Pystykaupassa teollisuudella on yksi tuotantoketjun osa-alue hallinnassa, jolla voi hinnanmuodostusta ”hallita” ja tietyllä tavalla myös ohjailla.

Eikö se ole aika hyvä, asia että pystykaupassa korjuun saa hyvin edullisesti. Teollisuus arvostaa niin paljon katkontaa ja sitä, että sillä on ostettuja puuvarantoja, että tarjoaa korjuun edullisesti päätehakkuussa, kun työ tehdään nykyaikisilla tehokkailla koneilla. Tietenkin palvelulla aina jokin hinta on. Mitä huonompi leimikko sitä alhaisempi puunhinta, yksikkökustannukset nousee. Kenen se omien puiden korjuu pitäisi maksaa, jos ei omistajan. Korjuun voi teettää aina myös ulkopuolisella urakoitsijalla ja niin paljon teetetäänkin, monet yhteismetsät myyvät harvennuspuun hankinnalla ja ostavat korjuupalvelun vaikka paikalliselta MHY:ltä, jota toimintaa kyllä suuresti ihmettelen, mutta syyt ovat moninaiset, miksi noin tekevät yksi syy saattaa olla puheenjohtajan lehmankaupat urakoitsijan kanssa eli rahaa liikkuu pöydän ali jonnii verran.

Kun lukee vaaran väitöskirjaa, sehän ei ole mikään tieteellinen tutkimus, vaan ensin on oletus että korporaatiot ryöstävät metsänmistajia ja sitten esitetään jokin toeria miten se on tehty ja miten se on vienyt maatilat ahdinkoon, kun rattoreilla ei voi enää korjata puuta metsästä. Samaan aikaan maaseudulla on kuitenkin tapahtunut paljon isompi muutos, joka on vienyt työpaikkoja paljon enemmän ja pakottanut tilat tekemään valtavia investointeja tuotannon tehostamiseksi ja tilakoon kasvattamiseksi. Vastaavaa muutosta ei ole metsäpuolella tarvinnut tehdä juuri sen ansiosta, että sielä kehitys on edennyt toista kautta, eli urakoitsijat ovat ostaneet kalliit tehokkaat korjuuketjut, joita metsänmyyjä voi hyödyntää. Lisäksi metsänomistus on useimmille sivuelinkeino, jolloin metsätilaa  ei tarvitse laajentaa, kun se ei anna päätoimeentuloa.

No oletetaan, että Vaaran teoria on oikea, lähteekö rattorit metsään, onko maaseudun isannillä halua tehdä rattoreilla nykyisin metsäajoja. Ei

valitettavasti ole eikä se johdu metsäyhtiöistä, vaan siitä että nykyaikaista rattoria ei kannata metsään viedä. Se ei metsäajoon sovellu, kenelläkään ei ole enää varaa sellaiseen. Ne on liian kalliita ja muovitankkeineen metsään täysin sopimattomia. Se on aivan sama olipa  Vaara oikeassa tai väärässä kehitys on mennyt oikeaan suuntaan ja hyödyttää myös metsänomistajia, eikä mitään parempia vaihtoehtoja ole. Monet metsänomistajat ovat ostaneet itselleen moton ja korjaavat sillä pienpuuta metsästä tekemällä itse harvennushakkuut, mutta ei se taloudelliseti ole kannattavaa kuin suurilla pinta aloilla. Eipä noilla yhteismetsilläkään ole omia koneketjuja.

Tuntuisi, että hankintana kannattaisi myydä harvennuksia varsinkin ensi? Jos teet itse, niin kulut mitä voi väyhentää, on aika vaatimatonta. Jos sinulla on jonkinlainen pilkki ajokoneena, niin voit vähentää m.sahan kulut saha ja p.aineet. Pilkin kalustovähennys ja p.aine on myös mahdollista, kumminkin ne saattaa olla jo maataloudessa olemassa.

Jos motoyrittäjät eivät olisi niin kiinni yhtiöissä, niin ehkä kannattavampaa on teettää teko+ajo tien varteen, jolloin vähennyksenä voi kirjata koko osuuden. Karkeasti tässä tapauksessa tulee korjuukustannuksen nettohinnaksi n. 58 % yrittäjälle maksetusta kuluista.

Onhan niitä metsäohjaamolla varustettuja mt-traktoreita, joissa on mm. suojattu po-ainetankki. Mutta muuten isompiin savotoihin niistä ei enää ole kilpailijoiksi niihin hommiin vartavasten tehtyjen koneiden kanssa.

Ensimmäinen konevoimalla käyvien traktoreiden vertailutesti puunajossa on tehty 1950-luvun alussa. (Koneviestin nettilehden video)  . Siinä pikku Ferku puoliteloilla ja etusuksilla varustettuna oli osottautunut luotettavimmaksi 3:sta eri koneesta.  Kuski tienasi muutamassa kuukaudessa kovalla urakoinnilla traktorin hinnan, kun taksat oli mitoitettu hevoskuljetuksen mukaan.   Metsätyöt ja koneet on muuttuneet niistä ajoista kokonaan erilaisiksi.

Lähes joka talvi hankintahakkuuta tekevänä tulin jo metsänomistajan alkutaipaleella siihen päätelmään että isoimmat kalustot jotka tarvitsen jaksan kantaa käsissäni sinne metsään palstalle. Yli 20 vuotta tuntemani metsäkoneyrittäjä ajaa puut tien varteen ja itse olen hytissä mukana kun sinne harvoin pääsee ja mukavahan siellä lämpimässä olla ja jutella. Kuitin kanssa tehdään ja samalla polttorangat myös ajetaan. Ehkä en ole mielestänne kovin talousihminen kun en laske omalle työlle hintaa mitä milloinkin teenkin metsissäni. Johtuu varmaan siitä että päötyöni ohella omat hommat ovat harrastus ja jollain tapaa jopa elämäntapa. Mukava on tehdä hommia kiireettömästi ja katsella oman työn jälkeä.