Mulla kävi sama eli ohje on liian pitkä. Olisi ehkä tiivistettävissä muutamaan pääpointtiin? Suuri osahan tuosta on yleistä asiaa, johon hakkuissa joka tapauksessa pyritään, kuten ajourien leveys ja etäisyys, vaurioiden välttäminen ja tiheysohjeen noudattaminen.

Katkontaohje tulee ostajalta joten siihen myyjä ei voi vaikuttaa enää puukaupan tehtyään, mutta kohtuuton ei lopputulos saa myyjällekään olla.

Suojakaistat ja luontokohteet puuttuvat ohjeesta; niistä kuten säästöpuista varmaan monella omistajalla on mielipide miten ne toteutetaan.

Ylimääräinen neuvottelu ja yhteydenpito on pois kuskien työajasta joten hakkuuohje ja kuljetusohje pitäisi olla aika selviä ennen työn aloitusta. Alussa ohjetta voidaan toki tarkentaa ellei jälki miellytä.

PS. Harvoin puukauppaa tekevä, kaukana palstasta asuva tai kokematon myyjä voi käyttää tässä kohtaa apuna mhy:tä.

1. Koivuvaltapuuston alla olevaa ja kasvatusta varten tarkoitettua kuusen taimikkoa säästetään erityisellä huolella kaadossa ja lähikuljetuksessa. Nämä koivikot hakataan plus- kelissä. Näiden koivikoiden karsinnassa puuta ei raahata maata pitkin vaan se pidetään ilmassa….”                                                                                                                                                             Mitä mieltäkö?      Ilmassa on paljon muutakin joutavaa savua. Helpompi on karsittaa metsurilla pylväskengillä puut pystyyn, kuin vaatia karsimaan rungot ilmassa!

Aloituksessa…” Tosiasia kuitenkin on, että teollisuus haluaakin pitää kauppatavat alkeellisina ja epämääräisinä, jotta metsissä voi toimia vähän miten sattuu ja tällä alentaa vastuita ja kuluja…”

Mitä tällä oikein tarkoitetaan?

Mitä hakkuukulttuuriin tulee ,se on muuttunut todella paljon lähes 40 vuoden aikana , jonka tein työtä moton puikoissa. Voi sitä epäilijöiden ihmettelijöiden määrää ,kun hommia aloittelin . PR-tilaisuuksia ja  nuotiohetkiä pidettiin tämän tästä. Työmaalla risteili isäntiä ,pomoja ja muita ”asiantuntijoita” pilvin pimein. Innokkaimmat isännät vahtivat koneessa työskentelyä monesti jopa kaksi vuoroa putkeen. Neuvoja sateli joka puolelta.

Muutama vuosi sitten lopetellessani konehommia saattoi kulua puolikin vuotta , että isäntä vaivautui työmaalle. Piiripomoa ei näkynyt vuosiin , ostotoimihenkilön kohtasin enimmäkseen muissa merkeissä kun työasioissa ja korjuuesimiehen näin vilaukselta pari kertaa vuodessa. Kohtuullisen itsenäinen homma ja työohjelman mukana toimitetut ohjeet takasivat onnistuneen suorituksen. Miksi pitäisi palata ajassa menneisyyteen?

Ei se ole paluuta menneeseen, jos metsänomistaja haluaa metsiään käsiteltävän, niin kuin hänen kokemuspiirinsä edellyttää. Jos metsänomistaja ohjeensa esittää, se on varmuudella ennakoitua, jota on syytä noudattaa. Urakoitsijan ei pidä asettua poikkiteloin ja vedota toimintamalleihin.   ”Vallan kammarit” ne on MTK:ssakin, jotka estävät paremman yhteistoiminnan metsänomistajan suuntaan.