Hirvikysymykseen vastasin metsänhoito keskusteluosiossa Antonin hieman provokatiiviseen asiaa. Totean vaan, että olen 100% metsänomistajan asialla, kun tuota omakohtaista kokemustakin on vaikka muille jakaa, mutta en kertakaikkiaan usko törkeyksiin ja ärräpäiden voimaan. Kirjoittelen asiasta kevään aikana lisää mhy-lehtiin ja kehotan olemaan aktiivinen tuhokorvausten hakemisen suhteen. Niillä on vaikutusta sekä haettaviin, että myönnettäviin lupiin.
Vaikka tämä ei olekaan yksittäisten edunvalvonta-asioiden keskusteluketju, niin esimerkkinä kommentoin metsälain valmistelua. Metsälain isoimmaksi kiistakysymykseksi on muodostumassa luonnon monimuotoisuus kohteet vaikka jatkuvasta kasvatuksesta on paljon puhuttu. Metsälaki pitää olla hengeltään laki metsäelinkeinosta ja sitä lausunnolla oleva lakiesitys pitälti onkin. Olemme olleet mukana lain valmisteluprosessissa alusta asti. Emme voi kuitenkaan hyväksyä sitä, että metsälaista halutaan ympäristöjärjestöjen toimesta osittain suojelulakia. Metsälaissa ei ole korvaussäännöksiä toisin kuin luonnonsuojelulaissa. Nykyisessä lausunnolla olevassa versiossa pienialaisuus määritellään 4% tasoon tai 4000 euron tasoon tilatasolla . Suomalaisten mediaanivuosiansio on 21 000 euroa. Vähäinen haitta ollaan vetämässä kahden kuukauden palkkatulon tasoon. Tätä ei voi hyväksyä. Tämä on sosialisointia. Muutoin ihmettelen keskustelua, jossa metsänomistajat vaativat itselleen rajoitteita. Sitä en ymmärrä. Lakirajat tarvitaan oikeusturvasyistä esimerkiksi harvennushakkuulle, mutta kyllä metsänomistajan pitää saada tehdä omaisuudellaan sitä minkä hän parhaaksi näkee uudistamisvelvoitteen rajoissa.
Niin ja vielä tähän varsinaiseen asiaan voisin sanoa, että tutustukaapa mtk.fi sivujen pääsivulla olevaan blogiin Puun takaa, jossa Länsi-Suomen metsänomistajaliiton johtaja Marko Mäki-Hakola kirjoittaa mhy/mtk asiasta mielestäni erinomaisesti.
Aivan kuten nimimerkki Gla kirjoittaa yllä, että edunvalvonna tarve vaan kasvaa. Vaikka hyviä päätöksiä on vaikeaa saada nykyään, kun kaikkien puolueiden puisto-osastot vahvistuvat, ei periksi pidä antaa. Edunvalvonna on tiivistyttävä kuten Marko kirjoittaa blogissaan ja meidän pitää pysyä kertomaan siitä paremmin, kuten täällä Korpituvan Taneli ja kumppanit kirjoittavat. Vahvempaa metsätalousyrittäjyyttä kohti minä tavottelen ja uskon, että se päivä vielä koittaa.
Upea juttu, että Tiirola kommentoit asiaa tällä! Vaikka tämä keskustelupalsta ei MTK:n tiedotuskanava olekaan, merkittävä metsäalan ajatustenvaihtopaikka kuitenkin tämä on.
Itse arvostan MTK:n toimintaa ja etenkin sen mahdollisuuksia Brysselissä ja Helsingissä. Näyttöä toiminnan tuloksista on tosin vaikeata saada. Kuten edellä todettiin, kansallisen, suoraan ruohonjuuritason toimintaan vaikuttavan lobbauksen teho on eniten kritiikkiä aiheuttavaa. Hirviasiat varmaan yhtenä merkittävimmistä ja nykytilaltaan vaikeimmin ymmärrettävistä monitahoisen ongelmien aiheuttamisen takia. Tulkinnanvaraisia juhlapuheita riittää, mutta käsitys MTK:n linjauksista eli lobbauksen suunnasta ja keinoista tavoitteiden toteuttamiseksi on jäänyt ainakin minulle hämärän peittoon. Lainsäädäntöä valmistelevissa työryhmissä MTK on mukana, mutta tietoa MTK:n kannasta ei julkisuuteen juurikaan ole tippunut. Toisin on esim. vihreillä, jotka julkistavat kommenttinsa sellaisenaan. Tämä on sikäli merkittävä asia, että MTK on ilmoittanut hyväksyvänsä uuden metsälain, vaikka siinä on puutteita. Samoin metsätuholain käsittelyssä on hirvet ja siten juurikääpä käsitelty liian kevyesti.
Toimista pyydän siis lisää julkisuutta, jotta edunvalvonnan mielekkyyttä olisi parempi arvioida. Voihan olla, että asiat ovat paremmassa hoidossa kuin uskonkaan.
Mutta,mutta. Kun se MTK on sen vahva ollut kuin voi maatalousvaltaisessa maassa olla ja tulokset kertovat jostain muusta kuin puolestaan. Aina ei vissiin edes olla paikalla kun pipertäjät hommailevat lisäkustejaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.