”Koska metaani hajoaa ilmakehässä huomattavasti nopeammin kuin hiilidioksidi, luonnontilaisten soiden pitkäaikainen kokonaisvaikutus ilmastoon on viilentävä.”

Metaanin hajoamisnopeus ilmakehässä (10-20 vuotta) ei välttämättä ole ratkaiseva asia, jos metaania tulee suosta jatkuvasti lisää.  Metaanin vaikutus on suuri, jos sitä tulee jatkuvalla syötöllä lisää. Tietääkö kukaan paljonko Suomen suot tuottavat metaania ? Varmaan metsäntutkijat tietävät tämän.

Kiitos mielenkiinnostasi korkokeskustelujen seuraamisessa pihkatappi. Sinun pitää nyt vähän laajentaa näkökulmaa osuuspääoman korosta. Monilla on esim. lainaa, jonka korkoon hakkuupäätöstä peilataan. Nollakorkoisilla tileilläkin on huomattavia varoja. Lisäksi on huomioitava, että metsän kasvu on reaalikasvua jne. Tärkeintä on, että on ymmärrys koron merkityksestä.

Metsänomistajat joutuvat ottamaan ilmastomuutosasian sellaisena kun se eteen tulee. Sen vaikutusten kiistäminen on pään laittamista pensaaseen aivan riippumatta siitä kuinka oikeita siitä tehdyt ennusteet ovat. Valitettavasti päätösvalta ei ole metsänomistajien käsissä.

Olen pahoillani pihkatappi, mutta en oikein pysy mukana, mitä yrität sanoa. Yritätkö sanoa, että korkoja ei pitäisi ollenkaan huomioida vai mitä? Jos sinulla pihkatappi on huipputuottoinen varma kohde, niin lainaa pankista prosentin parin korolla niin paljon kuin suinkin (kaikki kaniin vakuudeksi) ja sijoittamaan tähän tuottoisaan kohteeseen. Tulee helppoa rahaa!?

Periaatteessahan tuottoprosentteja voi suoraan verrata vain kohteissa, joissa riskikin on sama. (Tuotto ja riski ovat sidoksissa toisiinsa)

Uusi metsälaki antaa mahdollisuuden mihin korkoon vertaamiseen tahansa, joka on erinomainen asia, kun olosuhteet ja metsänomistajien tilanteetkin ovat kovin erilaisia.

Mitä taas tulee Metsähallituksen päätehakkuisiin ja siihen mihin metsän tuottoa tulisi verrata, niin neljän prosentin reaalikasvuisen metsän hakkaaminen on mieletöntä, katsoi sitä miltä näkökannalta tahansa.

Meillä valtiontalous on alijäämäinen, eli tulojen ja menojen tasapaino joudutaan kattamaan velalla. Jos metsähallitus  kasvattaa neljän prosentin tuottoista metsää edelleen, se tarkoittaa sitä, että tämä hakkuun tulo joudutaan kattamaan lisävelalla. Valtio saa lainaa reaalikorolla, joka on miinusmerkkinen.

Jos tämä 4 % tuottava metsä hakataankin vasta kymmenen vuoden kuluttua, niin valtion hakkuusta saama hyöty on n. 50% suurempi. Jos tämä lisävelan tarve olisi sellaista suuruusluokkaa, että sillä olisi käytännön merkitystä lainansaantiin tms., tällainen töpeksiminen olisi jotenkin ymmärrettävissä. Kun lisäksi juuri käydään vääntöä hakkuiden määrästä ilmastomuutoksen näkökulmasta, niin tällainen toiminta tuntuu käsittämättömältä.

Metsäteollisuus on täysin riippuvainen viennistä, joka tarkoittaa sitä, että ostajien näkökanta on ratkaiseva, eikä se, mitä mieltä me tällä olemme metsätaloudestamme.

Isossa kuvassa metsäasiat ovat meillä hyvin, varsinkin maailmanlaajuisesti ajateltuna, siitä ei ole kahta sanaa. Tekemätöntä työtä olisi tietysti vaikka millä mitalla. Minäkin metsänomistajana haluan, että metsäni tuottavat ja kasvavat niihin käyttämilläni panostuksilla mahdollisimman hyvin – se on itsestäänselvyys.  Meidän on kuitenkin edellä mainitsemastani syystä herkällä korvalla seurata aikaamme, koska olemme viimekädessä vientialana muiden näkemysten armoilla.

En ymmärrä sitä herkkähipiäisyyttä, minkä reaktion vähäinenkin toisinajattelu, vai pitäisikö sanoa ajattelu, saa aikaan metsänhoitopiireissä. Kuten tuossa AJ:n esiintuomassa keskustelussakin. Jos toinen sanoo, että meidän pitää tässä tilanteessa tarkasti pohtia hakkuumääriä, niin toinen näkee sen heti metsän museontina, vaikka siitä millään muotoa ei ole kysymys. Ylilyönneillä tehdään vain vahinkoa.

Keinotekoinen mahdollisimman puumäärän tavoittelu ei ole riskitön vaihtoehto.