Jätkä:” Itse en henkilökohtaisesti ole raivurinkäytössä mikään mestari, mutta tiedän, miten sen kanssa pitäisi liikkua.” ja

”Metsureissa on kaksi koulukuntaa: On Stihl-metsurit ja on huippuammattilaiset, jotka sahaavat Huskulla. JOKAINEN huippumetsuri on kerran elämässään ostanut Tilhin ns ammattisahan, mutta se on jäänyt siihen yhteen kertaan.”

Myönnät tuossa kommentissasi, että et ole raivuiden mestari. Sitä en silti  epäile, että et osaisi opettaa oikeata raivaussahatyön tekniikkaa. Teoria ja käytäntö kuitenkin hioutuvat yhteen vasta kokemuksen myötä. Pidän itseäni kohtuullisena ammattilaisena, olen elämäni aikan tehnyt raivaussahatöitä useamman tuhat hehtaaria. Enimmäkseen urakalla. Viime vuodet aikapalkalla, mutta ei työtahti ole juurikaan laskenut. Urakkahommissa olen ollut kärkiporukkaa, en mikään ykkönen, mutta reilusti keskitason yläpuolella. Sahoja on vuosien aikana ollut Husqvarnoja, Jonseredeja ja Stihlejä. Menneen ajan sahoista pidin parhaana raivurina Jonseredin 52 mallia ja sen edeltäjää 51:stä. Kestävyys oli niissä kuitenkin Stihliä huonompi. Kun sitten vaihdoin merkkiä ja valitsin Stihlin 480 mallin, huomasin, että työn tuottavuus pysyi samana, vaikka saha oli pienempi tehoinen. Kyse on paljolti siitä, tehdäänkö töitä voimalla, vai tekniikalla. Pidän tuota tekniikkaa tärkeämpänä, se säästää miestä ja kalustoa. Kuten aiemmin kerroin, olen kokeillut myös näitä uudempia Husqvarnan malleja, mutta työn tuloksessa , verrattuna hieman pienempään 460  Stihliin, en ole huomannut eroa. En silti väitä , että Stihlit olisivat sen parempia raivaussahoja, kuin ruotsalaiset raivurit, mutta niillä pääsee täysin samaan tuotokseen. Kysymys on enemmänkin siitä, minkä mielikuvan itsekukin on luonut . Kaikilla ammattimallin raivaussahoilla pärjää, kun ne vaan ovat käteensopivia ja käyttökunnossa.

Jees: tuskin tilhesi käy ryypyllä niin kauan, että ehdit laittaa sen valjaisiin ja alat kaasuttaa.

metsänmies. Jos vaikka RS:n käyttö onkin jäänyt muutamaan sataan hehtaariin, niin myönnän, että taimikonhoitooni on kohdistunut vastenmielisyys, joka juontaa alkunsa vesurityöstä, jota jouduin isän kanssa tekemään ollessani vielä varsin nuori. Kesähelteellä paukuttaa kahdenkäden vesurilla hieskoivuryppäitä männyntaimikon seasta, kun terä ei läheskään aina osunut juuri siihen tasapainoittavaan kohtaan siinä pullukassa terässä, vaan täräytti käsille. Jatkuvasti  kalahteli vesuri maahan ja kivillekin lähes päivittäin. Iltasella jouduin vääntämään tahkoa kohtalaisen pitkään. Ei yhtään lohduttanut se, että oltiin omassa metsässä.

Raivurin kanssa aloitin Evolla, Kaaz oli ”oikea raivuri, Raket ja Partner M-sahan lisävarusteita, valjaat mitä sattui ja tärinä aivan hirveä. (Pari päivää)

Sitten pääsin oikein Moottorisahan kanssa kuitupuuta hakkaamaan ja tunsin sen homman olevan oikein minulle sopivaa. Eka oma saha oli Homelite 123, joka oli käytännössä ensimmäinen kevytsaha, jossa oli kovat tehot.

Silti pärjäsin esim Raivaussahan käyttökilpailussa oikein hyvin lähes kylmiltään, kun opettajien kisajoukkueessa jouduimme Virossa yllättäen siihen.

Erilaisiin ammattisahoihin olen tutustunut Opettajaurani aikana . Nuo mainitut Tilhi ja Husku edellyttävät kumpikin erilaisen sahaustekniikann nimenomaa kaasunkäyttö on ratkaiseva – myös voimansiirron kestävyyden suhteen. Kuitenkin olen päässyt saman suuruisiin kulutuslukemiin kuin arto, eli pari tuntia tankillisella, tosin minulla siihen aikaan mahtuu myös teroitus, jonka olen aina tehnyt jokaiselle tankkaukselle (Tarvittaessa aina heti). arto valehtelee teroittavansa vain Sunnuntaina. Minä osaan teroittaa niin nopeasti, että sitä nopeammin ei kukaan vaihda toista terää sahaan, eli aikaa siinä ei tuhraannu.

rakentaja:”Jees: tuskin tilhesi käy ryypyllä niin kauan, että ehdit laittaa sen valjaisiin ja alat kaasuttaa.”

Ei Jees valehtele. Uusimmisa Stihleissä on sellainen kaasutin, että pyörii vaikka tankin tyhjäksi ryyppy päällä. Laukeaa pois päältä kaasuliipaisinta painamalla.

Jätkä suosittelee ryypyllä sammuttamista,etenkin tulpan ollessa ngk r tulppa…