Jovain avebellan kommenttiin..: ”Vaikea on uskoa että puutavarayhtiöt tai Metsänhoitoyhdistys harjoittaa kyseistä toimintaa. Eli pidetään hyväksyttävänä, että metsänomistajia kusetetaan…” Ja seuraavaksi :

”Ei näistä tapauksista ole päästy eroon vielä tänäkään päivänä. Kulisseissa puut vaihtavat omistajaa ja palstalla pistetään mieluummin uunoiluksi, kuin että puututtaisiin…”

Mitä näillä kommenteilla Jovain tarkoittaakaan? Kumoaako toinen toisen?”

”Puukaupassa toimii myös harmaat markkinat, pitäisin sitä myös maan tapana.” Missä tuollaista on esiintynyt, vai onko Jovain ollut osallisena?

Miksei toimintaympäristöä voisi pyrkiä kehittämään edelleen. Nykyisellään tiimien vastuulle jää aika paljon. Puukaupassa on huono yhdistelmä, jos ostomies sopimusurakoitsija ja ”elinkeinotoiminta” sattuvat samoihin kansiin. Tai jos vastaavasti mhy:n toiminta koetaan puolueellisena.

Olisikohan noin periaatteessa siinä suurtakaan eroa, toimittaako puut teollisuudelle metsäosaston sopimusurakoitsija tai mhy:n korjuupalvelu tai muu vastaava taho. Teollisuus valvoo ja ohjaa vastaan ottamiaan puita joka tapauksessa.

Tällä hetkellä ohjaukseen tarvitaan vielä erilliset sopimukset, teollisuudelle omansa ja metsänomistajille omansa. Voisi mennä samallakin sopimuksella. Mistä löytyisi ratkaisu tähän.

Voisiko siinä olla mitään järkeä, jos teollisuus kilpailuttaa korjuun ja ostaa puuta hinnalla X, niin kuin tekee tälläkin hetkellä.

Teollisuuden pitää ostajana ja käyttäjänä päästä ohjelmoimaan puunhankintansa niin, että varastoa on sopivasti ja sen korjuu on ohjelmoitu niin, että raaka-ainevirta tehtaalle kestää kaikki mahdolliset muutokset.

Suuri toimittaja – Metsähallitus, on tehnyt tarkan aikataulun mukaan hakkuut ja puiden toimitukset tehtaalle laatukriteerien mukaan. Näin ollen ostaja pääsee huomattavasti helpommalla sen osuuden suhteen, kun ei tarvitse kinata jokaisesta leimikosta, laadusta, aikataulusta, eli ostohenkilöillä on sen suhteen vähemmän töitä ja murhetta.

MHY: n pitää olla iso ja vahva, että sen toimitusvarmuus nousee lähellekään samaa tasoa.

Firmojen omat organisaatiot toimivat myös niin, että tavara on sitä, mistä on kauppakin tehty, eikä lopu kesken. Joku Äänekoskikin tarvitsee niin paljon puuta, että jos raaka-ainevirta tehtaalle pysähtyy, ei mistään löydy niin isoa puutavaravarastoa, että esim kuukauden tarve mahtuisi siihen. Lisäksi kesäaikaan niin pitkä varastointi heikentää raaka-aineen laatua ratkaisevasti.

Voihan se olla, että paineet lopulta nousevat niin suuriksi, että metsänomistajalle löytyy tila puuhuollossa. En usko lainkaan siihen, että teollisuus onnistuu pidättelemään loputtomasti metsänomistajia, tuskin se on tarkoituskaan. Tällä hetkellä saldo niistä isoista rahoista on 98.5 % teollisuuden hyväksi, eli metsänomistajien osuudeksi jää valitettavat 1.5 % hankinnan osalle.

Kysymys on todella isoista rahoista, onhan teollisuuden omankin ilmoituksen mukaan korjuun kustannukset yli puolet puun hinnasta. Ja kysymyshän on metsänomistajan rahoista, joilla puuhuoltoa pyöritetään. Mitä kilpailua se sellainen kilpailu on, jossa metsänomistajien rajoitetulla hankintalisällä kilpailutetaan pystykaupan korjuun kustannuksia vastaan tai kilpaillaan mehtäukon väittämillä epäkuranteilla kalikoilla laatua vastaan. Samat laatuvaatimukset ne on metsänomistajallekin.

Omassa toiminnassani pyrin huolehtimaan siitä, että maksan korjuun, olipa kysymys sitten omasta varatusta osuuskunnan tai yhtiön sopimusurakoitsijan korjuusta. Monelle puunostajalle järjestely myös sopii. SE:nkin olisi syytä hakea vaihtoehtoja metsänomistajan varalle, eikä vaan pelata niillä metsänomistajan isoilla rahoilla siellä meittin metsässä.

Tienaan esimerkiksi elinkeinon itselleni, joka toistaiseksi näillä puukauppa järjestelyillä on estetty.