Kyllä metsästyskin oli ennen vanhaan hyvin tärkeä metsäkäyttömuoto metsänomistajille, vaan eipä ole enää. Vielä nytkin moni pitää mestästystä tärkeänä, mutta vähänkin järkeä omaavat ovat huomanneet, että hirven- ja karhunmetsästyksen luvanvaraisuus on muuttanut monen puuntuottajan käsityksiä vaikka metsästystä harrastaisikin. Pelkkää vahinkoa aiheuttavia metsäneläviä kun halutaan nykyisin pitää aivan liikaa.

Silloin jos metsänomistaja ei myy metsästään puuta vaan käyttää metsiään vain metsästelyyn, on hänen oma asiansa. Tyhmyyttä se kuitenkin on jos rahaa tarvitsee ja hakattavaakin olisi. Yhteiskunnan kannalta tällaiset metsätilkut toimivat vapaaehtoisina suojelukohteina.

Nykyisin teollisuus saa helpolla raakapuuta, koska hakkuumahdollisuudet ovat suurentuneet. Raakapuun laatu tai laji vain ovat hirvienkin vuoksi muodostuneet ongelmaksi. Tätäkään yhteiskuntamme ei ole tiedostanut.

Miten se suorittava aikoo taikoa rahaa tuosta mäntysutusta?
Tai semikälie uusi omistaja eli vissiin taa se isoyhtiökö?

Kertomani tapauksen metsä olisi ollut hyvin nopeasti ongelmajätettä , jos omistaja ei olisi vaihtunut.

Hakkuu toteutettiin huipputehokkaasti ja taloudellisesti. Puillakin oli vain yksi ostaja , joka tosin välitti puita muuallekin , kun omaan käöyttöön.
Korjuun toteuttanut yritys sai sopivasti tekemistä hiljaisen alkusyksyn ajaksi. Olisi ollut muuten lähtö työn perässä satojen kilometrien päähän eri maakuntaan.

Uudistaminen sujui myös mallikkaasti . Äes palstan nurkkaan ja töihin. Samalla vaivalla tuli alue myös kylvettyä(made by MKP). Taimikko on lähtenyt kasvuun hienosti ja on aivan normaalia (jesselle tavatonta) , että taimikko harvennetaan , kun karsiutuminen on alkanut. Sopivasti lisää tilaa jäljelle jääville taimille johtaan sellaiseen kasvuun , että kateelliset ulkopuoliset (jessen tavoin) eivät pysy nahoissaan.

Kyllä Suomen metsäteollisuudelle on liikahirvien aiheuttamana muodostunut raakapuun laji- ja laatuongelmia.

Esimerkiksi hyvälaatuisen vanerikoivun saaminen teollisuuden käyttöön on yli 30 vuotta ollut senverran epävarmaa ja vaikeaa, että vaneritehtaita on useita jouduttu jopa sulkemaan. Se on liian kova hinta hirvikannan runsaana pitämisestä.

Toinen laji-ongelma hirvien aiheuttamana on viljavilla mailla meidän nopeimmin kasvavan sellu- ja paperipuulajin, haavan, kasvatuksen näivettyminen pikkumetsiköiksi, jolloin varjelulle hirviltä sekä korjuulle tulee ylimääräisiä kustannuksia. Samalla estyy kuusenjuurikäävän luontainen torjunta pelkällä kovalla yrittämisellä kuusikkoa uudistettaessa.

Hirvien aiheuttamat laatuongelmat kohdistuvat koivun ja männyn osalta taimistovaiheen hirvivahinkoihin. Tyvivikuutukset paljastuvat vasta tehtailla. Hirvien liikaa harventamat taimikot kehittyvät monesti niin oksikkaiksi ja hyötykasvuisiksi, että nykyisin parasta vientilaatua ei monesti raakapuusta saa. Laajat hirvivahingot ovat saaneet jatkua jo yli 40 vuotta. Lapissa tuhot laajenivat vähän myöhemmin.

Kuusen osalta laatuongelmia syntyy hirvien hampaissa runkojen tyviosiin. Näyttäisi, että kuoren syönti on talvella männyntaimikoiden puutteen vuoksi yleistymässä. Suurin piiloon jäävä laatuongelma syntyy hirvien vuoksi juurikäävän saastuttaneille alueille, mitkä hirvituhojen pelossa istutetaan uudelleen kuusikoiksi. Näin joudutaan hirvien vuoksi tekemään ikäänkuin hullun hommaa.

Kyllä ne puiden laatuongelmat ovat peräisin enimmäkseen metsänomistajien saamattomuudesta . Istutetut taimet hukkuvat heinikkoon ja koivunrassit piiskaavat loput. Niistä rasseista ei puolestaan kasva koskaan järeitä puita , kun ne kasvavat liian tiheässä toisiinsa nähden.
Hirvi ei ole ollut ongelma enää aikoihin .

Tuo edellä mainitsemani , kooltaan reippaampi kuvio , uudistettiin ilman hirvihysteriaa pelkästään mäntyä kasvavaksi. Hakkuukin jouduttiin tekemään totaalihakkuuna ,ei hirvien , vaan edellisen metsänomistajan vähäisen metsänhoitoharrastuneisuuden takia.
Toiminnan liikkeellepanevana voimana toimi kuitenkin rahantarve.