Itse ennakoin, kun tämä hiilinielukeskustelu alkoi, että metsälakiin otetaan piakkoin takaisin uudistamisalaraja. Pitäisin tätä kohtuullisena ja joltisenkin tehokkaana tapana lyhyellä tähtäimellä lisätä hiilen sidontaa Suomen metsiin. Olihan tähän jo aikaisemmin totuttu ja rajat kävivät jota kuinkin yksiin arvokasvukynnysten kanssa.
”Metsä kasvaa aina enemmän kuin sitä hakataan” -ohje ei aina lisää hiilinielujakaan. Jos tuota ohjetta seurataan esim. kun metsätilalla on suht. paljon vanhoja kiertoajan loppupuolella olevia metsiä ja vähän kasvatusmetsiä (2 ja 3 khl:n) niin lopputulos on kasvun ja hiilinielun kertymisen väheneminen, jopa puolittuminen jossain vaiheessa.
Tuo alaraja olisi ehdottoman hyvä asia. Niihin sais poikkeuksen vain vajaa tuottoisuuden takia. Se voisi varmaan sopia noille MH:n avohakkuukieltoa haluaville.
Metsuri motokuski: ”Tuo alaraja olisi ehdottoman hyvä asia. Niihin sais poikkeuksen vain vajaa tuottoisuuden takia.”
En ymmärrä tätä tekstiä. Ymmärretäänköhän termi ”vajaatuottoinen” ihan samalla tavalla? Onko se sitä, että jos metsänomistajan tuottovaatimus on 5 % ja suhteellinen arvokasvu jollain kuviolla on tätä pienempi, saa metsänomistaja luvan avohakkuulle? Miksi tällainen typerä byrokraattinen toimenpide pitäisi ottaa käyttöön? Vai oletko sitä mieltä, että joku muu määrittelee sen koron, mikä muodostaa vajaatuottoisuuden? Mikä olisi tämä taho? Kuinka usein tätä korkoa säädettäisiin, kun maailma ympärillä elää ja muuttuu?
En ymmärrä tätä palstalaisten halukkuutta rajoittaa kannattavaa metsätaloutta, tai vapautta määritellä mitä on kannattavuus. Toisaalta taas uusia maksuja, esimerkiksi metsien kiinteistöveroa tai erilaisia sertifiointijärjestelmiä vastustetaan erittäin voimakkaasti, mutta toisaalta ollaan pienentämässä toisten tuotto-odotuksia.
Tämä palstalainen ei ole rajoitusten kannattaja. Maalaisjärki parempi, kuin holhoava säätely. Aina myös kautta aikojen säätelystä huolimatta, löytyy niitä joihin ne huonosti tepsivät. Vain kuuliaiset joutuvat sitten säädösten maksajaksi usein.
Vajaatuottoisella tarkoitin sellaista kuviota joka ei järeydy normaalisti vaan maasta tai muusta syystä johtuen ei saavuta päätehakkuu läpimittaa kohtuullisessa ajassa. Jokainen joka metsissä kulkee ja työskentelee niin ymmärtää milloin metsä on kasvunsa kasvanut. Jos se tässä vaiheessa ei saavuta minimiläpimittaa niin se on vajaatuottoinen. Kysyä voi myös että kenelle se vanha päätehakkuun minimiläpimitta toi ongelmia ?
Metsuri motokuski, sinä kun paljon kuljet ja työskentelet metsässä, lienee vastaan tullut myös kuvioita missä puut kasvavat niin perhanasti, mutta puun laatu on huono ja odotettavissa on, että tukkia siitä ei tulevaisuudessa juurikaan tule. Onko tullut vastaan? Tämä ei siis täytä määritelmää vajaatuottoisuudesta?
Hiilinieluista ja minimiläpimitoista/puiden iästä kun keskustellaan niin outoa, että metsänomistaja laitetaan maksumieheksi/-naiseksi. Samalla byrokratia johtaa siihen, että tuolla joku käy kairailemassa ja mittailemassa puita. Huh huh. Markkinatalous on osoittanut toimivuutensa myös metsissä. Jos hiilinielun kasvattamiselle maksetaan jokin hinta, metsänomistajat kyllä tehokkaammin hoitavat asian.
Sitten itse aiheeseen eli MHY-maksuun. Suomessa on 59 metsänhoitoyhdistystä valtuustoineen, hallituksineen, toiminnanjohtajineen. Voinee ihan perusteellisesti kysyä, että onkohan moinen hallintohimmeli tehokas ja kannattava. Jos paikallisuuteen vedotaan, niin varmasti siellä asiantuntijatasolla siitä on hyötyä, mutta en millään keksi vastausta siihen, että miksi he tarvitsevat moisen hallintohimmelin ympärilleen ja että miksi metsänomistajat eivät vaadi toiminnan tehostamista.
”onkohan moinen hallintohimmeli tehokas ja kannattava” näätä on lajilleen tyypillisesti viihtynyt ilmeisesti lähinnä omissa oloissaan perämetsissä. Mhy ei ole hallintokoneisto vaan paikallinen yhdistys. Siihen kuuluminen on täysin vapaaehtoista. Nykyinen linja on koota yhdistyksistä jotain valtakunnallista MTK:n alaista ”ketjua”, mutta edelleen yhdistykset ovat itsenäisiä omista asioistaan päättäviä rekisteröityjä yhdistyksiä, joiden tarkoitus ainoastaan on määritetty mhy-laissa.
Tehostamista pääsee vaatimaan, jos pyrkii ja pääsee valtuuston ja mahdollisesti yhdistyksen hallitukseen. Toinen juttu sitten on, onko tehokkuus vai hyvä ja luotettava palvelu laadukkaasti tavoittelemisen arvoista – ettei tarvitse arvailla kenen ketkun palveluita tuli nyt ostettuakaan.
Suomessa on 59 metsänhoitoyhdistystä valtuustoineen, hallituksineen, toiminnanjohtajineen.
Näätä voi kysyä alueensa joltakin valtuutetulta miten oman mhy:n talouspuoli menee. Isoissa yhdistyksissä jäsenmaksu on jo niin pieni osuus tulosta että sen perimisen voisi melkeinpä lopettaa. Toiminta voitaisiin kattaa kokonaan jäsenten ostamilla palveluilla. Mahtaisiko tämä lisätä halukkuutta jäsenyyteen ja palvelujen käyttöön?
Palkkaa tuosta hallintohimmelistä saavat vain muutamat keskeiset henkilöt ja loput vain matkakorvauksia (valtuutetut) ja kokouspalkkioita (hallitusjäsenet). Metsäasiantuntijat tienaavat palkkansa myymillään palveluilla aivan kuten yrityksissä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.