On vielä se seikka, että kun mo valtuuttaa myhistyksen kilpailuttamaan ja valvomaan koko ruletin, ei pitäisi homman reuhaantua valvonnan puutteeseen.Ja kun sekin maksaa.

On tietenkin joskus virhe mahdollista ja joka portaassa. Mittalaitteiden  ja dokumenttien vääristely on kyllä utopiaa.

Visakallo. Kylläkyllä. Tehtiin pystymittausleimikoita, niille tehtiin kontrollimittauksia ja  puita leimattiin maalivasaroilla. Jokainen mitattu puu merkittiin maalitälillä.

Isompia samanlaatuisia leimattiin ja otantapystymitalla otettiin koepuut. Kun kuvio oli jopa satoja hehtaareita, Oli linjakoealat paras vaihtoehto.

Lähellekään samaan tarkkuuten ei päästä vielä keilailemalla, mutta ehkä sekin parantuu.

Kuitenkin  – kun pystymitalla on mittaryhmä, jossa on 4 -5 henkilöä työssä ja Kenttätyössä 10 – 20 hehtaaria saadaan leimattua ja mitattua ja sen jälkeen ne on vielä lasketettava (Silloin Postipankin tietokoneilla.) Niin kustannuksiahan siitä tuli, eikä kovin vähän.

Siksi vierastan ajatusta, jossa puhutaan puumäärän mittauksesta etukäteen, eikä kuitenkaan ole värkkejä siihen hommaan. Esim linjakoealat pitää ajaa systemaattisesti ja niiden väli pitää olla oikea. Koepuut pitää valita satunnaismenetelmällä jne.

En epäile Visa – sinun arviointitaitojasi. Sanonpahan vaan, että ne eivät ole mittausta, vaan arviointia, joiden perusteella ei kannata lakitupaan kovin herkästi lähteä.

Vieläkin ihmettelen: Miksi pitää tuhansien mottien kauppaa tehessä tietää motin tarkkuudella tuleva puumäärä? Taikka edes kymmenen motin, taikka muutaman sadan motin tarkkuudella?

Tiedän, että jotkut hankintahakkaajat katkaisevat kolmosen kuidut mitan kanssa, vaikka se on aivan turhaa, mutta sanoppa se heille! Herne menee heti nenään!

Minua hieman ”Hävetti”, kun kävimme metsäiltamissa, jossa oli metsätaitorata.

Meitä oli neljän hengen porukka ”hieman juhlatuulella” . Otimme nelosvoiton.

Myönnän, että keskustelimme reitillä eri tehtävien mahdollisuuksista ja kaikki teimme lähes joka tehtävällä hieman eri vastauksen. Oli tietenkin myö tehtäviä, jossa ei voinut kovin paljoa säveltää, mutta niin se vaan meni. Seuraavana kesänä en mennyt taitoraalle lainkaan.

Leimausselosteen mottimäärillä ei oikeastaan ole mitään arvoa. Sitten on oma kysymyksensä, että voiko kauppatapa jossain vaiheessa kääntyä siihen, että olisikin ostajan ongelma paljonko kuviolta löytyy puuta.

Dokumenttien vääristely on uskomattoman helppoa, koska koko tietoketju on yhtiön hallussa. Suurin osa metsänomistajista on lisäksi ensinnäkin joko autuaan tietämättömiä metsiensä todellisista puumääristä tai sen verran hövelejä, että haluavat jatkossakin käydä kauppaa. Iso osa asuu sen verran kaukana palstalta, ettei pysty valvomaan yhtään mitään, ja tukithan lähtevät nopeasti. Hankala sanoa, miten systemaattista vääristely voisi olla, mutta voitte itse miettiä, millaisista summista voisi valtakunnallisesti olla kyse, jos esim. 3-5 % jokaisen leimikon puumääristä katoaisi – ja sellainen menisi lähes kaikilla arviointivirheen piikkiin eikä kukaan metsänomistaja edes ryhtyisi tarkistamaan asiaa. Jos jäätäisiin kiinni, voitaisiin todeta, että kyseessä oli yksittäistapaus, maksettaisiin korvaus ja vannotettaisiin olemaan hiljaa.

Laserkeilaukseen sen verran, että tämä valtakunnallisesti lentokoneesta tehty keilaus, mikä on metsään.fi-tietojen pohjana, on puun pituuden suhteen lähes varma, ja monessa muussakin asiassa jo aika hyvää tietoa, heikoimmillaan toki epätasaisissa, kerroksellisissa ja tiheissä metsissä. Laserkeilaus on kuitenkin muutakin: pienempi laserkeilain voidaan kytkeä esim. droneen ja puusto voidaan mitata hyvinkin tarkasti näin. Esimerkiksi latvanvaihdot ja lenkous on teknisesti mahdollista jäädä kiinni ainakin männyllä, kuusella oksisto voi joskus olla aika peittävä. Jos haluttaisiin, niin arvioni mukaan viimeistään noin 3-5 vuoden kuluttua puuston ennakkomittaus olisi teknisesti niin kehittynyttä ja laitteet halpoja, että ennakkomittausta laserkeilauksella voisi oikeasti lähteä tekemään. Trestimakin tuottaa siedettävää tulosta, ja se perustuu sentään kaksiulotteisiin kuviin eikä kolmiulotteisen mallin luomiseen kuten laserkeilaus.

On sitten eri asia, että mennäänkö tähän, koska se voisi johtaa siihen, että kauppatapa muuttuisi niin, että ostaja tietäisi, millaista puusto tarkalleen on ja tiedon pitäisi olla ehkä tällöin julkistakin ja tehtävän puukauppasopimuksen perustana. Tällainen ”rakenteita rikkomaton” runkojen ennakkomittaus johtaisi käytännössä myös siihen, että katkontakeskustelukin loppuisi ja puita voitaisiin myydä jo pystykauppana vaikka niin, että jokainen desimetri hinnoiteltaisiin sen ominaisuuksien mukaan. Tällaisen laadukkaasti ennakkomitatun leimikonhan voi vaikka ”katkoa kirjoituspöydällä etukäteen” ja on sitten ostajan ongelma, jos motokuski vahingossa katkaisee jonkun rungon. Näin siis tulevaisuudessa, jos haluttaisiin olla rehellisiä ja tehokkaita. Eikä välttämättä kovinkaan kaukana tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä metsänomistajille kuitenkin maksetaan todellista hiukan suuremmasta puumäärästä. Aika helppo noita määriä on seurata, kun tehdään aukko, runkoluku näkyy Metsä verkossa ja eipä tuo paljon poikennut moton ilmoittamasta määrästä. Tukkeja urakoitsija oli jostain tuonut kun niitä kertyi arviota enemmän. En viitsi tuosta kuitenkaan valittaa, kun yhtiö niistäkin maksaa. Kuitupuukertymä jäi reilusti arviota pienemmäksi vaikka hakkuun teki sellufirma.

Maastolaserkeilauksella metsät luultavasti tulevaisuudessa mitataan . Jokainen poistettava puu harvennuksilla voidaan yksilöidä ja puuston tilavuus saadaan melko tarkasti etukäteenkin.

Vanha pystymitta oli tarkka menetelmä.  Vanhan Tapion taikakirjan mukaan tarkistusmittaukset osoitti silloisen (-70-luvulla) pystymittauksen tarkkuuden vaihteluvälin olleen  yleensä – 0,4  –  0,3 %  . (Joskus harvoin mittaryhman toiminnasta johtuvaa systemaattista virhettä  saattoi esiintyä.)  Mutta se homma on tietysti ollut historiaa jo pitkän ajan hintavuutensa takia.

Motomitassa +- 4 % max  on vaihteluväli ja kalibrointia saa mo:kin olla seuraamassa , jos haluaa. En usko että  urakoitsijoilla olisi mitään syytä alkaa temppuilemaan mitan kanssa. Ja jos epäilyttää  , että tulee vedätetyksi, niin kannattaa pyytää apua joltain ulkopuoliselta asiaa tuntevalta. Onhan se tietysti joskus mahdollista, että  ei välttämättä mennä sovittujen sääntöjen mukaan . Ja inhimillinen virhekin voi joskus olla syynä erikoiseen mittaustulokseen.