Jesse: ” Kuka tarvitsee välistä vetäjää kun suora kauppa toimii ja tuottaa paremmin?”
Jostain syystä meilläpäin vain maksetaan valtakunnan parhaimpia kantohintoja suorissa kaupoissakin vuosikymmenestä toiseen. Ei ne yhtiöt sitä hyvästä sydämestään tee. Samoin metsänhoitotaksat ovat täällä olleet kohtuullisia. Terve kilpailu on toiminut.
Tässä ketjussa huomaa, että vaihtelevuutta toiminnassa ja ajattelutavoissa on eri osissa maata. Siinä missä Visakallo toimii ilmeisen hyvin hoidetun mhy:n alueella, niin kaikki eivät. Eroa on myös toimijoissa ja metsänomistajissakin ja se näkyy heidän suhteessaan yhdistykseen ja mtk:hon.
Hyvä mhy:n toimihenkilö voi olla metsänomistajalle varsin arvokas ihan euroillakin mitattuna (ei siis puhuta mistään salarakkaista). Huono käyttäytyy edelleen kuin pakkojäsenyyden aikaan eikä ymmärrä tai edes halua ymmärtää maanomistajan erilaisia tavoitteita. Sama mtk:lla: aika pieni osuus metsänomistajista on perinteistä (maaseutu-keskustapuolue-mtk) linjaa. Heihin ei pure vetoamiset kannolta Brysseliin -tyyppiset edunvalvontajorinat, jos tekeminen näyttäytyy vain oman asemansa pönkittämisenä kaupungistuvassa yhteiskunnassa.
Tilanne tulee muuttumaan vielä tulevina vuosina paljon. Tulevat metsänomistajat ovat kaupungissa syntyneitä itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, jotka omaksuvat ajattelutapansa eri lähteistä. Ei pure vanha retoriikka, koska omistajat ovat aika monitavoitteellisempia kuin menneiden vuosikymmenien pientilaviljelijät. Metsäyhtiöt ovat tuolla viestinnän saralla aika paljon edellä.
derHorstilta hyvä analyysi. Mielestäni paras ”kilpailuetu” mhy:llä on saatavilla vaivattomalla (helppo) ja laadukkaalla palvelulla. Etäomistaja arvostaa helppoutta ja luotettavuutta asiassa, joka ei ole itsellä koko ajan esillä. Eli soitto tutulle neuvojalle ja luotto siihen, että kohtuu hinnalla saa toivomansa jäljen – ihan viimeisen päälle ei tarvitse olla hinta kilpailukykyinen markkinatoimijoiden kanssa, koska helppoudesta ja laadusta ollaan valmiita vähän pulittamaan. Tähän taas istuu huonosti ne joidenkin vanhojen mhy:läisten toiminta- ja ajattelutavat, jossa vain kunnon perusmetsänhoito on jotain ja ammattilainen tietää parhaiten.
Edellä on melko osuva yhteenveto mhy saralta luullakseni. Itse en sillä lailla tiedä tämän hetken tilannetta, mutta menneestä enemmän. Olen aikanani ollessa mhy;n hallituksen edustajana neuvottelemassa useamman yhdistyksen fuusiota. Fuusion jälkeen kyllä huomasi miten erilaisia toimintakulttuureita oli. Sama oli asikaspalvelun laita, jossain oli aina niin ”kiirettä”, ettei nyt ehdi. Silloin oli pakollinen metsänhoitomaksu, joka mahdollisti loivan työtahdin toimistolla. Paljon riippuu toiminnanjohtajastakin, onko uuteen sopeuduttu, vain vieläkö vanhalla tyylillä taaplataan.
Omalta osaltani vieraantuminen alkoi, kun MTK otti ohjat yhdistyskentän valtauksella. Mielestäni maakunnaliset mhy ovat tulevaisuutta, jotka liiketaloudellisesti pysyvät pystyssä. Pelkkä edunvalvontamaksu jäsenyyydestä, 50 € sopiva tasamaksu, jolloin myös uskoakseni jäsenkato tyrehtyisi.
Tuossa Metsälehden jutussa ’Jäsenmaksukato uhkaa leikata palveluja’ kiinnittää huomiota tulevan MTKn metsäjohtajan kommentti, kun jäsenmaksu-uudistusta kritisoidaan. Hän toteaa koripallotermein, että ’seuraava tilanne’. Tuohan se on hyvä tapa lähestyä ongelmia. Ei oteta kritiikkiä vastaan ja eteenpäin.
Tuo on ehkä ainut oikea linja järjestölle, jolta on juuri lähtenyt maksavia jäseniä kävelemään. Samalla tavalla jatkamalla saa varmasti vielä monta muutakin lähtemään, mutta ne viimeiset ovat sitten varmasti oikeaoppisia. Järjestön tavoitteet ensin!
Joo mutta jos tuo maksu on mennyt yhdistyksen maksun sisällä niin en tiennyt siitä.Nyt kun selkeästi ilmoitetaan tuosta maksusta kun osaat sitä etsiä niin maksu on lisätty entisen maksun päälle.
Tuota voisi verrata sähkönsiirto maksujen yhteydessä maksettavaan energia veroon,kokonais summaan vielä lisätään alv.24%eli veron osuudesta myöskin.
Mhy:issä on vielä töissä väkeä, joka ei ole hoksannut muutosta. Heidän palkkarahat on asiakkaan taskussa vielä jäsenmaksun jälkeenkin ja ne eivät sieltä omaan taskuun siirry sättimällä jäseniä siitä, etteivät nämä käytä yhdistyksen palveluita. Eli ollaan vielä ajassa, kun rahaa tuli, oli palvelu millaista tahansa. Entistä harvempaa tällä mallilla jäsenmaksun suuruus enää haittaa.
Ja selvyyden vuoksi todettakoon, ettei tämä tietenkään koske kaikkia työntekijöitä ainakaan ja ei kaikkia yhdistyksiäkään.
Veikkaisin niin päin, että suurinta osaa ei koske. Yhdistysten talous lienee nyt melko tiukalla. Ellei myyntiä synny, ei tule palkankorotuksia ja työpaikan säilyttäminenkin voi olla kiikun kaakun?
AJ:llä se on vielä luja usko ihmisten johdonmukaiseen käyttäytymiseen 🙂 Kommenttini ydin olikin se, että ei olla ymmärretty palveluliiketoiminnan logiikkaa. Jos talous on tiukalla pitää tehdä entistä enemmän töitä HYVÄN asiakkaita kiinnostavan palvelun eteen. Jos Italiassa ravintolan edessä sisäänheittäjä huutaisi ”Perkele kun olette tyhmiä, kun ette tule meille syömään tätä eilistä sapuskaa” niin, kuinka monta asiakasta luulisit ravintolassa olevan?
Kyllä ymmärsin kommenttisi isaskar keturi, ja olen samaa mieltä. Omassa yhdistyksessäni tätä ongelmaa ei ole ollut enää vuosiin, mutta toki joku vanha jäärä voi elää vielä menneessä maailmassa, jossa mhy:n mies oli eräänlainen metsäkeskuksen lainvalvojan paikallinen sijainen jonka sana oli laki. Osa puukaupparahasta meni sulkutilille joka vapautui vasta kun uudistaminen oli tehty (vakuustalletus). Minäkin muistan ne ajat kun oltiin pinta-alaverotuksessa, ja joka vuosi piti löytyä rahat paitsi elämiseen myös metsäveroihin. Äitini koetti kansakoulupohjalta nuorena leskeksi jäätyään hoitaa metsiä parhaansa mukaan ja pelkäsi mhy:n neuvojia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.