Keskustelut Metsänhoito Mikä on järkevin harvennustiheys ?

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 101)
  • Mikä on järkevin harvennustiheys ?

    Merkitty: 

    Kun ajatellaan ammattitaitoisesti ja järkevästi, ensiharvennetussa metsässä tärkeintä on vihreän latvuksen määrä ja valtapuiden elinvoima. Jos ne ovat kunnossa, harvennuksen jälkeinen kasvu on hyvä.
    Toinen tärkeä kriteeri on se, miten nopeasti ylitiheys alkaa taas kurittaa metsää harvennuksen jälkeen. Tiedämme, että suositeltu nykyinen 900 kpl/ha EH- tiheys merkitsee vain 3,6 m puuväliä, mikä ei edistä tuuhean ja voimakkaan latvuston kasvattamista EH:n jälkeen kuin pari vuotta.
    Jos puuväli on 4 metriä (625 kpl/ha) voidaan pitkälatvuksista metsää kasvattaa 6-10 v ennen kuin latvusto taas alkaa karsiutua ylitiheyden ja valon puutteen takia.
    Pitkälatvuksiset, voimakkaat ja terveet valtapuut ovat metsänkasvatuksen kannattavuuden perusta. Nykyiset harvennusohjeet tukevat tätä tavoitetta heikosti. Varttunut kasvatusmetsä vaatii runkojen järeyttämiseen 400 kpl /ha tiheyden (puuväli 5 m), mitä valitettavasti toteutetaan ylen harvoin.
    Kaikki alkaa jo istutustiheydestä. 1200 kpl/ha (3 m puuväli) tuottaa paljon voimakkaampia ja nopeammin paksunevia taimia jo 4-6 m pituisena kuin 1800 kpl/ha (2.3 m puuväli).
    Jos ymmärrämme kasvattaa taimikon ja nuoren metsän täysipitkällä latvustolla ja varttuneen metsän yli puolet pituudestaan vihreänä, joudumme poikkeamaan yleisistä harvennussuosituksista, mutta saamme paljon terveemmän, tuhokestävän ja kannattavamman metsän (tukkiprosentti ainakin 2 x parempi) kokonaiskasvun yhtään kärsimättä.
    Tällaisessa metsässä myös kiertoaikaa voi kannattavasti ja hyvän kasvun vallitessa jatkaa jopa vuosikymmeniä.
    Tämä kuitenkin vaatii latvuksen sulkeudutta valtapuiden harventamisen (rahakkaalla !) ns. superharvennuksella alta päin 200 runkoon/ha (7 m puuväli) riittävän puukohtaisen kasvutilan ja valon saannin vuoksi.
    Tällä menetelmällä voimme lykätä kallista, työlästä ja stressaavaa uudistamista pitkälle eteenpäin eli jopa toiselle vuosisadalle.

  • Gla

    Uudistaminen on kallista, korosta riippuen kustannuksilla on huomattava vaikutus kannattavuuteen. Stressaavaa se ainakin täällä on etenkin koivulla, kun yrittää torjua sorkkaeläintuhoja. Raivaamistakin riittää.

    Vähän erilaista on kasvatusmetsien hoito.

     

    Visakallo

    Silloin kun koivujen loppukasvatusasento on 200-300 runkoa hehtaarilla, saattaa alakerran kuusikko jäädä hakkuussa hyvissä olosuhteissa jopa välttävään kuntoon, mutta toisaalta poistettavat koivut voivat olla jo niin suuria, että vaikeuksia aivan varmasti tulee. Itse olen raivannut ja harventanut alakerran kuusikoita sen verran kovalla kädellä, että ne ehtivät kasvaa koivujen alla yhden tukin kokoon, ja ne hakataan pois samalla kertaa kuin koivutkin. Tällä on suora vaikutus myös koivuista saatavaan hintaan. Itselläni koivujen loppukasvatusasento on ollut päälle 300 runkoa / ha.

    mehtäukko

    Gla, eikös uudistaminen kuulu luonnikkaana jatkona kierto-aikaan!? Anttoon mainitsee Sahalan 80 %:n koivu-osuudet, joten tuskin hirvetkään  tressaavat…

    No, kuka katsoo mitäkin vaihetta rasitteena, mehtäukko on siinä tilanteessa kiitollinen.

    Gla

    Uudistaminen kuuluu kiertoaikaan, mutta on sen ylivoimaisesti eniten  työllistävä vaihe. Uudistamisen tarpeen vähentäminen kiertoaikaa pidentämällä on hyvä tavoite.

    Sahalan tilanne  ilmeisesti poikkeaa monessakin suhteessa tavanomaisesta. Ei ole hirvieläinongelmaa, suhde asiakkaisiin on 1000 ha pinta-alan takia erilainen kuin keskivertotuottajalla tai edes 200 ha  ”suurtilallisella” jne. Minusta taviksen ei siksi kannata apinoida Sahalan ajatuksia sellaisenaan, vaan tehdä ratkaisut omista lähtökohdista.

     

     

    mehtäukko

    Kyllä Gla, VVJ julkaisut ovat olleet monessa kohtaa käyttökelvottomia ”tavan” metsätalouteen. Onhan täällä jopa vähäteltykin uudistamisen rasittavuutta. Minusta se vaihe on mukavaa liikunnan vaihtelua ja haastetta. Perkon ihmekäsityksistä huolimatta ainahan tulevat tilit lämmittää…  🙂

    Hakkuukypsän metsän korjuun siirtäminen ”vuosikymmeniä” uudistamisen kammoksumisesta on kyllä sarjassaan huippu-ohje!

    Gla

    Toki kiertoajan jatkaminen pitää hoitaa niin, ettei tilit vähene.

    Ei uudistamisen fyysinen rasittavuus ole ongelma, vaan kustannukset ja ajankäyttö. Pidän niitä rasitteena metsätalouden harjoittamisessa.

     

    Visakallo

    Metsä pitää luonnollisestikin pyrkiä saattamaan sellaiseen loppukasvatusasentoon, ettei sen uudistaminen ole ”ihan  vuoden päälle”, sillä suhdannevaihtelut vaikuttavat niin voimakkaasti puun hintaan, kuten jälleen kerran olemme saaneet nähdä.

    mehtäukko

    ”…työlästä ja stressaavaa uudistamista pitkälle eteenpäin eli jopa toiselle vuosisadalle…!

    Ei ihan vuoden päälle tietenkään.

    suorittava porras

    Metsä tulee pitää taimikosta lähtien siinä asennossa ,että ei tarvitse kiirehtiä. Nythän kaikki ongelmat juontavat juurensa taimikonhoidon laiminlyönteihin ja siitä seuraavaan latvuksen ennenaikaiseen supistumiseen ,jonka seurauksena hakkuu on tehtävä liian varhain . Kaikki tämä kasvattaa tarpeettomasti kustannuksia ja johtaa epätaloudellisern toimintaan.

    Raivaus on kallista työlästä myöhästyessään ja kaikkein kalleinta ja lopputulokseltaan heikointa ,kun se tehdään motolla. Viimeksi mainittu aiheutti jopa vakavaa mainehaittaa koko metsäsektorille huonoksi todetun harvennusjäljen vuoksi. Kukaan ei ole kuitenkaan ottanut kantaa julkisesti lähtötilanteeseen ,joka oli ennen hakkuuta. Kun puuston latvus on elinvoimainen  ja puiden kasvatustiheys on alusta alkaen sopiva vältytään monilta ongelmilta. Voidaan minimoida kulut ja maksimoida tuotto. Myöhempiin toimenpiteisiin saadaan lisäksi ajallista pelivaraa ,kun lavusten heikkeneminen ei pakota tekemään hakkuuta ennen aikojaan.

    mehtäukko

    Kyllä kyllä, mutta ristiriitaisuudet enempi kuin ihmetyttävät. Ensin on tulenpalava kiire suorittaa eh 10- vuotiaaseen koivikkoon…ja…

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 101)