Kannattaa muistaa, että metsänomistajien puukaupoista n. 90 % on teollisuuden pystykauppoja ja loput 10 % metsänomistajien hankintakauppoja. Mhy ei tee puukauppaa, vaan se avustaa metsänomistajia edellä mainituissa puukauppatavoissa.
Puukaupan agenda täällä keskusteluissa on ollut pystykauppa ja sen kauppatavan purkaminen, eli teollisuuden harjoittaman puukaupan ja korjuutyön kytkykaupan purkaminen.
On kysytty sitä, voidaanko Metsänhoitoyhdistys ja muut vapaat toimijat hyväksyä yhdenvertaisina ja yhdenvertaisilla ehdoilla teollisuuden ohella puun toimittajina.
Näin muodoin saataisiin avattua LV peräänkuuluttama korruptio pystykaupasta.

Metsuri motokuski, voit olla hyvinkin varma että syödään pois. Mhy:t ovat olleet aikanaan ok mutta aika ajanut ohi.

MHY voisi toimia yli valtakunnan puukauppojen järjestelijänä. Yhteismyynnit pysty – ja hankintakauppojen yhdistämisellä saisi hyvät edut metsänomistajille ja ostaja saisi ostot pienillä toimintakustannuksilla.
Erikoispuille olisi tällä työkseen toimivalla aina osoite ja isoilla puumäärillä pääsisi melko edullisiin välityspalkkioihin.
Iso yhdistys ja tarmokas henkilöstö takisi ihmeitä ja pystyisi järjestämään kaikki toiminnat ja palvelut helposti ja asiantuntemuksella.
Iso yhdistys pystyisi työllistämään moto-ketjuja täysiaikaisesti ja mahdollisesti samoista savotoista lähtisi puuta kymmenelle eri ostajalle.
Kysykää vaikka Pasi Ruuskalta, toimiiko monipuoliset palvelut?
Sieltä lähtee erikoistyviä Mahocanille, Koivutappien tekijälle, Pyöröhirsimökkien tekijälle (Huom erikoismitat) Sähköpylvästehtaalle, Ratapölkkyjen sahaajalle, Hirsitalotehtaalle, Junttapaalujen joppaajalle, Egyptinparrujen tekijälle, Veistosahalle, Vaneritehtaalle, Lastulevytehtaalle, Liimalevytehtaalle, Liimapalkkitehtaalle,Ikkunakantellin tekijälle, Puisten viilanpäiden sorvaajalle YM, Ym…
Kaikilla näillä on omat vaatimuksensa ja myös erikoishintansa. ”Yhtä pölkkyä pienempää kauppaa ei tehdä”

Näinköhän Lauri Vaaran sitkeästi ajama agenda pystykaupan korruption poistamisesta alkaa tuottamaan tulosta.

On ymmärrettävää, että tällaiset isot yhteiskuntaan syvästi koskettavat asiat pitävät sisällään poliittisen vastakkainasettelun. Se näkyy täällä keskusteluissa. Se näkyy kaikkialla ja se on niin iso asia, että sillä on vuosikymmeniä rajoitettu metsänomistajien ja Metsähoitoyhdistysten vapaata yritystoimintaa lainsäädännössä.

Nyt vuoden alusta Lauri Vaaran agenda on toteutumassa. Uudessa Mhy laissa vapaata yritystoimintaa koskevat rajoitukset on poistettu.

Minusta mhy kenttä teki viisaasti kun sulautui MTK:n organisaatioon. Uskon että MG ja muutkin yhtiöt ovat edelleeen läheisessä yhteistoiminnassa MTK:n kanssa. Tämä varmaan osaltaan hidastaa tai jopa estää mhy:n alasajon kilpailijana pois.

Mhy:n ongelma on ollut aina ja jatkossa että he joutuvat myymään tai välittämään puunsa pois kun jatkojalostusta itsellä ei ole. Uskon että jonkinlainen yhteistoiminta säilyy pienten sahojen ja toimijoiden välillä joilla itsellään on pienet hankintaorganisaatiot, kuten jätkä esimerkinomaisesti valotti.

Toisaalta mhy kentän laajentaminen suuremmaksi puun myyjäksi ja vaikuttajaksi kentällä on varmaan vaikea toteuttaa, koska silloin puumenekki kasvaa jo niin suureksi että yhteistoimintaa suurten yhtiöiden välillä joudutaan kasvattamaan. Silloin voi olla että yhtiöt puutuvat ostorajoituksilla välitystoimintaan.

Tuo liittyminen MTK:hon varmisti varmaan tietyn tason jolla mhy:t jatkossa pystyvät toimimaan. Mutta uskon että monilla yhdistyksillä alkaa tiukat ajat ja en ihmettele vaikka henkilöstövähennyksiä olisi tulossa. Toinen ratkaisu lienee yhdistyminen muihin yhdistyksiin josta saadaan varmaan synergiaetuja.

Metsänomistajan kannalta olis ilman muuta hyvä että kentällä olisi paljon toimijoita ja kilpailu puusta olisi todellista. Pahinta lienee se että kyseisellä alueella ei olisi kuin yksi tai kaksi ostajaa, jotka aika hyvin pystyisi saamaan puunsa sillä hinnalla kuin haluavat. Siihen en kuitenkaan usko että mhy tarjouksillaan ja toimillaan voisi kovinkaan paljoa vaikuttaa puunhintaan. Enemmänkin kyseessä on eri ostaja vaihtoehtojen tuominen puun myyjälle ja sitä kautta jonkinlainen lisäys metsänomistajalle puunmyyntipottiin.