Perhossa kaadettiin kolme sutta tammikuussa 2013.
Jutun piti edetä syyttäjälle huhtikuussa vuosi sitten.
Mitä sen jälkeen on tapahtunut, vai onko tapahtunut mitään?
Taneli saattaa olla oikeilla jäljillä.
Se palkintojen jako saattaa tosin meiltä jäädä näkemättä.
Länsimaisen (myös suomalaisen) oikeuskäytännön mukaan rikoksesta voidaan tuomita vain, jos näyttö siitä on kiistaton.
Koska meidän pitäisi elää oikeusvaltiossa kaiken ymmärryksen mukaan, niin virkavallankin voisi palkita tässä tapauksessa?
Heidätkin voisi kutsua linnaan, kahleita kantaen.
Tai sitten kustannetaan kruununkyydillä heille opintomatka Siperiaan, keräämään sudenkarvoja ja -ulosteita DNA-kokoelmiin.
Suomen Riistakeskus kerää paikallisten vinkkejä ympäri maata järjestettävissä kymmenessä työpajassa. Neljäs työpaja järjestettiin tiistaina Perhossa. Paikalliset toivat mielipiteensä esiin kaunistelematta.
– Totta kai susien vähentäminen metsästämällä nousi keskusteluun. Perholaisten ehdotus kaatoluvista lähtee nyt ministeriölle, kertoo uudistuksesta vastaava riistakeskuksen projektipäällikkö Mikael Luoma.
Tällä hetkellä kannanhoidollisia suden kaatolupia ei myönnetä. Viralliset susien määrän säätelytoimet siunaakin maa- ja metsätalousministeriö. Se saa paikallisten ideoista sekä sidosryhmien ja asiantuntijoiden kommenteista kootun ehdotuksen pöydälleen vuoden vaihteessa.
Tiistaina keskustelu oli avointa ja rakentavaa – ideoita kirjattiinkin runsaasti.
Perhossa oli paikalla kolmisenkymmentä perholaista ja halsualaista. Yksi pyyntö oli luottamuksen rakentaminen riistahallinnon, riistantutkimuksen ja paikallisten välille. Paikalliset heittivät toiveen, että tieto kulkisi jatkossa molempiin suuntiin.
Tämä oli ideointi- ei kuulemistilaisuus. Me halusimme kuulla paikallisia ihmisiä, jotka asuvat susien kanssa.
Tietoa susien määrästä ja niiden säätelystä oli myös toivelistalla. Perholaista vaativat myös jonkinlaisia takeita metsäpeuran säilyttämiselle.
– Se oli yksi perholaisten tärkeimmistä toiveista, Luoma paljastaa.
Työpajat vain susireviirillä asuville
Perhon susityöpajaan olisi ollut tunkua myös muista kunnista, mutta tilaisuus oli rajattu vain perholaisille ja halsualaisille.
Tähän oli selkeä perustelu: pajoja pidetään vain susireviireillä ja vain paikallisille.
– Tämä oli ideointi- ei kuulemistilaisuus. Me halusimme kuulla paikallisia ihmisiä, jotka asuvat susien kanssa. Heillä on näkemyksiä, millaisia toimia tarvitaan, linjaa projektipäällikkö Luoma.
Vanha susikannan hoitosuunnitelma on vuodelta 2005. Uuden suunnitelman ydin on, että susien määrää tarkastellaan aina paikallisista lähtökohdista. Yle
Heinolan Hujansalon ja Rihun marjametsissä on hiljaista ja lemmikkieläimet pidetään sisällä. Syynä on alueella kiertelevä susiperhe, jonka liikkeistä on kymmenkunta havaintoa.
Tuorein merkki susista on lampaiden raatelu Heinolan ja Kouvolan välisen valtatien varrella Laveamäessä.
Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta.
Kaikkiaan on nyt menetetty kuusi lammasta.
Tuhot todennut Heinolan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Osmo Laurila epäilee, että myös tässä asialla on susiperhe, josta on ollut lukuisia havintoja Rihun suunnalla. Alueella on runsaasti heinolalaisten, lahtelaisten ja helsinkiläisten kesämökkejä.
– Pitäisin lemmikit sisällä ja rajoittaisin metsässä liikkumista.
Laurilan mukaan susilauma voi olla ihmisellekin vaarallinen, koska emo suojelee pentujaan. Lampaiden kimppuun sudet ovat käyneet opettaessaan pennuille saalistamista.
– On käyty kiinni lampaan kurkkuun ja tukehdutettu se. Kylki on revitty auki ja sisäelimet ulos. Raatoa ei ole syöty, Lavemäki kuvaa.
Laurila on kuullut paikallisilta asukkailta ja riistamiehiltä, että yksi Rihussa nähdyistä susista olisi niin sanottu ”pantasusi”.
– Se on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tarkkailuohjelmaan kuuluva susi. Virallinen tieto on, että panta olisi vanha, ja sen lähettimestä olisi virta loppunut. Näin suden liikkeitä ei voitaisi enää havaita.
Laurilan mukaan pantasusi on normaalia kesympi ja voi päästää ihmisen lähelle.
– Se on kuitenkin hämäävää. Täysin villi tämäkin susi on. Varomisen arvoinen.
Vaikka lampaita on raadeltu ja ihmisiä pelottaa, ei se automaattisesti takaa suden kaatolupaa.
– Yleensä alkaa tapahtua vasta, kun tuotantoeläimille aiheutuu vahinkoa. Nyt raadellut ovat ympäristönhoitolampaita. Pitääkö ihmisille tapahtua vahinko, ennen kuin nämä sudet katsotaan vaarallisiksi, Laurila kysyy.
Itä-Häme
Voi pyhä yksinkertaisuus,mistä näitä Laariloota riittää.
Saattaahan sitä joku olla sitä tai tätä.
Visakalloosen sonninkin pitäisi kirjoitella oikeista ongelmista,eikä tälläisiä höpöjuttuja.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.