Hyvä aloitus Juri! Yksi ilmeinen vastaus metsien hyötyjen kuten hiilen varastoinnin, monimuotoisuuden kohentamiseen ja uusiutuvien tuotteiden tarpeeseen on se että lisätään metsiä ja puuntuotantoa. Meillä Suomessa tähän on hyvin rajalliset mahdollisuudet, mutta jotain voidaan täälläkin tehdä. Globaalisti mahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

Eri alueilla pätevät eri keinot. Pohjoismaissa painopiste lienee arvonlisän kasvattamisessa, riittävien hiilinielujen turvaamisessa ja monimuotoisuuden parantamisessa. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä muualla kuin Pohjoismaissa saavutetaan hyötyjä lisäämällä hakkuita, koska esimerkiksi Kanadassa ja Venäjällä suuri osa hiilinielusta hupenee nyt metsätuhoihin. Etelämpänä kuten Keski- ja Etelä-Euroopassa kannattaisi perustaa uusia metsiä. Tropiikissa suojataan olemassaolevia metsiä haitallisilta hakkuutavoilta ja perustetaan istutusmetsiä.

Aloituksen kysymyksiä pohditaan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä raportissa: Enhancing Resilience of Boreal Forests Through Management Under Global Change: a Review.

Artikkelissa jaetaan metsäalueet hoidon intensiteetin suhteen eri vyöhykkeisiin, jotka tuottavat eri ekosysteemipalveluja: talousmetsä (intensive), monitoimialue (extensive) ja suojelu (reserve). Triad-vyöhykkeistämisen nimellä kulkeva menetelmä nähdään keinona lisätä metsien tuottamia kokonaishyötyjä ja parantaa metsien kestävyyttä. Tämä ajattelu tavallaan toteutuu jo valtion mailla Metsähallituksen tekemässä alue-ekologisessa suunnittelussa.

No,joudun olemaan mehtäukon kanssa täsmälleen samaa mieltä.

Hakkuiden vähentäminen johtaa siihen että hakkuut kasvaa jossakin muualla jos kysyntä ei vähene.Kuten aloittaja totesi kulutus vain kasvaa.

JK taas johtaa metsien kasvun taantumiseen ja saman puumäärän korjaaminen vaatisi harsimalla enemmän työtunteja ja ajouria ja kuskeja ja koneita.Joku voisi sanoa että lisää työtä mutta oikeasti se tarkoittaisi lisäkustannuksia joihin globaaleilla markkinoilla ei ole varaa.On myös muistettava että se että meillä on hiilinielut johtuu siitä viisaasta päätöksestä että aikoinaan siirryttiin jaksolliseen kasvatukseen.Se päätös myös poisti silloin vaivanneen puupulan.Nyt voimme sekä syödä että säästää yhtäaikaa.

Tämä ylimitoitettu suojelu eli metsien museoiminen on toivotonta taistelua ilmastonmuutosta ja evoluutiota vastaan.Jos olen ymmärtänyt oikein niin Suomen luonnosta on hävinnyt vähemmän lajeja kuin tänne on tullut uusia.Onko se luontokatoa vai lajien runsastumista?

asenne alaa kohtaan ei parane ,jos perusasiat (metsänhoito) tehdään huonosti. Edellä mainittu kertautuu huonona työn jälkenä vaatimattomana puuston kasvuna ja työvoimapakona korjuutoiminnassa. Lopullinen illuusio onkin ,että kuvitellaan raaka-aineen olevan parempaa ,kun se lopulta onkaan. Jos tavara on heikkoa ja kallista , on sille vaikea löytää markkinoita. Ranen teeseillä pysymme paremmin kisassa mukana. Emme kuvittelemalla liikoja ja jättämällä tekeminen puolitiehen .

Ei ole kysymys äärimmäisestä tehokkuudesta , vaan siitä ,että jokainen ketjun lenkki tekee oman osansa parhaansa mukaan eikä siirtä omia velvollisuuksiaan tai laiminlyöntejään toisten hoidettavaksi. Sutta ja turhia kustannuksia syntyy taloa rakennettaessakin ,jos perustukset on tehty huonosti.

Tehokkuutta mitataan työn tuloksella aikayksikössä. Jos jotain työtä ei tehdä, se ei ole tehottomuutta vaan saamattomuutta.

Tehokkuus kärsii myös, siitä, että motokuski turhaan lumppaa metrin metsään yli 100v vanhan tukin tyviosasta. Kyllä sen saa sahattua hakkeeksi sahalla. Miksi metsänomistajan pitäisi maksaa tuo laadun joutava kaunistelu. On muka raakkitukki, tuokin on pelkkää metsän myyjän kusetusta.