Perinteitä kunnioittava kirvesleima erottuu hyvin varsinkin havupuiden kyljestä. Maali ei myöskään ihan ilmaista ole toisin kuin leimakirveen heilutus. Värivikojen vaara tietenkin kannattaa pitää mielessä eikä tehdä leimausta liian hyvissä ajoin.

Maali on toki hyvä vaihtoehto. Jos leimattu puu jostain syystä jää pystyyn, niin laatuvikaa ei aiheudu. Värin valinta on jossain määrin hankala asia. Sininen näkyy oksien katveessa olevasta kuusen kyljestä talvipimeällä huonosti, punainenkin on vähän niin ja näin. Valkoinen olisi ehkä pihkapuilla hyvin erottuva ainakin lumettomaan aikaan, mutta koivusta se ei näy. Neonoranssia maalia itselläni on ollut käytössä. Nauhaleimauksessa väärien tulkintojen riski on iso vaihtelevien käytäntöjen takia.

Siemenpuumäntyjä merkittiin ennen vanhaan veistämällä kevyesti tyven paksuun kaarnaan rungon kiertävä rengas, joka häviää noin viiden vuoden kuluessa kaarnan hilseilyn myötä. Joissain tapauksissa tämä menetelmä voi olla käyttökelpoinen nykyäänkin.

Kirvesleima on kyllä jo aikana elänyt. Sehän näkyykin vain yhteen suuntaan. Pahin puoli on se että puu on pilalla jos se sattuu jäämään pystyyn, entä jos hakkuu siirtyykin 5…6 vuotta??
Kuitunauhat ja värit näkyvät sentään joka suuntaan jos näkyvät.
Tuo kaarnaveistos jätettäviin mäntyihin on kyllä ihan hyvä, kunhan vain viitsii raaputtaa.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Näin syyskylmillä lyöty kirvesleima, taikka oikeammin pilkka, näkyy kuusikossa kolmen vuoden kuluttua tyvileikossa, koska siihen ei tulekaan suojaavaa pihkakerrosta näihin vaihteleviin keleihin.

Männyssä ja koivussa ei niin nopeasti.

Männyn siemenpuita rengastettaessa oli tarkoitus lyödä hieman syvälle, eli niin, että ”leipäaines” tuli osittain näkyviin.
Tällöin puu tunsi itsensä uhatuksi ja alkoi kehittää runsasta käpysatoa varmistaakseen sukunsa jatkumisen.

Tuota samaa vaikutusta on havaittu myös siemenpuualueiden kulotuksilla olevan, eli kun siemenpuun tyvi on saanut vähän liekkejä, niin siemeniä alkaa tulla.
Osa siemenpuista kuumenee liikaa ja kuolee siihen.

Mökkipalstalla voi hyvin kirveellä leimata.Kaato yleensä heti.Metsäpalstalla ei tarvii leimata.Kyllä motokuski sen osaa hakata ilman leimoja.
Jos ei luota motokuskeihin paras myydä metsänsä pois.

Tontilla omistajan piträäkin merkata ainakin malli jätettävästä puustosta.
Käytännön ammattilainen tekee sen mukaisen jäljen – taikka paremman.

leimikolla, kun halutaan paras mahdollinen valinta, sen tekee varmasti taitava konekuski.
Yleensä hakkuukoneen kuljettajat on tuttuja puunmyyjille ja voi kauppaa tehdessään panna ehdoksi, että ”Repa hakkaa”.

Niin ällistyttävää kuin se onkin, niin ammattilaisille järjestettyjen leimauskilpailujen tuloksia ruodittaessa on aina ollut halvatunmoinen sota.
Yhtä oikeaa tulosta ei löydy, vaikka olisi vain 100 puuta.

Me joskus mitattiin pohjapinta-ala mittasaksien kanssa ja se oli justiinsa.
Kukaan ei osannut kynällä poistaa riittävää määrää – ja kaikki olivat ammattilaisia.