Metsänomistajat edustamansa Mhy kautta sen päättävät, miten vastaavat kilpailuun. Timpan selitykset viittaavat tällaiseen sosiaalitalouteen, joskus 90-luvulla sos. päättäjät viestittivät osittaisesta kansallistamisesta. Niistä hedelmistä ja pystykauppaan pesiytyneestä korruptiosta nyt nautimme. Timpan sanoin: ”Yksityismetsänomistajan myynnit ovat vähäisiä, joten toiminta ajautuu väistämättä epätaloudelliseksi ja lisäksi aikataulullisesti epävarmaksi, koska metsänomistajalla ei ole hallinnassaan korjuukoneistoa”. Voiko tätä paremmin sanoa. Tuskin metsänomistajan hallintaan edes korjuukonetta uskotaan, omistuksessa on, mutta sillä ei ole käyttöä.

”Kriitikolle”
Maanviljelijä tuottaa maitoa tai teuraseläimiä omissa tiloissaan omilla laitteillaan siihen vaiheeseen, että viedään jalostettaviksi. Sitten tulee noutaja, joka tekee sitä duunia päivästä toiseen ja on aikataulullisesti ohjelmoitu teollisuuslaitoksen prosessiin. Metsänomistaja taas kasvattaa metsänsä istuttamalla ja perkaamalla. Kaato ja kuljetus määräpäivänä tien varteen ei onnistu kuitenkaan omin voimin, koska metsänomistaja ei omista korjuukonetta eikä hänellä ole varmuutta, että juuri silloin se olisi käytetävissä. Tilanne on siis toinen kuin maidontuottajalla, jolla on lypsykone. Siksi on loogista, että korjuusta huolehtii taho, joka voi ajoittaa sen oman prosessinsa mukaan.

Betonitehtaan kuljetuksista huolehtii tehdas. Kuljetuskalusto sopii vain betonin kuljetukseen, siksi kaikkien rakennusliikkeiden ei kannata niitä hankkia, koska yksittäisen liikkeen tarpeet vaihtelevat. Tulisi tyhjäkäyntiä ja puutetta ja kauhea kaaos siellä tehtaalla, jos useamman firman autot tulisivat hakemaan. Ja välillä taas tuotanto seisoisi.

Tulikohan tämä nyt selväksi?

Kyllä, tien varteen tavara saadaan ilman pystykauppaakin MHY:n korjuupalvelun tms. toimesta, vieläpä leimikot järkevästi ketjutettaen edulisesti. Kaukokujetuksenkin pystyy hoitamaan MHY, mutta tuskin edullisemmin kuin iso yhtiö kujetusten sunnittelullaan.

Onhan noita toimitussopimuksia yhdistyksillä ja muilla toimijoilla vientisahoille. Varmaan on sanktiot jos ei määrät täyty määräpäivään mennessä ja uskon että täyttyvät sitten. Ja kyllä isommat toimijat saattaisivat haluta varastoida puutavaraa siellä myyjän laanissa ja käyttää omaa autokalustoa kaukokuljetukseen. En minä näe kauhean suurta ongelmaa siinä että luovuttaisiin vähitellen pystykaupasta, mutta en toisaalta näe pystykauppaakaan kauhean huohona, kunhan säilytetään mahdollisuudet hankinta- ja toimituskauppoihin.

Yllättävän sitkeessä on vielä nuo mhy:n vanhat toimintatavat Timpan mielessä kun tuollaisia kirjoittaa.

Se voin oikaista että kun mhy:n korjuupalvelu tekee sopimuksen puunmyynnistä ja toimittamisesta niin silloin on puille osoite selvillä. Oli aikoinani töissä ko yrityksessä ja silloinkin oli puille osoite selvä ja pinonpäälappuihin merkittiin mihin puut menevät.

Toinen on valtakirjakauppa. Jos antaa mhy:lle valtakirjakauppaoikeuden niin aina mhy:n neuvoja tekee myös vertailun ostajista ja esitelee sen myyjälle. Myyjä tekee viime kädessä päätöksen kenelle puut myydään vai myydäänkö ollenkaan. On myös sellaisia tapauksia että mhy hoitaa kaiken työn, mutta silloin pitää olla sopimus myyjän kanssa. Valtakirjakauppa ei tarkoita sitä että ulkoistaa koko kaupan mhy:lle.

Mhy on hyvä apu puunmyynnissä ja metsänhoidosta jos itsellä ei ole kokemusta asiasta. Siihen saumaan se organisaatiokin on luotu. Turha sitä on mustamaalata vaikka ei olisikaan asiakas.