Jätkä. Järkevä ehdotus ja juuri näin voi hakkuut suunnitella, ja muokkauskone raapaisee sitten kaikki pienaukot kerralla läpi. Puhdasoppinen jatkuvakasvattaja ei edes muokkaa vaan odottelee siemeniä tippuvan taivaasta.
Maisema pysyy näin toimien vielä peitteisen näköisenä. Miinuspuolena tuulituhojen riski, mutta Sauli Valkonen kertoi Finlandia-talon seminaarissa että niitä on kokeissa ollut pelättyä vähemmän runsaasta metsänreunaan määrästä huolimatta. Toinen riski on kaarnakuoriainen joka kuulemma tykkää metsänreunojen puista erityisesti.
Eikös pienaukkojen ajatus ole, että niitä on metsikössä siellä täällä ja koko metsikköä käsitellään kokonaisuutena. Harvennetaan pienaukkoa ja tehdään viereen uutta ja harvennetaan varttuneempaa länttiä jne.
Ihme juttu, että nyt sanotaan että jatkuvasta kasvatuksesta ei ole vielä kokemusta paljoa ja tutkimusta tarvitaan jne. Vastahan me saatiin viljeltyä harsimalla pilatut metsät. Niitä on vieläkin paikoin jäljellä. Yksi päivä kävelin metsässä, josta on heti sodan jälkeen otettu kaikki tukkipuut pois. Kasvu on ollut todella heikkoa. Tuloksena kuivahkon kankaan kituva kuusikko missä siellä täällä todella hidaskasvuisia mäntyjä. En käsitä miten sellainen metsä voi olla luonnollekaan hyvä, joka kituu ja josta otetaan kaikki isot puut pois. Eikös se järeä metsä ole juuri se mistä sanotaan olevan puutetta. Jatkuvan kasvatuksen metsät ovat kituliaita metsiä, joissa aina pienikokoinen puusto. Jatkuva kasvatus sopii mielestäni vain reheville ja karuille paikoille. Laho voi tosin rajoittaa sen sopivuutta. Tuoreet ja kuivahkot kangasmaat niin huono tulos. Turvemailla voi paikoin sopia myös.
Ei kait jättöpuilla ole mitään taloudellista merkitystä. Kun valitsee huonoja koivuja, haapoja, raitoja tai viallisia havupuita, niin eihän niillä ole kuin polttopuun arvo.
Pienaukoissa on vain melkoinen uudistumisongelma, koska niissä on aina sitä metsänreunaa suhteessa moninkertainen määrä verrattuna ”suuraukkoon” Itseasiassa oikein pienessä aukossa koko reikä on sitä vyöhykettä, joka ei taimetu oikein millään. Jos olette kulkeneet metsässä silmät auki, niin olette varmasti huomanneet, että kun paikoitellen on esim rajan mukainen aukko ja naapurin puolella on korkea , taaja puusto – on uusien taimien syntyminen jopa parinkymmenen metrin vyöhykkeellä heikkoa – jopa olematonta. Siinä menee helposti koko pienaukko-ajatus ihan käteen.
Vielä kun tuo isompi metsä asettuu ilmansuunnaista sille puolelle, jossa se suorastaan varjostaa päivänvalon ja lämmön, on hyvä säästöyritys peitteisen metsän saamiseksi tuhoon tuomittu.
Eihän niistä pienaukoista oikein ole kuin kuusentaimikoille. Annetaan tilaa kehityskelpoisille ja kehittyville kuusentaimikoille. Lienee tarkoitettukin varjopuulle kuuselle ja sen luontaiselle uudistumiselle. Valopuille soveltuu huonosti ja on kyseenalaista niitä lähteä pienaukkoon viljelemään. Niitä varten on suuremmat aukot ja myös lähtökohtainen tarve aloittaa kierto alusta.
Tuo Pukkalan metodi käsitellä metsää metsän tavalla on hyvinkin tuttua 50-60 luvulta. Käsitellä metsää tavalla, joka on mahdollista tänäkin päivänä. Logistiikka on muuttunut, mutta eihän sillä välttämättä ole vaikutusta siihen, miten metsiä on mahdollista käsitellä tänäkin päivänä.
Toistan itseäni, mutta sanoisin, että aina on hyvä aika aloittaa jatkuva kasvatus, paitsi silloin, kun käsissä on satavuotias tasakokoinen kuusikko.
Mun mielestä olennaista on edelleen se, että taimikonhoidossa ja harvennuksissa tuetaan suunnitelmallisesti koko- ja puulajivaihtelua ja pidetään huolta siitä, että metsästä ei tule liian umpinainen. Kuusen osuus ei ylemmissä latvuskerroksissa mielellään saisi olla yli 2/3.
Pienaukkokin on parhaimmillaan, kun sen rosauttaa vaikka johonkin etukasvuiseen kohtaan ja kun ympäröivä metsä erityisesti lounaan puolella on vaikka koivikkoa.
Ja mielipiteenä että ylen juttu tietynlaista poliittista vedätystä vihreiden vaalihuumassa. Kirjoitettu aika ehdottomana totuutena kun professori tai kaikenmaailman dosentti on tutkinut.
Mitenkähän nuo pienaukot jatkossa harvennetaan järkevästi. Nehän on alle puolen hehtaarin aukkoja ja jos koneella sinne mennään niin aika pieneksi puumäärä jää kun ajourat vie melkoisen määrän pinta-alasta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.