Keskustelut Metsänhoito Miksi avohakkuita tarvitaan

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 134)
  • Miksi avohakkuita tarvitaan

    Merkitty: 

    Ajattelin joukkoistaa Verde-lehden artikkelin tekoa eli pyytää kommentteja raadilta, olkaa hyvät ja kiitos paljon jo etukäteen!

    ”Miksi metsä ei ole halkoliiteri ja mihin avohakkuita tarvitaan”

    Nykyistä vilkasta metsäkeskustelua seuranneena metsänomistajana ja metsänhoidon tutkijana haluaisin koettaa selittää, miksi avohakkuita edelleen tarvitaan kestävän metsätalouden osana. Jaan metsän tuottamat hyödyt professori Timo Pukkalan määritelmän mukaan, eli taloudelliset hyödyt, monimuotoisuushyödyt ja säätelypalvelut (käytän tässä tekstissä termiä ekosysteemipalvelut). Pukkala ei erottele sosiaalisia hyötyjä erikseen, koska kaikki edelliset osiot tuottavat myös sosiaalisia hyötyjä. Kestävyyden mittaamiseksi Pukkala on kehittänyt myös mainiot mittarit, joilla voidaan määritellä esimerkiksi metsäsuunnittelun yhteydessä metsätalouden positiiviset ja negatiiviset ulkoisvaikutukset.

    Ilmaston kannalta metsän kasvu on tärkeämpi asia kuin hiilivarasto

    Metsä ei ole halkoliiteri: se ei ole puuvarasto vaan elävä, yhteyttävä ja hengittävä organismi. Jos tehdään hakkuu, metsän puuvarasto kyllä vähenee hakkuun verran hakkuun hetkellä. Harvennushakkuun jälkeen jäljelle jääneet puut vahvistavat kuitenkin heti juuristoaan ja latvustaan, muutamassa vuodessa niiden kasvu nopeutuu, ja voi jopa ylittää harventamattoman metsän kasvun, kun kullekin puulle jää enemmän resursseja käyttöön. Pitkällä aikavälillä metsän kasvu ja hiilinielu on suurin mahdollinen, jos kaikki alueen metsiköt ovat nuorehkoja suurimman vuosittaisen kasvun vaiheessa olevia. Käytännössä tämä tila ei ole mahdollista ylläpitää, vaan metsiä pitää myös uudistaa, joten osa metsistä on aina optimiin verrattuna vanhempia ja osa nuorempia.

    Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta metsä ei ole varma hiilivarasto. Alaskan, Kanadan ja Venäjän luonnonmetsistä näemme että vanhan metsän hiilivarastoa verottavat usein hyönteistuhot ja metsäpalot. Pienemmässä mittakaavassa tämä ilmiö näkyy myös Keski-Euroopan metsissä yksipuolisesti kuusesta koostuvilla alueilla. Siksi metsiä kannattaa hoitaa ja käyttää. Metsiä pitää perustaa lisää alueille joilta niitä on hävinnyt. Metsien käyttöä ei kannata lisätä niinkään meillä vaan Pohjoismaiden ulkopuolisilla alueilla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä – alueilla jotka ovat nyt alisuoriutujia ilmastonmuutoksen torjunnassa.

    Jatkuvapeitteinen ja jaksollinen täydentävät toisiaan

    Jatkuvapeitteinen metsä poikkeaa tasaikäisestä jaksollisesta metsästä siten, että siinä eri ikäiset puut eivät sijaitse eri metsiköissä vaan samassa metsikössä lomittain. Monesti ajatellaan että näin metsikkö olisi koko ajan kasvun kannalta optimitilassa, mutta käytännössä kasvu jää jaksolliseen metsään verrattuna alemmalle tasolle, koska lomittain kasvavat eri kokoiset puut haittaavat toistensa kehitystä. Meillä on tällä hetkellä kasvatettavista pääpuulajeistamme vain kuusi sellainen, jonka uudistuminen onnistuu kunnolla muiden puiden varjoon.

    Ilmaston lämmetessä saamme kyllä kasvatettavaan valikoimaan etelämpää jalopuita, joilla on se mukava ominaisuus, että ne uudistuvat luontaisesti varjoon.

    Jatkuvapeitteisyydellä saavutetaan kyllä etua turvemaametsissä, joissa se onnistuessaan tasoittaa pohjaveden pinnan vaihteluita ja vähentää näin ollen ojituskustannuksia, turpeen hajoamista ja ravinnepäästöjä. Lisäksi peitteisestä metsästä hyötyvät jotkin metsälajit, jotka kaihtavat avoimia alueita kuten kuukkeli, liito-orava ja näätä, ja ne pieneliöt jotka tarvitsevat kosteaa tai varjoisaa elinympäristöä.

    Miksi avohakkuu kuuluu kestävään metsänhoitoon?

    Taloudelliselta kannalta se on tarpeen, koska kuten edellä todettiin, jatkuvapeitteinen metsä kasvaa hitaammin ja avohakkuussa pieneltä metsäalalta saadaan korjattua kustannustehokkaasti suuri puumäärä. Viime vuosina puun myyjä on ollut alkutuottajana maanviljelijöihin verrattavassa asemassa: puusta on ollut ylitarjontaa ja myyntihinnat ovat jääneet selvästi jälkeen metsänhoidon kustannuskehityksestä. Pääomaveron tasoa on myös nostettu. Taloutta ei olisi varaa enää heikentää vaarantamatta intoa sijoittaa rahaa metsäteihin ja metsänhoitoon.

    Monimuotoisuutta tarvitaan ekosysteemin toiminnan turvaamiseen ja koska eliöillä on itseisarvo. Monimuotoisuuden kannalta avohakkuu on helpoin keino saada aikaan monimuotoinen ja monilajinen sekametsä, joka kestää parhaiten metsätuhoja. Jatkuvapeitteisyys lisää pitkään jatkuessaan kuusen osuutta metsikössä. Kuusikko on metsäpalon sattuessa kohdalle alttiimpi muuttumaan latvapaloksi. Avohakkuuttomasta maisemasta puuttuvat lisäksi taimikoiden muodostamat luonnolliset palokatkot. Etelä-Suomessa kuusen osuutta ei kannata enää lisätä myöskään kuusenkirjanpainajakuoriaisen ja kuusenjuurikäävän (sienitauti) riskin vuoksi. Etelämpää tulee ilmaston lämmetessä uusia tuholaisia riesaksemme, esimerkiksi perhonen nimeltään havununna ja sientitauti etelänversosurma. Näitä vastaan paras vakuutusturva on nuorekas sekametsä. Myös suojelualueverkosto (pienet ja isot alueet) on hyvä apu, koska niissä elää metsätuholaisten luontaisia vihollisia.

    Entä ekosysteemipalvelut? Näiden kannalta peitteinen metsä on monesti parempi. Virkistäytyjälle se on ydinhabitaatti; vain keväinen korvasienten etsijä etsiytyy tuoreelle avohakkuulle. Vesistöjen varsilla peitteinen metsä nappaa avohakkuualueelta tulevat ravinteet ja kohentaa maisemaa. Säästöpuuryhmässä ja tärkeissä elinympäristössä peitteisyys tuottaa uhanalaisten eliöiden tarvitsemaa resurssia. Niihin voidaan keskittää tällä hetkellä kaikkein kiireellisimmin lisättävä metsien monimuotoisuusresurssi: vanhat järeät puuyksilöt.

    Miten tästä eteenpäin

    Millainen sitten olisi kaikki metsän tuottamat hyödyt turvaava tasapainoinen metsämaan käyttö? Toteutetaan Suomen Luontopaneelin biodiversiteettistrategiassa ehdotettu jako maakunnittain: 10 % metsämaasta tiukasti suojeltua, 20 % osittain suojeltuja pysyvästi peitteisiä elinympäristöjä ja jatkuvapeitteisinä hoidettavia metsiä, loput 70 % normaalia talousmetsää. Jos ”jatkuvapeitteiseksi” määritelty alue ei uudistu eli taimia ei synny, se olisi kuitenkin oltava mahdollista uudistaa myös avohakkuun ja metsänviljelyn kautta. Tarkastellulla, esimerkiksi maakunnan kokoisella, alueella olisi kuitenkin aina riittävä määrä peitteisenä käsiteltävää aluetta ja sitä voidaan seurata eri organisaatioiden metsävaratietojärjestelmien avulla. Pysyvästi peitteisen metsän pinta-alaan tulee erittäin paljon lisää aluetta jo PEFC-metsäsertifikaatin vastikään levennetyistä vesistöjen suojakaistoista.

    *

    Jos lukija haluaa perehtyä tarkemmin metsänhoidon historiaan maassamme, pari lukusuositusta. Seppo Vuokko: ”Viljellen ja varjellen” ja Tapani Tasanen: ”Läksi puut ylenemähän”. Kirjoista näkee että metsämme ovat paljon paremmassa tilassa nyt kuin moneen sataan vuoteen. Lisäksi Timo Pukkalan artikkeli ”Assessing the externalities of timber production”.

    *
    Kirjoittajan esittely

  • Rane

    Kahdeksas rivi.Ylhäältä laskien.

    A.Jalkanen

    Odotan perusteluja, miten avohakkuuton alue on monimuotoisempi kuin avohakattu alue. Muistutan että tässä ei nyt verrata suojelualuetta ja talousmetsää toisiinsa.

    kurvinenm209

    Voihan sitä ajatella, että vaikkapa tilakohtaisesti noin onkin. Suomen laskentatasolla ei taida monimuotoisuudessa olla kuitenkaan se suurin puute avohakkuualueista.

    Puuki

    FSc:n perustelu avohakkuun sopivuudesta esim. Ruotsin, Kanadan ja Venäjän metsiin sopii yhtä hyvin tännekin. Vai mikä on erona,  kun syynä sen sopivuuteen pidetään luonnontuhoja; tulipaloja ja toistuvia myrskyjä.  Puusto elpyy siis n. 20-30 vuoden aikana uudestaan metsäksi olipa käynyt myrsky , tulipalo tai tehty avohakkuu, sehän kuulostaa melko tavan järkevältä tavalta käsitellä metsiä.   Taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys tärkeitä, kuten on ollut jo ennenkin (ilman sademetsiä varten alunperin tehtyä FSC- sertifiointia) kehittyneissä metsätalouden maissa n. 40 vuoden ajan.     FSC jossa on mukana myös  luontojärjestöjä kannattaa siis avohakkuiden tekemistä tarpeen mukaan mutta joku sitten keksinyt avohakkuun kieltämisen ajamisen ilm. saadakseen jonkinlaisen ”eskon puumerkin” aikaseksi ,ilman kunnollisia perusteluja kuitenkin.

    Rane

    Kyllä avohakkuuta pitää olla aina uutta,vanha ei kelpaa.

    Korvasienipaikat (salste.net)

    Planter

    ”Odotan perusteluja, miten avohakkuuton alue on monimuotoisempi kuin avohakattu alue. Muistutan että tässä ei nyt verrata suojelualuetta ja talousmetsää toisiinsa.”

    Otan nyt Kotiahon roolin, jotta voit koeponnistaa oman tekstisi ennen julkaisua. Lisääkö avohakkuu monimuotoisuutta kaikissa talousmetsissä:

    https://yle.fi/uutiset/3-12208625

    kurvinenm209

    (Puuki, vastaukseni myöhästyi 2min. Tämä ei liity Planterin viestiin.)

    Tuosta ei taida kaikki olla ihan samaa mieltä, että myrskykaadot ja metsäpalot on sama vaikutukseltaan kuin avohakkuu, monimuotoisuuden kannalta. Metsäpalossa varsinkin, siellä usein valtaosa puista jää pystyyn.

    Luonnonmetsän tai vaikka luonnometsän kaltaisen kohdalla usein myrskyn jälkeen jää puut metsään. Aukkojen kokokin voi olla eri mittaluokassa, myrsky luonnontilaisessa vs. avohakkuu.

    A.Jalkanen

    Myöskään EFI:n työryhmä joka määritteli luonnonläheisemmän metsänhoidon ei mainitse avohakkuista luopumista.

    Closer-to-Nature Forest Management is a concept proposed in the EU Forest Strategy for 2030, which aims to improve the conservation values and climate resilience of multifunctional, managed forests in Europe. Building on the latest scientific evidence, this report proposes a definition of the concept, a set of seven guiding principles and a framework/checklist for flexible European-wide implementation.

    The report analyses the current pressures on forest biodiversity as well as on health and resilience in managed forests. It examines existing nature-oriented forest management approaches and analyses their ability to support biodiversity, stability in and adaptability to uncertain future conditions. Finally, it evaluates the barriers and enablers for the implementation of Closer-to-Nature Forest Management.

    Definition of Closer-to-Nature Forest Management

    We define Closer-to-Nature Forest Management as an overarching “umbrella” covering all approaches and terminologies which under the auspices of Sustainable Forest Management (SFM) support biodiversity, resilience and climate adaptation in managed forests and forested landscapes.

    Closer-to-Nature Forest Management will promote components, structures and processes characteristic of natural forests and cultural woodlands, thereby improving diversity of tree species and structures, variation in tree size and development stages, and a range of habitats including habitat trees and dead wood.

    Consistent with this, we define the following underlying principles of Closer-to-Nature Forest Management:

    • Retention of habitat trees, special habitats, and dead wood
    • Promoting native tree species as well as site-adapted non-native species
    • Promoting natural tree regeneration
    • Partial harvests and promotion of stand structural heterogeneity
    • Promoting tree species variation and genetic diversity
    • Avoidance of intensive management operations
    • Supporting landscape heterogeneity and functioning

    https://efi.int/publications-bank/closer-nature-forest-management

    Rane

    ”Tuosta ei taida kaikki olla ihan samaa mieltä,”

    No ainakaan luontojärjestöt eivät ole niin paljon eri mieltä että vaatisivat sertifikaatiltaan avohakkuuttomuutta puhumattakaan että eroaisivat järjestöstä joka rahastaa antamalla sertifikaatteja avohakatulle puulle.

    Avohakkuun täytyy olla siis tarpeeksi lähellä aitoa asiaa.

    A.Jalkanen

    https://jukuri.luke.fi/handle/10024/548021

    Korhonen, Kari T.; Huuskonen, Saija; Kolström, Taneli; Kurttila, Mikko; Punttila, Pekka; Siitonen, Juha; Syrjänen, Kimmo (2021)

    Closer-to-nature forest management approaches in Finland

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 134)