Ostohenkilön virheellinen ja väärä asenne metsänmyyjää kohtaan tulisi saattaa firman korjuusta vastaavan henkilön tietoon, vaikka tekemällä siitä kirjallinen poikkeaman, johon puunostajan korjuusta vastaava joutuu antamaan vastineen. Ei valtakunnallisesti isonkaan puunostajan rooliin kuulu em. röyhkeys, SE:kin on laajentamassa puunhankintaa koko maan yksityismetsiin.

” Edellä kerroinkin varastoalueen vaurioista ja näkemä haitasta. Vasta nyt Itä- Suomessa on alettu vaatia ja korjata varastopaikkojen ja kokoojaurien tasausta, kun korjuu on sulanmaan aikaan. Vaatimusta on terävöitetty maininnalla siitä kauppasopimuksassa.

Nykyään ainakin upm:llä yrityksen työnjohto käy jokaisen leimikon läpi jos ostomiehet eivät ole käyneet.  Noita tuulekaatoleimikoita tuli myös aikoinaan käveltyä aika paljon. Silloin karttapohjaan merkattiin alueet jossa tuulenkaatoja oli. Yksittäisiä ei merkattu. Samoin merkattiin ajourat tuulenkaatoalueille. Ainakin upm:llä on nyt pakitettu takaisin siitä vanhasta jossa näyttöputkelta laadittiin kaikki asiaan liittyvät työt. Nyt leimikoita ei hakata ennen kuin leimikonsuunnittelijat tai ostomiehet ovat työmailla käyneet.

Jotenkin joskus tuntuu että oma ajattelu on joillakin firmoilla ulkoistettu liiaksi leimikonsuunnittelijoille. Minulla oli toissa vuonna harvennushakkuu jossa ihmettelin kun oli tehty uusi laanipaikka vaikka entinenkin olisi ollut n.100 m päässä. Ihmettelin että järjenkäyttö olisi sallittua, siihen kuski meinas että ei me ite niitä suunnitella vaan leimikonsuunnittelija oli laanipaikan merkannut. Vähän kyllä ihmettelin että eihän tuossa ole mitään järkeä. Hyvin oli tekijät onnistuttu pelottelemaan kun eivät olleet entistä uskaltaneet käyttää kun ei lupaa ollut.

Voihan se olla ettei se leimikonsuunnittelija tiennyt vanhasta laanipaikasta mitään. Ennen upm: n ohjelmassa oli niin että leimikkoa ei voinut laittaa suunnitteluvalmiiksi jos laanipaikkaa ei oltu merkattu. Usein ne merkattiin johonkin ja kun leimikonsuunnittelija kävi paikalla niin hän katsoi vain että soveltuuko paikka laaniksi. Jos toiveita laanipaikasta on niinne kannattaa ilmoittaa jo leimikon myyntivaiheessa. Varsinkin nettikaupoissa oli tuo ongelma että laanit olivat vähän missä sattuu. Ei ne laanipaikat ole niin kiveen hakattu etteikö niitä voi muuttaa jos ajomatka pysyy kohtuudessa. Aina metsänomistajien toiveita kuunnellaan ja pyritään ne toteuttamaan mahdollisimman tarkkaan.

Usein nämä leimikonsuinnittelijat ovatkin urakoitsijoiden työntekijöitä tai sitten metsäpalvelun työntekijöitä joilta palvelu ostetaan.

Tuo sitte että laanipaikka toiveet ilmoittaisi kaupan yhteydessä. Jotenkin tuommosessa jossa paikka on valmiina sitä pitää selvänä että sitä käytetään ilman erillistä mainintaa. En ole yleensä laanipaikkoja merkannut ensiharvennuksissakaan kun on nuo hyvin osanneet ne tehdä mutta kuvittelee tietenkin että ei tarvi toiseen harvennukseen uusia tehdä.