Keskustelut Puukauppa Mikä nostaisi kuitupuun hinnan?

Esillä 10 vastausta, 641 - 650 (kaikkiaan 876)
  • Mikä nostaisi kuitupuun hinnan?

    Merkitty: 

    Elämme tällä hetkellä ns. hyvässä puukaupan syklissä. Tukkipuun hinnan huitovat parhailla päätehakkuuleimikoilla 70 eurossa ja ylikin. Hinta on jo sitä tasoa, että sahatkin ovat lähteneet hakemaan halvempaa raaka-ainetta kakkosharvennuksilta. Kuitupuun hinnassa ei tasokorotusta kuitenkaan ole näkynyt, vaikkakin lievää nousua vuosikymmenten hintalaskettelun jälkeen on ollut. Toisaalta sellulla on samaan aikaan tahkottu satumaisia voittoja.

    UPMn toimari totesi lehtihaastattelussa firman ostavan puuta markkinahintaan ja sillä selvä. Toimittaja kysyi tuossa yhteydessä kuitupuun hinnannousun perään. Eli ei toiveita sillä puolella, mikä tietysti on selvä: firma pyrkii luonnollisesti minimoimaan raaka-ainekustannuksen.

    Jos ajatellaan kuitupuun ostajapuolta, niin heitähän on noin kolme. Ei tarvitse olla Sherlock, jos ajattelisi, että heillä olisi toimiva mekanismi hinnan kurissa pitämiseen. Vaikka ei Suomessa kartelleja ole… Ei tarvitse maksaa, kun saa halvallakin.

    Jos ajatellaan tarjontapuolta, niin ylitarjontaa kuitupuuhun on vuosikymmenten aikaan tahkottu niin paljon, että se ei sula koskaan. Ja kuitupuun kasvu yltyy ilmaston lämmetessä. Lisäksi tukin laatuvaatimuksia voidaan tarvittaessa muuttaa, jotta kuitupuun tarjonta pysyy hyvällä tolalla.

    Kuitupuun hintaa voisi nostaa vain ja ainoastaan kuitupuuhun kohdistuva lisäkysyntä. Huom! ei siis selluun kohdistuva lisäkysyntä, koska nämä kolme edellä mainittua firmaa hallitsevat kuitupuumarkkinaa, eikä sellun hinta siirry kuitupuun hintaan, ei sitten millään.

    Onko kiinalaisten tehdashankkeet vastaus tähän kuitupuun liian alhaiseen kysyntään? Ehkä on, mutta todennäköisesti vain paikallisesti, jolloin nykyfirmat voivat siirtää hankinta-aluettaan toisaalle ja nollata vaikutuksen. Tai sitten kiinalaiset opetetaan nopeasti vallitsevaan hintatasoon nykytoimijoiden toimesta. Pidän kahta viimeistä aika todennäköisenä skenaariona, jos joku ulkopuolinen tehtaan Suomeen saa rakennettua. Nythän tehdashankkeita jarrutetaan nykyfirmojen puolelta lobbaamalla  huolia kuitupuun riittävyydestä, vaikka puutetta on vain ilmaisesta puusta.

    Keksiikö joku perustellun mekanismin, jolla puun hinta nousisi Suomessa pysyvästi ja niin paljon, että siitä hyötyisi myös metsänomistaja? Ja vielä sellaisen mekanismin, ettei joku vedä mahdollista nousuvaraa välistä kasvavina korjuukuluina, välityspalkkioina tms? Metsänomistajat tarvitsisivat jonkun edunvalvontajärjestön.

  • jees h-valta

    Jovainilla taas on se hyvä puoli että puheet ovat suuria mutta puukaupat ovat pieniä. Suoraan jatkoon,”lahtos”sarjaan, todella ”vaarallista”, mutta ei teollisuudelle eikä meille puuta myyville.

    Jätkä

    Joovaan:”-Tiukassa on ajatus kenen rahoista on kysymys. ”

    Voin löyhentää ajatuksesi siitä tiukkuudesta. Kysymys on Teollisuuden rahoista. Rahat ovat sen, jonka tilillä ne ovat.

    Kun teollisuus tarvitsee puuta X-määrän joka vuosi ja sille ollaan tarjoamassa XXX-määrää joka vuosi, niin on päivänselvää, että teollisuus ei nosta vakiintuneesta hintatasosta ainakaan kellekkään Joo-miehelle.

    Kun hinta pysyy samana ja aina välillä kiristetään esim ostojen keskeyttämisellä, ajanoloon myyjät ovat onnellisia kun saavat edes sillointällöin myytyä.

    Jeessillä on hyvin pullat uunissa tällä hetkellä. Toivottavasti tientekokustannukset tulee peittoon, vaikka niitä ei firma tällä kertaa maksanutkaan. Tänä talvena olisi talvitien pohja riittänyt varsin hyvin savotan hoitamiseen, mutta tuleehan sinne nyt tie, jota pitkin Pösölläkin jotenkuten pääsee.

    Puuki

    Edelleenkään niillä tienvarsikaupan suuremmilla verovähennyksillä ei pääse tienaamaan vaikka niin voi itselleen uskotellakin.  Jonkin verran  etua saa , jos hoitaa tj:n ym. järjestelyt itse.

    Jovain

    Jätkä on oikeassa siinä, että rahat ovat teollisuuden tilillä, mutta hänellä ei ole käsitystä siitä, mistä ne rahat sinne tulevat. Teollisuus maksaa niillä rahoilla korjuun urakoitsijoille.

    Sen paremmin kuin Puukikaan. Eihän kysymys ole niillä rahoilla tienaamisesta, vaan siitä, kenelle ne rahat kuuluvat, kenen rahoista maksetaan. Jos oltaisiin tilitysmenettelyn sijaan laskutusmenettelyssä, metsänomistajat voisivat vähentää korjuun kustannukset verotuksessaan ja korjuun alvin puualveistaan.

    Jätkä

    Voe hyvänen aika tuota järjettömyyttä!

    A.Jalkanen

    Voisi vähentää kyllä, mutta jääkö vaivanpalkkaa käteen siitä, että puun myyjä järjestää puunkorjuun? Hankintapuun keskusteluketjussa on tultu siihen tulokseen että joissakin tapauksissa kyllä. Tämä ei ole etämetsänomistajan vaihtoehto mutta maanviljelijöille hyvinkin jos tuntee sopivat kontaktit.

    Visakallo

    Jovain ei ole vielä vastannut tuolla edellä olleen esimerkkini kysymyksiin.

    derHorst

    Pahoittelut heti alkuun, jos kirjoitan jutun vierestä, kun en viitsinyt koko ketjua lukea läpi. Pystykauppa on vallitseva olomuoto, ja sellaisena todennäköisesti tulee pysymäänkin Suomessa. Ruotsissahan näin ei  välttämättä ole, osin maanomistusrakenteestakin johtuen, joten vaihtoehtojakin maailmalla on.

    Näkisin kuitenkin Jovainin jutuissa pari hyvääkin pointtia, joskaan maataloustrakstorikorjuu ei sitä välttämättä ole. Jos ajatellaan tilannetta, että puunkorjuun tuottavuus kasvaa vaikka teknisen kehityksen johdosta, niin tuon hyödyn jakavat aluksi urakoitsijat ja teollisuus. Kun kehittyneestä tilanteesta tulee pysyvä, niin hyöty siirtyy teollisuudelle alentuvien taksojen kautta. Metsänomistaja ei hyödy tuosta koskaan, kun ei pääse korjuuketjuun osalliseksi pystykauppatavan vuoksi.

    Toinen juttu on ns. metsäosaston voitto. Joka metsäfirma tekee tulosta myös metsäosastolla (näkyy tilinpäätöksistä). Jos ajatellaan firman metsäosaston katteen (korjuu+kuljetus) olevan vaikka parikymmentä prosenttia, niin tuohon ei pystykaupoilla pääse kukaan nykytavalla kiinni. Ja firman metsäosastojen ei tarvitse olla kilpailun pakottamina edes tehokkaita, jotta tulosta tulee. Tulos säädetään puun hinnalla, vähän kuin sähkön siirtohinnassa tai vesilaitoksien taksoilla.

    Ainakin nuo pari asiaa ovat niitä, joita maksatetaan puun pystyhinnasta verrattuna siihen, että puukauppa tehtäisiin lähtökohtaisesti kilpailtuna toimituskauppana. Ja kyllä ne kuitupuun hinnassa prosentuaalisesti ovat aika isoja tehokkuustappioita.

    Firmojen kannalta pystykaupoissa on tietenkin kiistattomat strategiset etunsa, minkä vuoksi tuohon ei päästetä ketään väliin sohlaamaan. Ellei kilpailulainsäädäntöä muuteta, ja eihän sitä teollisuuden lobbausvoiman tietäen tehdä.

    mehtäukko

    Kun nyt piti lauantai päiväkin tehdä töitä,  luulin tämän palstan selviytyneen selville vesille. Van mitä kittiä!!

    Viime Makasiinissa on MRiikkilän selväkielinen juttu s.52. Siinä hän toteaa ” …maksettiin kantohintaa reilut 13€/m3.Kantohinta jää kokonaan myyjälle,koska metsäyhtiö maksaa puunkorjuun…”

    Mehtäukon ymmärryksellä klusteri maksaa kantohinnan ikäänkuin omistaan sillä ehdoin,kuin mo on leimikossa järeää puuta, rekkatien varressa, kohtuu ajomatkan päässä jne. leimikkotekijöillä jonkin verran +/- petraten. Nämä yhtiöiden maksetut korjuukulut muodostuvat kilpailluista korjuu-, ja autokuluista +kaikki se työ mitä enää vähät firmojen henkilöt sen eteen tekevät+ marginaali. Nämä rahat lähtenevät metsäfirman toiminnassa syntyneestä kassasta.Tämän kassanhan on täytynyt syntyä monta kymmentä vuotta rulettia pyörittäessä.Samoin tilittyvät puukauppa-ennakot.

    Tähän nähden Jovainin väite korruption pimeän rahan pidätyksistä on täyttä potaskaa.

    Ja Riikkilä jatkaa:” Hankintakaupassa puut luovutetaan ostajalle tienvarressa…Mo:lle jää hankintahinnan ja korjuukustannusten erotus”. Se on juuri näin.

    Jätkä

    Ei Joovaan vastaa, koska hänellä ei ole vastauksia.

Esillä 10 vastausta, 641 - 650 (kaikkiaan 876)