Toimitus sopimuksista se on kiinni. Jos sopimuksissa on pelivaraa, eri pituuksia paljon ja laatu tyvet yms. niin korjuupalvelulla saa lisä hintaa. Toisaalta toimitus sopimuksissa voidaan haluta tiettyjä mittoja ja yhdistykselläkin voi niistä olla pula.

Niinhän se on, itse en myy päätehakkuuseen pikkutukkia. Ja aikoinaan tuttu ostomieskin sanoi että sellaista kauppaa hän ei sinun kanssa tee että päätehakkuussa olisi pikkutukkia. Mutta kyllähän sitäkin tehdään, että otetaan pikkutukki latvasta ja vielä lyhyt kuitu.

Muutoksen myötä Mhy:n toiminta edellytykset ja neuvotteluasema ovat vahvistuneet ja sen myötä sopeutuminen uuteen tilanteeseen on alkanut. Ei epäilystäkään tulevasta kehityksestä, Mhy:n korjuupalvelu tulee lisääntymään.
Myönteisestä kehityksestä ja siihen kohdistuvasta vastustamisesta huolimatta, tässä yhteydessä olisi syytä toteuttaa puukaupan ja korjuutyön harmonisointi.
Olisi saatava aikaiseksi yksi yhdenvertainen järjestelmä, puiden vastaanotto ja mittaus kaikille osapuolille. Yksi yhdenvertainen puukauppatapa ja yksi yhdenvertainen korjuupalvelu kaikille. Järjestelmä, jossa Mhy:set ja muut vapaat puuta välittävät organisaatiot toimivat yhdenvertaisina toimijoina metsäosastojen kanssa.

Metsuri motokuski, ei se ole periaatteessa eikä käytännössä sama kuin….
Kiinnität huomiota ihan oikeisiin asioihin. Näin se pitääkin olla kuin esität. Palvelusta laskutetaan palvelun saajaa. Näin sen pitäisi olla myös teollisuuden pystykaupassa. Myös siellä pitäisi laskuttaa palvelun saajaa, eli metsänomistajaa.
Pystykaupassa noudatetaan tilitysmallia, jossa mallissa korjuun kustannukset peritään puun hinnasta. Siinä mallissa ei laskuteta ja jos laskutettaisiin, voidaan perustellusti kysyä, ketä laskutettaisiin? En tunne yksityiskohtia, mutta lähden siitä, että lasku kuuluu metsänomistajalle. Tällaisessa kytkykaupassa palvelun saaja menettää helposti palvelun saajalle kuuluvat oikeutensa.
Eivät ne tällaiset hämärähommat kytkykaupat ja pimeät tilitykset nykyaikana sovi maksuksi palveluista, eivätkä varsinkaan puukaupassa, jossa metsänomistaja ei tiedä maksamiensa palvelujen perusteita.
Kyllä siinä tässä asiassa paljastuu mm. tämän tyyppisiä asioita, josta syystä Lauri Vaara esittää pystykauppajärjestelmän purettavaksi korruptoituneena ja esittää siirtymistä avoimeen malliin. Yhden puukauppatavan ja korjuupalvelun malliin, jossa puuhuollon toimijat välittävät puuta teollisuudelle, yhdenvertaisina toimijoina ja yhdenvertaisilla toimitusehdoilla.

Otetaanpa esimerkki maataloudesta. Kun maidon tai lihan tuottaja myy tavaraansa meijerille tai teurastamolle, niin kuljettaako hänen kustantamansa auto tuotteet jalostuslaitokseen. Eipä taida tehdä. Eikä se maajussikaan tiedä kuljetuskustannuksia. Ja autotkin kulkevat tuotantolaitoksen aikataulun mukaan.

Mitä seuraisi, jos joka tilallinen alkaisi neuvotella autoilijoiden kanssa ja kuljetuttaa tuotteensa omaan laskuunsa? Jokainen ymmärtää, että siinä olisi seurauksena kaaos tuotantolaitoksissa. Joskus tavaraa puuttuisi joskus olisi taas liikaa. Kuljetuskustannukset nousisivat, kun autoilijoiden pitäisi käyttää aikaansa maajussien kanssa neuvotteluun eikä reittejäkään pystyisi optimoimaan. Ja tietysti riskinä olisi sekin, ettei halukkaita autoilijoita jatkossa löytyisi..

Aivan sama tilanne olisi metsäteollisuudessa, jos metsänomistajat joutuisivat organisoimaan puunsa määräpäivänä tienvarteen ja vieläpä niin, että aikataulu sopisi eri tuotantolaitoksille. Kyllä olisi melkoinen kaaos. Kyllä siinä metsän tuotto romahtaisi ja ulkolaiset puunmyyjät nauttisivat.

Metsuri motokuski kyseli Jovailta, miten asiat pitäisi järjestää. Ei tuo edellä oleva vastaus kyllä asiaa tainnut selventää.

Minusta nykyinen metsänhoitoyhdistysten toimenkuva on kohdallaan. Hoitotöillä turvataan metsien tulevaisuus. Puukaupoissa autetaan halukkaita. Korjuupalvelut auttavat paikallisten piensahojen toimintaa, joiden ei tarvitse panostaa omaan hankintaan. Sopivissa kohteissa metsänmyyjällekin voi joku ylimääräinen euro jäädä. Tietysti joskus saattaa olla ainoakin keino saada pieniä leimikoita kaupaksi.