Suoramyynti on hyvä vaihtoehto bulkkikaupassa (tukku). Metsäpään palveluista maksettavat kustannukset, kuten logistiikan ja jalostamisen kustannukset, niin myös metsänomistajan puilla käytävä kauppa. Tällaiset väliportaan hallinnon kustannukset jäävät pois. Toimii muillakin alkutuotannon aloilla.

Tienvarsikaupalla ajattelin myydä tulevan talven hankinapuuni kevättalvella (energiapuu). Samoin tein edellisten suhteen. Ei tarvitse sitoutua tietyyn määrään. Hintakin voi olla kevään korvilla parempi. Huomenna aloitan hommat.

Mikä estää suoramyyntiä käyttämästä, kauppatavat ovat olemassa ja myynnin voi hajauttaa. Mitta ja laatuvaatimukset ovat käytettävissä.

Aloittaja oli purkanut atomeiksi käytännön työn itsestäänselvyyksiä. Mutta, mutta, kolikossa on aina kaksi puolta. Jos on tietona, että korjuuta firman puolesta ohjaava ei ehdi käymään vuoteenkaan maastossa, kaula hyvään korjuujälkeen tahtoo kasvaa kahdesta päästä. Korjuu menee vähän rouhimiseksi ja pelkästään digikarttojen varassa ilman minkäänlaista paikallistuntemusta korjuuta ohjaavan tulee lähetettyä aika epätoivoisiakin korjuukohteita koneille. Hyvä onnistunut korjuujälki kun saattaa olla kiinni muutamasta epätoivoisesta koneenmitasta, joita ei pelkästään tietokoneen näytöltä näe. On tullut keräiltyä polttopuiksi näitä lyhyen kantamattoman pätkän takia suohon sotkettuja kapulasiltoja. Minulle se kyllä käy, ei siinä mitään. Keväällä keräsin puolentoista hehtaarin aukosta mönkijällä kahdessa päivässä puulämmitteisen omakotitalon vuoden puut. Yksittäisiä- kaksittaisia ajamatta jääneitä tukkeja, kuitukasoja, metrisiä tyvilumppeja ja toistakymmeneltä sentiltä katkaistuja koivunlatvoja. Ja kuorin vain muokkauskoneen painaessa päälle kerman päältä. Tuli huokaistua, ja mielestäni hyvästä syystä, ”Ei minun aikanani”.

Jojovain:..”Suoramyynti on hyvä vaihtoehto bulkkikaupassa (tukku).Toimii muillakin alkutuotannon aloilla…Mikä estää suoramyyntiä käyttämästä..”

Tämähän ei ole mikään oikotie metsätalouden puukaupassa. Klapeja tms. kääpiä voi kulanssoida suoraan. Suorittavan mainitsemat asiakkaan tarpeen tuntemiset loppuvat siihen, kun oikeista puukaupoista on kyse. Kuinka ns. tienvarsikauppakaan voi toimia, kun ostajilla eri kauppakohteet mittoineen? N-koukun tapauksessa pystykaupan jäännöspuut eivät tule mo:n vahingoksi. Möhlääjä on ollut ajokoneen puikoissa, ja syy voi olla esim. kunnon lumituisku ”väärään aikaan”. Hankinnassa tappio on vieläpä moneen kertaan, kun teko ja ajo maksetaan niistä ilman puutuloa.