Puun hinta on luonnollisesti parempi niille , jotka ovat nähneet vähän vaivaa ja onnistuneet tuottamaan kiinnostavia leimikoita . Näille , jotka eivät ole onnistuneet , voi puun hintakehitys antaa aihetta miettiä toimintastrategiaansa uusiksi. Heikompien leimikoiden kantohintaa ei enää subventoida parempien leimikoiden tuloksista.

Mitä tuohon vastenmielisyyteen tulee , se kohdistuu ainoastaan tuottamattomaan tai turhaan työhön . Nyt näyttäisi onneksi olevan merkkejä siitä , että tilanne on paranemassa .Tukipolitiikan vinoutumat ovat korjaantumassa ja kiinnostus metsien hoitoon selvästi lisääntymässä .

Mieluummin minäkin teen ne vuosittaiset noin yhden kuukauden ylityöt korjaamalla puuta kannattavasti kelvollisilta kohteilta , kun tuusaan saman ajan yrittäjälle tappiota tuottaen hoitamattomissa ryteiköissä. Keppisulkeiset ja motoraivaus eivät lyö leiville . Kiinnostus niitä kohtaan on ymmärrettävästi vähäinen.

Ehkä se on sitten valittamista ja huonoa asennetta jos työhän ryhtyessään jo tietää, että hyvää ei tule. Siinä ei raivausterä auta yhtään. P*****ta ei saa kultaa. Ymmärrän hyvin motokuskia jos motivaatio heikkenee keppiviidakossa. Jos kuskilla ei ole isompaa väliä mihin kuntoon metsä jää, ”töissähän täällä vain ollaan”, niin sitten hän on oikea kuski keppiviidakkoon. Aivan varmaa on kuitenkin se, että yrittäjälle kuuluu palkka ylimääräisestä raivaustyöstä. Muuten tämä on kestämätön tilanne. Hyvin metsiään hoitavat käytännössä subventoivat keppimetsänkasvattajia. Tätä en hyväksy ja onnneksi ainkin Keski- ja Itä-Suomessa leimikon korjuutekniset tekijät vaikuttavat jo kantohintaan. Harjavalassa tämä on tietysti eritavalla.

”Vertaanpa vain täällä päin toimivaa (Pohjois-Satakunta) motoyrittäjää joka asensi, olisko ollut 900 mm pitkän raivausterän moton kaatopäähän ja kun samalla itse työstää kyseisellä koneellaan oli hyvin tyytyväinen työhönsä. Sanoi Mhy-Karhu-lehden haastattelussa ettei enää tarvii raivaajaa eteen vaan homma sujuu ilman ongelmia.
Asenneilmapiirissä oli tekemisen eikä valittamisen meininki. Aivan samoin kuin täällä LVI-alallakin Pete. Jos joku asia tökkii se laitetaan kuntoon eikä porata asiakkaalle että sinulla on ongelmallinen talo.”

Niin, pari kymmmenen pisteen kysymystä:
Kauanko yrittäjän virman tulos kestää tehdä tota raivausta ilmaiseksi?
Jos yrittäjä saa korvauksen työstään, jääkö metsänomistajalle kantorahatuloja vai joutuuko maksumieheksi?

Kyllä varmasti LVI -puolella laitetaan talo kuntoon, oli se mikä rytökasa sitten, mutta laskukin on sen mukainen?
Sama pätee metsässä, jos on tarjota työllistävä kohde, sen vähemmän jää käteen, eikös vaan?

Lainaus :

”Vertaanpa vain täällä päin toimivaa (Pohjois-Satakunta) motoyrittäjää joka asensi, olisko ollut 900 mm pitkän raivausterän moton kaatopäähän ja kun samalla itse työstää kyseisellä koneellaan oli hyvin tyytyväinen työhönsä ”

Tämä nyt on valitettavasti sarjaa ”kaupallisia tiedotteita” eli ilmainen mainosartikkeli lehden sivulla.

Moton koura on tehty puuta käsitteleämään , ei raivaamaan . Kaikki laitteen ulkomittoja kasvattavat vempaimet aiheuttavat vain vaurioita kasvaviin puihin . Jo pelkästään joukkokäsittelyyn tarkoitettujen kouran syöttörullien vaikutus puustovaurioiden syntyyn on huomattava , vaikka rullien riparakenne kasvattaa kouran ulkomittoja vain muutamilla senteillä . Koura takeruu helposti aluskasvokseen ja heilahtaa hallitsemattomasti irrottuaan ja kolhii pahimmillaan useitakin runkoja .Mahdollisen erillisen raivauslaitteen liitäminen kouraan ei tunnu viisaalta edellä kertomani perusteella .

Raivauskustannuksia ei tähänkään asti ole haluttu maksaa
yrittäjälle . Tämän raivaukseen tarkoitetun lisälaitteen kohdalla tuskin ollaan valmiita poikkeuksiin . Raivausajankohtakin hakkuutyön yhteyteen siirrettynä on selkeästi liian myöhäinen.

Itse varsinaiseen asiaan.. Energiarisukoiden kasvattaminen alkaa olla menetelmänä finaalissa , kuten jo muutaman vuoden olen yrittänyt varoittaa . Minkään sortin tuesta siihen tarkoitukseen ei nimittäin ole enää varmuutta.

Kyllä pääpiirteittäin kyse on kuitenkin ajankäytön parhaasta hyödynnyksestä eikä niinkään vastoinkäymisten paineista. Eli nyt saan koivukuidusta itselleni aivan kohtuu palkan ja poltinpuusta pirtin lämmön. Millään ei näillä vapaa-ajoilla kerkeä alkujaan 10ha:n alaa mennä läpi kohtuullisessa aikajaksossa joten siksi konetyön kokeiluluonteinen yhdelle kuviolle. Tulos tyydytti ja työnjälkikin mutta käsityö vain jättää siistin ja huolitellun työnjäljen. Jota en ole konetyöltä vaatimassakaan. Se Pohjois-Satakunnan pieni ala onnistui aivan nappiin ja jälki erittäin siistiä. Vaikka ei varmaan tämä edellä kuvaamani yrittäjä ollutkaan tekemässä. Juttelin juuri tänään tästä H-vallan keskenjääneestä ostomiehen kanssa. Hänen mielestään ei mistään hermojen palamisesta tai leimikon heikkoudesta ollut kyse.
Oli vain väärä kone sopivalla suunnalla. Eli tehtiin normimototyönä kun alkujaan piti tehdä ”nipsulla” varsinaisen tekijämiehen kanssa.
Ehkä vika oli hiukan minussakin kun hoputin työn aloitusta. Ei jäänyt heille oikeaan kalustoon aikaa. Palveluhalu kääntyi minua vastaan tavallaan. Josta ”vaivasta” taas suorittava ei kärsi.