Käykääpä katsomassa Luston Miehen työ-näyttelyn valokuvat. Vieläkö on mukana miehiä jotka on noilla varusteilla ja noissa olosuhteissa savotalla olleet?
Olin 50/60 lukujen taitteessa koulupoikana auttamassa ajoittain isääni hevos-rahtiajossa.Pitkällä puukangella poikanenkin sai tukin liikkumaan,kevyempiä massapöllejä(silloin 2metrisiä)jaksoi rekeen ja pinoon nostella.Pinot tehtiin erittäin huolella,pöllejä käänneltiin,että saatiin nättiä jälkeä.Pöllit otettiin aina syliin.silloin ei ainakaan meillä ollut mitään pinotavarasaksia(tukkisakset kylläkin),pokaroita kylläkin.Koulupojan hommia oli lapioda kusiaipesää alamäkiin tai levittää pahnoja.keväällä reitin lumettamista
Tuttuja ovat, – 50 luvulla olin juuri jatkoluokilta päässyt kansakoulusta, kun edellisenä keväänä isä oli ostanut kotona talven korteerissa olleelta metsurilta, kun hän lähti kesätöihin muualle, oikein tehtaalla valmistetun puupäisen pokasahan jolla aloitin. Myöhemmin ostin Purmo merkkisen rautakaaren. Hevosella aloittelin isän apuna. Puutavara oli halkoja VR: le kunnille koulujen lämmitykseen ym. Kaivospuita tehtiin lähes suorista mennyistä. Pituus oli 5, 7, 9 jalkaa, joskus jopa 13 jalkasia. Kuusista tehtiin paperipöllejä pituus 1 m ja joskus 4 jalkaa. Neljäjalkaset olivat ikäviä parkata täysipuhtaaksi keväällä lanssilla, kun mahaa vasten ei poikanen tahtonut yltää pystössä kuorimaan. Kaivospuut parkattiin puolipuhtaaksi ja paperipöllit täysi puhtaaksi joihin ei saanut jäädä oksankoloihinkaan kuorta. Vanhemat miehet sanoivat ennen pitäneen poralla poistaa loput. Isompia parruja ei enää täällä veistetty, muuta kuin pientä Egytin parrua.
Olikohan tuohon aikaan puun hinta eri sfääreissä nykyiseen verrattuna? Puiden teko käsivehkeillä ja kauramoottorilla ei päivässä kovin isoa kasaa aikaansaanut, mutta silti sillä työllä elettiin.
1958 ostin puoliksi velaksi McCulloh’n.Talven tienestillä sain sen kuoletetuksi. Yli 11 kg:n sahalla ei juuri karsittu, ehkä joku pankaoksa katkaistiin, muuten karsittiin kirveellä – ja illat vuoltiin kirvesvarsin – niitä meni talven mittaan :)!
Viikolla tuli haettua kaupasta bonusvivulla vielä Huski 445 – onhan tuossa sahojen välillä vierähtänyt aika tavalla vuosia 🙂
Onhan täällä vielä minua iäkkäämpiäkin mukana. Itse en ollut kuin yhden talven hevossavotassa isäni mukana. Kuva 89 kuvastaa sitä työn tehokkuutta. Seuraava talvi meni metsäkoulussa ja sinä aikana meiltä lähti viimeinen hevonen, puunajokin muuttui traktorityöksi. Samoin muuttui moni muukin työvaihe. Kirveellä karsiminen muuttui sahalla tehtäväksi. Kerran löin kirveellä nilkkaan niin että piti käydä lääkärillä ompeluttamassa, eihän silloin mitään turvavarusteita ollut. Mukava noita vanhoja touhuja on katsella mutta yhtään en niitä kaipaa. Herraskaista ja tehokasta on nykyiset työtavat noihin verrattuna.
Toki nuo työt ovat tutuksi tulleet. Pääasiassa kuitenkin omassa metsässä. Ensi kosketus noihin hommiin tuli kuitenkin jo kansakouluaikana kun hiihtolomalla olin veljen kaverina Vapolla halkojen ajossa.
Myohemmin sitten tukkejakin ajelin ja kaikensortin muuta puuta. Piti toki tehdäkkin välillä. Naapuri kävitukit kaatamassa moottorisahalla, muu tehtiin käsin. 65 syksyllä sitten ostin moottorisahan Homelite XL12. Tyhjäpaino 6,7 kg. Ammattilaiset sanoi että ei noin kevyt saha kestä mitään, kyllä sahan pitää painaa toistakymmentä kiloa että sillä jotakin tekee. Nykyisin jos tyhjäpaino on 6,7 kg, niin ollaan menossa todella järeään metsään. Sillä Homelite sahalla ei kuitenkaan voinut karsia, ketju katkesi kyllä jo ensimmäisellä puulla. Karsintaan siis tarvittiin edelleen kirvestä.
Kyllä minä ne moottorisahalla kaatamanikin vielä hevosella ajoin. Siihen kuitenkin se kausi loppui ja piti lähteä etsimään leipäänsä maailmalta.
Juuri näinä päivinä on sillä samalla kuviolla männyn kakkosharvennus, jonka silloin 65-66 parturoin puhtaaksi.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.