun ero kiertoaikana , korjuukulujen erot, puustopääoman korkokulut ja usein alikasvostaimien kasvun hitaus.

On tätä vertailua sen verran monelta kantilta tullut pohdittua ja tutkittua vuosien aikana, että voi sanoa suoraan että ei pidä paikkaansa jk:n tuottoarviot suhteessa tasaikäiseen läheskään aina.   En tiedä sitten miten erilailla tohtorismiehellä on palikat pääkopassa erilailla matematiikan puolella kuin tavallisella sukankuluttajalla vai mistä johtuu, että tulee ihan erilaisia tuloksia kannattavuuslaskelmissa meikäläisellä.

”Suuret puut sitoo enemmän hiiltä kuin pienet”  Sanoo hän .      ”Kaikki puut jk:ssa on 40-100 vuotiaita, jolloin kasvu on parhaimmillaan” .  Jää tuottamaton taimivaihe pois”.    Niinpä on kasvu melkolailla parhaimmillaan silloin – mutta vain jos puut on  jo ehtineet kasvaa reilusti yli taimikoon 1,3 m (eikä ole paljon yli-ikäisiä esim. koivuja) .   Tasaikäisessä metsässä kasvu on tavallisesti parhaimmillaan 30 – 80 vuoden ikäisenä. Ja kokonaiskasvu on melko paljon parempi kuin vastaavassa jatkuvan kasvatuksen metsässä.

Tasaikäisen hitaan kasvun alku esim. istutustaimilla kuusikossa kompensoituu hyvällä lisäkasvulla, joka saadaan vähän myöhemmin. Jalostettujen taimien lisäkasvu+siirtohyöty kiertoaikana on kuusella n. 10-20 % (voi olla jo enemmänkin uudemman sukupolven taimilla), sopivan (laikku)maanmuokkauksen lisäpotku kasvuun on myös huomattava .

Onhan se jaksollisen paremmuus mahdollista ja on sitä myös käytännössä, mutta paljon on puutteita viljelyaloissa ja on hoidon puutteeseen jääneitä taimistoja, puhumattakaan nuorien metsien hoidon rästeistä. Raivattava on joka tapauksessa, olipa hoidettu tai hoitamaton. Usein hoidon takamatkalla mennään ja onhan se tuotosta pois ja metsän tulevasta kehityksestä. Paremmuutta on vaikea arvioida.

Itse käytän aina jatkuvaa kasvatusta kohteissa, joissa se on olemassa tai on tuloillaan. Menee kuusen hyväksi, mutta niinhän se on viljelyssäkin. Olikohan mätästys ja kuusen taimet se ainoa oikea tapa, tällä hetkellä näyttää olevan

Huonojalkaista on aina häirinneet rydöt ja yletön maan muokkaus. Niin kuin muokkaus olisi ainut käytettävissä oleva metsänhoidon muoto. Säästäisin metsiä myös muussa tarkoituksessa. Esteetön metsässä liikkuminen on tarpeen muuallakin kuin suojelualueilla.

No peitteisen metsänhoidon suuntaan ollaan menossa, ainakin taimistojen ja nuorien metsien hoidon rästien osalta. Sellaisia, ainakin epävirallisia kaavailuja tuntuu olevan. Tottahan siihen on perusteltu tarve, mutta varsinaisesti peitteisen metsänhoidon osalta mitään uutta ei ole odotettavissa.

On hyvä saada välillä lukuja peliin, kiitos jälleen, Timppa. Isommassa koko maan mittakaavassakin hyvän metsänhoidon ja jalostuksen tuoma kasvunlisäys näkyy. On edelleen nostettavissa ainakin 150 miljoonaan, joidenkin mielestä jopa 200 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Isompi luku edellyttäisi merkittäviä panostuksia, joita ei tule, ellei puusta tai hiilinielusta saatava tili parane. Erään arvion mukaan pelkästään hiilinielun tuoma kasvunlisäys on yli miljoona mottia vuodessa. Ojitettujen soiden puusto on myös tulossa suurien mottimäärien vaiheeseen. Loputtomiin tämä kasvunlisäys-ikiliikkuja ei tietenkään toimi: se edellyttää, että meillä on pääosa metsistä nopean kasvun ikävaiheessa eikä liiallisen tiheyden aiheuttamaa itseharvenemista kovin paljon tapahdu.

Vaikka pääosa puuntuotannon metsämaasta olisikin jaksollisesti hoidettua, jatkuvapeitteiselle kasvatukselle ja monimuotoisuuden lisäämiselle jää riittävästi alueita. Jokaisessa metsälössä tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että kaikkia kolmea metsikkötyyppiä löytyisi, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän.

Jos puunhalaaja tarkoitat hyvin hoidetulla jatkuvapeitteisellä sellaista jossa taimia syntyy ja puut elpyvät, ja vastaavasti huonosti hoidetulla jaksollisessa sellaista jossa ei huolehdita uuden puuston synnystä, ei hoideta taimikoita eikä harvenneta ajoissa, tuotos ja tuotto on varmasti usein parempi jk:ssa. Pitäisi kuitenkin verrata hyvin toteutettuja kohteita tai keskimääräisiä kohteita.