Ei tämä ole aikataulutuskysymys, eikä myöskään laatu tai mittauskysymys. Ostaja aikatauluttaa puutoimitukset tehtailleen ja määrittää laadun, niin kuin on tehnyt tähänkin asti. Ostaja toimii niin, riippumatta siitä, mitkä tahot puuta toimittavat. Ei metsänomistajat yhtenä puuntoimittajaorganisaationa tee poikkeusta tässä suhteessa. Puuhuollon logistiikka säilyy entisellään, korjuuyrittäjät myös säilyvät entisellään, menettelytavat vain muuttuvat.

Niin jos sovelletaan tuota mhy:n korjuupalvelun loigiikkaa muihin yhtiöihin niin muutostahan on aika vähän. Kyllähän mhy:n korjuupalvelua koskee samat määräykset puun toimituksesta kuin yhtiöitäkin. Mhy toimittaa puuta joko tehtaalle, sahalle tai junaan tietyn aikataulun perusteella.

Ainoa muutos on se että korjuun hinta erotellaan kauppahinnasta ja korjuu tulee periaatteessa ”isännän hankkimaksi” korjuuksi vaikka mhy:n korjuuorganisaatio sen tekeekin oman aikatulun mukaan. En ole varma mutta luulen että autokuljetusta ei näissä kauppahinnoissa kuitenkaan eritellä.

Tässä se hyvä puoli että myyjä voi vähentää korjuuhinnan omassa verotuksessaan, joka on merkitävä etu. En näe etteikö yhtiöt voisivat jatkossa tehdä samoin että kauppahinnassa olisi selvästi merkitty korjuun ja ajon osuus. Jos siitä ei saa jatkossa verohyötyä niin olisihan se vaikka informaationa myyjälle.

Tämä ei tarkoita sitä että myynnissä mentäisiin Vaarran tarkoittamaan traktorikorjuuseen sillä se on niin epävarma ja kutannustehoton tapa, että kukaan metsäyhtiö ja toimija ei kyseistä tapaa voi ottaa käyttöön.

Onhan se kiintoisa aihe tämä pystykauppa ja siihen sisältyvä perinteinen vastakkainasettelu. Selitellään mitä selitellään, saavutettuja etuuksia puolustellaan, mutta ei se vanhan puolustaminen vielä tarkoita uutta järjestelmää tai saavutettuja etuuksia siihen.

Pystykaupan monopoli ja korruptio tai miksikä sitä nyt voidaankin kutsua, on eräänlainen ”jäävuoren huippu”, joka pitää sisällään vastakkainasettelulla saavutettuja etuuksia.

Se, että noudatettaisiin normaalia puukauppatapaa ja puun korjuuta, sisältyy tähän pystykaupan järjestelmään etuuksia, joita mitataan ns. ”laillisina etuuksina”, mutta myös varastetaan metsänomistajilta korjuun yhteydessä.

Pystykaupan järjestelmää on puolusteltu jopa kauppatavan helppoudella. Puuta myydään kertahinnoittelulla ja luotetaan siihen, että hinnassa on huomioitu myös kaupan arvo-osat. Usein käytäntö kuitenkin on toinen. Näin tapahtuu myös valvotuissa olosuhteissa. Kaupankäynti metsänomistajan puilla alkaa vasta sen jälkeen, kun nimet on saatu papereihin. Käytännössä jo puukaupan alusta alkaen ja viimeistään katkonnan yhteydessä. Eikä metsänomistaja voi aina olla varma, saako hän edes sitä, mistä kaupat on tehnyt.

Niin kuin edellä on todettu (jätkä pätkät), Metsänhoitoyhdistysten on syytä olla avainasemassa metsänomistajien puukaupoissa ja korjuupalvelussa.

Tietääkseni mhy neuvottelee vuosittain oman korjuupalvelunsa puun myyntisopimukset. Yleensä sopimus tehdään vanhojen yhteistyökumppaneiden kanssa ja niissä neuvotteluissa vahvistetaan kiintiöt sekä puulle hinta. Korjuupalveluiden urakoitsijoiden kanssa tehdään pääosin vuoden sopimukset mutta olen kuullut myös useammankin vuoden sopimuksista.

Tuo yhtiöiden välinen korjuuhinta ei ole mikään liikesalaisuus. Eri yhtiöiden korjuuhinta on hyvin tiedossa yrittäjäportaalla ja myös metsäpuolen yrittäjäjärjestö julkaisee niitä omilla sivuillaan. Ehkä se ei ole metsänomistajien tiedossa, mutta mitäpä ne sillä tiedolla tekevätkään. Puun yksikköhinta ja katkonta lienee tärkeimmät kriteerit.

Tuosta Timpan mainitsemasta kateus kohdasta en kyllä osaa sanoa mitään sillä pääsosinhan korjuupalvelu työskentelee niillä ”paskaleimikoilla” jotka eivät ole menneet valtakirjakaupoissa kaupaksi. Mutta nekin on jonkun tehtävä.

Pidetään vaan systeemit mahdollisimman yksinkertaisina jotka suuri osa metsänomistajista nytkin ymmärtää.Tahtoo nimittäin olla että kun toimivia järjestelmiä yleensäkkin ruvetaan sorvaamaan niistä tahtoo tulla vain äärimmäisen monimutkaisia ja hankalia.
Kyllähän nytkin pystytään tekemään hankintakauppaa joista voi puut kaupata kelle haluaa ja kaikki kulutkin saa selville.
Mutta itsekkin myyn isohkoja leimikoita pystykaupalla joihin liitän monasti myös samaan kauppaan huonompia rääseiköitä joista kuitenkin saan huippu hinnan muitten mukana.Jos niitä rupeaa oikeilla korjuukustannuksilla myymään niin hinnat jäis varsin huonoiksi.