Olin Gla mukana tuossa uuden metsälainsäädännön aloitusseminaarissa, jonka Sirkka-Liisa Anttila avasi.

Eräs henkilö soitti ja kertoi, että tällainen seminaari pidetään ja yllytti lähtemään mukaan. Ilnmoittautumisaikakin oli jo mennyt umpeen, mutta soitin kuitenkin ministeriöön, joka ilmoittautumisia otti vastaan.

Kysyin onko seminaariin vielä tilaa, johon virkailija vastasi, että muutamia paikkoja on vielä vapaana. Seuraavaksi hän kysyi, että mistäs organisaatiosta seminaariin ilmoittaudun. Kun vastasin hänelle, että edustan vain itseäni metsänomistajana, syntyi hetkeksi syvä hiljaisuus. Hetken kuluttua hän sitten ilmoitti, että hetkinen, minä käyn kysymässä voidaanko metsänomistaja hyväksyä seminaariin. Kerron tämän siksi, että em. kuvaa mielestäni hyvin metsänomistajan asemaa, enen muuta hänen oikeuksiaan koskevassa asiassa.

Seminaari oli asiallinen, joskin vahvasti vahojen periaatteiden sävyttämä, metsäamattikunnan ylivertaisen edustuksen vuoksi. Kovaakin keskutelua käytiin ”ryhmätyövaihessa”. Yhden puheenvuoron itsekin käytin loppukeskustelussa, vieläpä viimeisenä puheenvuorona, joka sisälsi vain yhden ajatuksen vapaasti muistettuna. Ei ole perusteltua eikä kenenkään edun mukaista laatia sellaisia metsänhoidollisia säädöksiä, jotka rajoittavat metsätalouden kannattavuutta.

On tietysti avoimesti myönnettävä, että en muutamia vuosia sitten mitenkään voinut uskoa, että näin suuri muutos saadaan aikaan näinkin nopeasti. Sisäinen vääntö on eittämättä ollut raju. Esim. jatkuvan kasvatuksen salliminen on jokaisen metsänomistajan edun mukaista, käytti hän sitten kumpaa menetelmää hyvänsä. Sama koskee tietysti myös hakkuiden vapauttamista. Tätä taustaa vasten täälläkin siitä käytävä negatiivinen keskustelu on minusta hyvin omituista.

Tuon vastauksesi olisin tiennyt Gla, vaikka et olisi vastannutkaan. Omalla kohdallani metsätalous on ollut viime aikoina muiden puuhin vuoksi taka-alalla. Yleisen taloudellisen tilanteen vuoksi en muutenkaan ole pitänyt lajaa hakkuutoimintaa tässä tilanteessa perusteltuna, jonka vuoksi lakimuutoksetkin ovat olleet käytännössä merkityksettömiä.

Minusta on äärimmäisen häikäilemätöntä yrittää maksattaa metsänhoitomaksua osin puolustuskyvyttömillä vanhuksilla ja jopa liittää heitä Mtk:n jäseniksi ja tällaista menettelyä sinäkin Gla täällä kehtaat puolustat.

En ole saanut minkäänlaista informaatiota niiltä n. kymmeneltä mhy:ltä, jonka pakkojäsenenä olen ollut. En maksun suuruudesta, toiminnan muutoksista, Mtk:n jäsenyydestä jne. Mtk:n jäsenyys on kohdallani sen toimia seuranneena metsänomistajana täysin mahdoton. Täsmälleen samanlaisia lehtiä niiltä vällillä on tullut postilaatikko täyteen, mutta niissä olevaa informaatiota harvemmin vaivaudun edes lukemaan, joten ne ovat päätyneet muiden mainosten mukana roskalaatikkoon.

Palollinen maksu jouduttiin poistamaan juuri siksi, että tällaiset monopolit eivät kuulu markkinatalouteen. Maksamalla jollekin toimijalle kynnysrahaa tekisin häikäilermättömän karhunpalveluksen toista markkinolla toimivaa yrittäjää kohtaan. Metsänhoitomarkkinoille kaivattaisiin vapailla markkinoilla olevia toimijoita, ei monopoleja. Sinänsä minulle on täysin yhdentekevää, mikä nimi jollakin palveluntarjoajalla on ( olkoon mhy tai mikä muu tahansa), jos metsänhoitopalvelua tarvitsen ja käytän. Sen ratkaisevat tietysti aivan muut seikat.