Keskustelut Luonto Miksi vaihtoehdoista puhuminen pelottaa?

  • Tämä aihe sisältää 142 vastausta, 28 ääntä, ja päivitettiin viimeksi sitten A.Jalkanen toimesta.
Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 142)
  • Miksi vaihtoehdoista puhuminen pelottaa?

    Metsäkeskustelu on junnannut paikallaan puoli vuosisataa. Samat argumentit ovat käytössä, vaikka metsätalous on tehnyt tutkimuksissakin vahvistetusta tuloksellista työtä metsäluonnon monimuotoisuuden parantamiseksi. Olen yrittänyt saada keskustelua seuraavalle, mielestäni sekä luonnon, että ilmaston kannalta kriittisellä tasolle. Siinä surkeasti epäonnistuen..

    On selvää, että hakkuut näkyvät aina maastossa ja niillä on aina vaikutusta lajien menestymiseen juuri sillä paikalla. Toiset kärsivät ja toiset hyötyvät. Isossa kuvassa kuitenkin mennään parempaan. Puustoa on enemmän, kuin koskaan. Puusto on järeämpää, sekapuustoa suositaan, lahopuuta tehdään ja kaikki monimuotoisuuden kannalta tärkeät rakennepiirteet paranevat koko ajan. Sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, kun hakkuiden vähentämistä vaaditaan.

    Hakkuita kuitenkin tarvitaan enemmän kuin koskaan. IPCC:n selkeä ratkaisuesitys ilmastonmuutoksen torjumiseksi on kestävän metsätalouden lisääminen. Vielä ei ole tullut vastaan maata, jossa metsätalous olisi Suomea kestävämpää. Tästä on helppo tehdä johtopäätös. Kaikki Suomessa kaadettava puu on selkeästi maailmanluokan ekoteko. Vai onko? Sitä emme tiedä, kun asiasta ei suostuta edes keskustelemaan.

    Kysymys, ”mikä on suomalaista puuta parempi vaihtoehto?”, Saa kaikki hakkuiden vähentämistä vaativat hiljenemään. Joka ikinen kerta. Siihen ei vastaa aktivistit, luontopaneeli, ilmastopaneeli, Kotiaho, Halme, ympäristökeskus, ympäristöministeriö, biologit tai poliitikot. Yksikään hakkuiden vastustaja ei suostu keskustelemaankaan  aiheesta. Mikä aiheessa pelottaa? Kannattaako globaalien ilmiöiden, ilmastonmuutoksen ja luontokadon aikakautena vastustaa potentiaalisesti parasta vaihtoehtoa, jos ei pysty esittämään mitään muitakaan vaihtoehtoja? Maailman kulutus kasvoi viime vuonna 28%. Uusiutuvia raaka-aineita tarvitaan enemmän tähän vastaamiseen. Ei vähemmän.

  • mehtäukko

    Husse: ”..Miksi emme voisi tehdä tieteeseen perustuen ympäristölle parempaa metsänhoitoa. Ja kehittää puunkäyttöä uuteen suuntaan nykyisen kasvavaan kulutukseen sijasta. Nyt teemme metsäteollisuuden oppien mukaista metsienhoitoa, johon kuuluu ajatus, että luonto sopeutuu metsäteollisuudelle edukkaisiin tapoihin hakata..”

    Metsäteollisuuden opit eivät ollene ent. Metsäntutkimuslaitoksen, Luken ja Tapion hyvän metsänhoidon mallina?! Voidaanko väittää, ettei muokkaus- ja uudistusmenetelmät,suojakaistat, pökkelöpolitiikka jne olisi koko rintaman kehitystyön tulosta? Jopa MG:n Plus-malli menee siitä pitemmälle.

    Puunkäytön monipuolistaminen on ollut sen kymmenet vuodet pramilla. Tuoreimpana uutinen Carbon Scape rakentaa 100 miljoonan koelaitoksen Sunilaan. Puubiomassasta on jalostettu hiilinegatiivinen biografiitti litium-ja ioniakkuihin.

    juri.laurila

    Husselta kysyisin lisää tietoja siitä, millä perusteilla Sveitsi ja Saksa on Suomea parempi?

    isaskar keturi

    Jäi kyllä nyt Jurin tavoite epäselväksi. Aloituksessa ”Miksi vaihtoehdoista puhuminen pelottaa?” ja ”Metsäkeskustelu on junnannut paikallaan puoli vuosisataa.” Lopputulemana oli sitten kuitenkin uusien näkemysten nollaus ja paluu ”kaikki tietävät Suomen olevan maailman kärjessä tai kärjen tuntumassa joka tapauksessa.” En löydä tuosta vaihtoehtoja.

    Piru asuu yksityiskohdissa, kuten on huomattu raakkukohussa. Ei ole sama miten tehokkuutta mitataan? Ainakaan itse en ole esittänyt tehokkuuden poistamista vaan maalin täsmentämistä, siten että toteutetaan kokonaistehokasta metsätaloutta. Tehokkuuden harhalla tarkoitin, kuten useaan kertaan selvensin, välittömän rahatalouden mukaista ajuria. En edelleenkään suostu näkemään kokonaistehokkuuden (kestävyyden elementit) osa-alueita toisiaan poissulkevina.

    husse

    Suomen metsätalouden historia on aika lyhyt. Sveitsissä ja Saksassa on pitkät perinteet puurakentamiseen, erilaisiin hakkuutapoihin ja metsänhoitoon. Kun Suomessa ei osata hirsirakentamisen perusteita, niin oppi ja välineet haetaan Euroopasta. Kaikki sahat, arboristien työvälineet, hirsirakentamisen työvälineet ja rakennusopit on Sveitsistä ja Saksasta. Suomen osaaminen on siis aika ohutta ja tyhmää.

    Tällä palstalla tuskin on kovin vasemmistolaista tai hakkuuvastaista porukkaa. Yhtä niminerkkiä epäilen kommunistiksi mutta ei siitä enempää

    Itsekin metsänomistaja ja ”metsäalan ammatillaisena” annan kirvestä metsilleni ja rahaa tehdään niillä raameilla jotka taloudelliseen hyötymiseen on tämän alueen metsillä. Mutta aika kriittisesti suhtaudun metsäteollisuuteen, sen viherpesuun ja puheisiin kestävyydestä.

     

    Sinä voisit vastata miksi suomalainen puu on parempaa kuin muut? Onko faktaa tuohon mitenkään?

    Pelottaako metsäteollisuutta ja sen lobbareita, jos yksityismetsänomistajia alkaa siirtymään jatkuvan kasvatuksen ja suojelun piiriin. 80-luvulla lähes kaikki yksityismetsätilat oli saatu valjastettua metsäteollisuuden haluamilleen hakkuuopeille ja suojelun rajat niin vähäiset kuin voi. Kehitys menee vääjäämättä siihen suuntaan, että seuraavina vuosikymmeninä yksityismetsät eivät ole enää valjastettu sellupuun tuotantoon yhtä suurilta osin.

    Sinun ajatus on oletus, että ainoa vaihtoehto on suomalainen avohakkuu kaikki kasvumahdollisuudet käyttäen. Ja etsit omalle agendallesi edukkaita tutkimuksia, että se tapa on luonnolle myös isossa kuvassa hyvä ja luontokatoa ei tule.

    Suomen nykyisenkaltaisen metsäteollisuuden historia on siis vain yhden sukupolven mittainen kusenluikaus historian mitassa ja pidän todennäköisenä kehityksenä, että sellunkeitto ja avohakkuut loppuvat Suomesta. Metsäteollisuus vetäytyy pois, koska homma todetaan vastuuttomaksi ja kestämättömäksi. Nythän UPM alkaa jo uuden toimitusjohtajan alla muuttua energiayhtiöksi ja siirtyä enemmän sähköntuotantoon. Eli aika aikansa kutankin, joskus oli paperi hyvä bisnes, tulevaisuudessa muut tavat.

    Luultavasti seuraavan sukupolven aikana Suomessa puunkäyttö muuttuu nykyisenkaltaisesta keskieurooppalaiseen suuntaan. Eli järeää hyvälaatuista ja maanomistajalle hyvähintaista tukkia kasvatetaan ja korjataan. Pienpuuta lähinnä energiakäyttöön. Eli pitkässä historiassa satojen vuosien päästä tämä nykyhetki nähdään lyhyenä ja pöljänä ajanjaksona, kun sellutehtaita oli Suomen rannikoilla ja metsät puitiin luonto paskoen kattiloihin.

    Kurki

    Husse :Miksi emme voisi tehdä tieteeseen perustuen ympäristölle parempaa metsänhoitoa. Ja kehittää puunkäyttöä uuteen suuntaan nykyisen kasvavaan kulutukseen sijasta. Nyt teemme metsäteollisuuden oppien mukaista metsienhoitoa, johon kuuluu ajatus, että luonto sopeutuu metsäteollisuudelle edukkaisiin tapoihin hakata ja sitä pidetään ”tieteenä”

    Luontojärjestöjen metsätiede on huuhaata. Nyt uutisssa on hoettu, kuinka Metsähallituksen mailta haetaan hallituksen määrittelemät kriteerit täyttäviä vanhoja metsiä ja valitetaan, että kriteerit ovat liian tiukat lahopuun osalta.

    Suomen metsiin ei tarvitä yhtään enempää lahopuuta kuin mitä nyt on alle 5 m3/ha eikä niiden vanhojen metsien suojelua, kun lahopuulajien elinvoimaisuus on 96% eli niin korkea, että jokaisen tulisi ymmärtää, että sitä on mahdoton nostaa enää millään lisäsuojeluilla. Ne uhanalaiset lajit sitten ovat erilaisen ilmaston tai pienen popun lajeja, joita ei Suomessa saa koskaan elinvoimaisksi.

    Linaus alla olevasta linkistä: Moni eliölaji vaatii kasvualustakseen kuollutta tai lahonnutta puuta. Lahopuusta riippuvaisia lajeja on arviolta noin neljännes kaikista Suomen metsälajeista eli 4 000–5 000 lajia. Lahopuun väheneminen on syynä suoraan jopa 190 lajin ensisijaisen uhanalaisuuteen.

    Täytyy olla täysin sokea, jos jotopäätökset näistä tieteellisen tutkimuksen luvuista ovat, että lahopuuta on liian vähän, kun elivoimaisuus on 96% luolkkaa.

    Linkin otsikko ”Lahopuu on kovakuoriaisten ja kääpien koti”.

    Ei kaikki lajit ole lahopuulajeja. On muitakin lajeja kuten lahopuusta riippumattomia kovakuoriaislajeja, joita  Siitonen ym tutkimuksen mukaan oli 3-kertainen määrä avohakkuualueilla vanhoihin metsiin verrattuna.

    https://www.metsaan-lehti.fi/uutiset/luonto/lahopuu-on-kovakuoriaisten-ja-kaapien-koti.html

     

     

    Husq165R

    Aloittaja haluaa keskustelua, ja onkin jo päättänyt valmiiksi lopputuloksen. Suomessa on parasta metsän hoitoa. Sitä lienee se 50 vuotta jauhettu. Kai se on parasta kun aloittaja itse sitä ponnekkaasti työkseen edistää, metsäpuolueesta käsin.

    Googlettamisen perusteella, useampi vuosi näyttää menneen saman kysymyksen parissa.

    Pari sivua päästiin, kun varmat kopioijat sai samat rivinsä näkyviin. Nekin rivit luultavasti 50 vuotta vanhoja.

    A.Jalkanen

    Minusta tuo arvio että jopa neljännes kaikista metsälajeistamme hyötyy jollain tavoin lahopuun lisäämisestä on aika hurja. Tämä toiminta ei oikein tehtynä lisää kovin paljoa metsänomistajan kustannuksia. Kannattaa kyllä kokeilla nostaa kunnianhimon tasoa siinä ja muissakin ympäristövaikutuksissa ja pyrkiä siirtymään taannuttavasta elvyttävän metsätalouden puolelle.

    Monitavoitteisuudesta on puhuttu kauan mutta se ei ole lyönyt läpi, kun vaihtoehtoisia ansaintamalleja ei ole metsänomistajalle ollut. Nyt ekologisten kompensaatioiden kauppa voi muuttaa pelin.

    Sen sijaan että lopetetaan metsätalous, sen tuotanto voisi monipuolistua ja arvonlisä tuotteissa ja palveluissa nousta. En usko että jäämme pelkän tukkipuun tuottajiksi. Ei kannata jäädä myöskään nykyisen tuotepaletin varaan.

     

    Nostokoukku

    Ostin aikoinaan vanhan savottakämpän. Siellä tulee vietettyä paljonkin aikaa. Hetekalla aikaa tappaessa on tullut ajateltua monenlaisia asioita. Aikoinaan tälläkin kämpällä oli kämpäemäntä, joka huolehti kaikkien ruokapuolesta. Oli kämppäisäntä, joka huolehti emännälle polttopuut uuneihin, huolehti ruoka-aineiden logistiikasta kämpälle, piti kämpän lämpimänä ja saunan valmiina kun työmiehet illalla palaskvat savotalta. Oli hakkuumiehet ja hevosmiehet. Jakomiehet merkitsivät kaadettuihin ja karsittuihin runkoihin katkaisukohdat jätkille. Oli laanimiet, jotka pinosivat hevosmiesten heittokasoihin ajamat puut. Hevosmiehille maksettiin urakkataksa ajetuista moteista. Taitavimmat tekivät niin harvoja pinoja, että puumäärä olisi tuplaantunut, siksi laanimiehet erikseen. Oli tiemiehet, jotka jäädyttivät hevosille runkotiet, aurasivat lumisateen jälkeen, höyläsivät raiteet runkoteihin ja kuokkivat turpeita pahimpiin alamäkiin. Oli kämpän terävässä päässä ukkoherra ja lukuisia kymppejä ja seitenvitosia. Rahasalkku tuotiin konttorille kämpälle ja siellä laskettiin tilit. Ja kaikki pärjäsivät, ei varmaan kaikki mitenkään loistavasti, mutta toimeen tulivat. Nyt yksi moto hakkaa saman mitä kämpällinen jätkiä, ajokoe ajaa puita enemmän kuin koko hevosmiesten lauma, kartat ja tilit kulkevat digitaalisena, pomoja ei käy metsässä kuukausikausiin. Ja kuulopuheiden mukaan kukaan ei pärjää mitenkään. Tehostaminen ja tehokkuus on syönyt kannattavuuden kaikilta.

    Rane

    ”Turha väittää vastaan, ettei taloudellinen kestävyys ole ollut viime vuosikymmenet metsätalouden kehittämisen päätähtäin. ”

    Varmasti näin on ollut.Miksi olisi pitänyt tähdätä taloudelliseen kestämättömyyteen?Tähdätäänkö nyt taloudelliseen kestämättömyyteen?

    Rane

    ”Tehostaminen ja tehokkuus on syönyt kannattavuuden kaikilta.”

    Tehostaminen ja tehokkuus ovat mahdollistaneet että Suomessa on metsäteollisuutta ja metsätaloutta.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 142)