Voisiko Isaskari konkretisoida mitä se metsänhoito ja puunkorjuu sekä puusta valmistettavat tuotteet (bisnes) olisivat hänen mallissaan joka voitaisiin hyväksyä näissä”paremmissa” piireissä?

mehtäukolle ”i keturi:…”Edelleen metsätalouden ajavana voimana pidetään tehokkuuden lisäämistä ja parantamista…” Tuo on aika yksipuolinen tulkinta asiasta. Eihän toiminnan kehittäminen, kustannusten karsinta ja ympäristön kohtuullinen huomioiminen tekemisessä tarkoita tuota.”

Tuolla tarkoitan sitä, että lähes reunastaan metsässä tehtäviä toimenpiteitä, joista aiheutuu suoranaista ja usein turhaa haittaa ympäristölle, perustellaan konetyön tehostamisella. Esimerkkeinä: kantojen nosto – perusteltiin helpon hyvän energian lisäksi helpommalla uudistamisella; ennakkoraivaus, pelkästään haitallinen luonnon kannalta eikä edistä jäljelle jäävien kasvua – ainoa peruste on konetyön helpottaminen ja sitä kautta parempi lopputulos, mikä on varmaan totta, jos/kun pitää tehdä homma nopeasti pienellä taksalla; koneellinen raivaus – lähes yhtä halpaa, mutta huonompaa kuin miestyö…mutta tehokkaampaa?? Jos joku luulee, että keksin näitä omasta päästäni, voin kertoa, että olen eri näköpaikoista asioita 35 vuotta seurannut ihan kenttätasolta valtakunnan tasolle.

Henkilökohtaisesti olen joissakin tilanteissa itse valmis hyvittämään korjuumiehelle tehokkuudesta tinkimisen muiden arvojen hyväksi. Tässä asiassa nämä julkisuudessa esiintyvät tohtorit ovat oikeassa laskelmissaan – yleensä ei lainkaan huomioida muiden arvojen taloudellista arvoa, vaan ollaan kiinnostuneita pelkästään välittömästi viivan alle jäävästä summasta. Ongelma toki on, että noille muille arvoillekin pitäisi löytää maksaja. Tässä onkin haastetta ja sen eteen tulisi työskennellä, jotta puutuotteet katsotaan ”paremmissakin piireissä” uusiutuvaksi. Yleensä uudet avaukset tarvitsevat alkuun omaa satsausta.

Koneen Säätiön tuella selviää vaihtoehdot? Tehometsätalous kalskahtaa kyllä 1980-luvulta. Niistä ajoista on tultu aivan toisenlaiseen toimintaympäristöön. Olisi syytä laskea myös metsätalouden toimintatapojen muutosten eli myönteisten ympäristötekojen (positiivisten ympäristövaikutusten) kustannus ja hyöty. Ja miettiä millä keinoin metsänomistajia kannustettaisiin tuottamaan näitä lisää.

”Metsäpolitiikkaan liittyvää valtaa ja päätöksentekoa tutkitaan Anna Kukkosen ja työryhmän nelivuotisessa hankkeessa, joka sai hakukierroksen suurimman rahoituksen (481 400 euroa). Hankkeessa pyritään selvittämään, miksi julkisella kritiikillä ja tieteellisellä tiedolla lisähakkuiden ja tehometsätalouden negatiivisista ympäristövaikutuksista on ollut niin vähän vaikutusta suomalaiseen metsäpolitiikkaan.”

https://koneensaatio.fi/apurahat-ja-residenssipaikat/metsan-arvottaminen-tieteellisen-tiedon-kaytto-ja-vallan-verkosto-suomalaisessa-metsapolitiikassa/

Kävin viikonloppuna ”tarkastuskierroksella” entisillä työmaillani. Kävin mm. katsomassa kuulumisia taannoin kertomastani suurimmasta suunnittelemastani yhtenäisestä hakkuuaukosta, 157 ha. Tuo alue oli syntynyt 1936 olleen metsäpalon seurauksena. Puhdasta hyvin väkivaltaisesti hoidettua männikköä. Ja sama menetelmä tuntui jatkuvan. Tehokas muokkaus, istutus jalostetulla taimimateriaalilla, oikein ajoitettu taimikonhoito  jne. Alueella kasvoi nyt reilun miehen mittainen mäntytaimikko. Viime kesänä näkyi tehdyn taimikonhoito. Jättöpuuryhmiä ei näkynyt, varmaankin jätetty, mutta tuon kokoisessa aukossa ilmeisesti myrsky kaatanut. Muutama merkityksetön ” riistatiheikkö” , muutaman neliön ala, jätetty raivaamatta. Hyvin monotoninen maisema, pelkkää mäntyä erittäin tasaisin välimatkoin. No, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Pilkkoa leimikko useampaan erään, jättää välikaistoja hakkaamatta maiseman säilyttämiseksi? Ja näin tuplata korjuukustannukset myrskytuhojen korjuuna ym.  Isaskar manaili tehokkuuden suosimista. Mutta eikö näin tulekkin toimia? Jos tuolla 157 ha:n alalla saadaan tuotettua tehokkailla toimilla 20-30% suurempi puusto kuin näpertelemällä, hyväuskoinen voisi toivoa, että vastaavasti 30-40 ha:n ( 20-30% 150:stä) alalla voitaisiin ottaa luonto paremmin huomioon tai jopa toteuttaa suojelua. Ei näin tietenkään tapahdu, mutta noin periaatteessa ajatellen.

Tehokkuus ei ole ongelma, jos se ymmärretään, kuten nostokoukku kirjoitti – tuloksia vähällä panoksella. Tämä pitäisi juuri tarkoittaa turhasta ja haitallisesta luopumista, eikä halvalla paljon tekemistä, kuten se valitettavasti halutaan ymmärtää mm. kertomissani esimerkeissä. Huomio on väärin kustannuksissa, eikä siinä mitä saadaan aikaiseksi.

Paradoksaalista, että metsäalan ihmiset ovat tottuneet pitkän aikajänteen ajatteluun, kun puu kasvaa hitaasti. Mutta sitten kun mennään tekemään jotain, kaikki pitäisi olla tosi nopeaa, helppoa ja palkinto (hyvä taloudellinen tulos) pitäisi saada heti.

Ei tässä olla kovin kaukana ajatuksissa toisistamme. Pitkästä aikaa keskustelupätkä, jossa edes yritetään ymmärtää toisen ajatuksia lynkkauksen sijaan – kiitos!