Eli sen jälkeen aletaan siitä tilistä vähentämään kymmenien vuosien kulut.

Remie:”-Kyllä olen niitä katsellut ja ja toisaalla ihmetellyt suurta keskustelua aiheesta ja nimen omaan puun hinnasta ja tullut siihen tulokseen että nuo hinnat on vain jotain muodollista rekvisiittaa. Nyt olen tietoinen että jokaisen joka haluaa saada puun todellisen hinnan selville on ensin myytävä puuta muuten sitä asiaa ei tiedä. Tätä kutsutaan sisään päin kääntyneeksi kaupankäynniksi. Olen 60 vuotta tehnyt vaikka minkälaisia kauppoja enkä koskaan ole vielä törmännyt tämän kaltaiseen epämääräisyyteen.”

Oletko tosiaan noin pihalla käytännöistä? Onhan täällä muutama muukin, joka kuvittelee kaikenlaista puukaupasta, mutta eivät he sentään ihan koko aikaa sitä tyhmyyttään tuo esiin.

Ei kukaan, millään menetelmällä, koskaan pysty sanomaan, paljonko jostain leimikosta tulee rahaa ennenkuin puut on mitattu ja laadutettu viimeistä kapulaa myöten. Täydellisellä pystymitalla päästiin normaalisti tarkkaan laskelmaan ja kauppasummasta sai ennakkomaksuna jopa 90 %.

Jos siitäkin etsitään epävarmuustekijät, niin se on ehkä suurin tekijä, että puun hinta saattaa vaihtua suhdanteiden mukaan, jolloin voi myyjää keljuttaa, tai jopa naurattaa.

Ei ole jos kuluja on ollut enemmän kuin tilille tulee rahaa.  Eikö teillä ole metsistänne mitään kuluja, jos ei ole niin tulossa on kun istutatte, ruiskutatte trikoota, niitätte horsmat,hirvet ja peurat pistää taimet neljään kertaan poskeensa, raivaatte vesakkoa, suoritatte harvennusta, tuskin ensi harvennus kattaa kuluja. Kuursiporat nävertää puut , mäntypistiäiset, kirjan painajat tappaa, selvitätte myrskytuhoja, isännekö ja äitinnekö nuo työt maksaa vai mikä taho. Voitte lapselle selittää että metsä vaan kasvaa siellä itsestään eikä ole huolen häivää rahaa tulee kuin räntää taivaalta.

Ja tuosta Rennien kulu avautumisesta, mielikuva metsävetoilmoituksista on, että niissä ei suinkaan ole raamatullista 7 hyvää ja 7 huonoa vuotta, vaan ennemmin 7 vuotta tappiolla ja sitten se reilumpi puukauppa ja taas tappiolla. Hankintahakkaajat sitten erikseen. Näillä vuosittain niitä pikkunökkösiä, joiden avulla pää pysyy pinnalla.

Puuki saa korjuun kustannukseksi kolmanneksen puun hinnasta. Mielestäni kustannus on korkeampi. En onnistunut löytämään teollisuuden (metsätehon) taulukkoa, joka joskus on ollut tai on mahdollisesti poistettu. Siinä korjuun kustannukset verrattuna puun hintaan olivat lähes puolet ja lienee tällä hetkellä puolet ellei yli. Myös LV on päässyt saman suuntaiseen tulokseen.

Se, että tämä kiinnostaa, kysymys on edelleen siitä rahasta (isännätön raha), jonka metsäyhtiö pidättää puun hinnasta, maksamiaan korjuun kustannuksia vastaan. Ja siitä, että mitä korkeampi korjuun kustannus on, sitä alempi on puun hinta. Kysymys on myös mielikuvista, joita tietyt tahot harrastavat ja saavat myös etuutta siitä itselleen.

Hankintahinnat ovat kaukana puun lähtöhinnoista, eli bruttohinnoista. Hankintalisä ei auta korvaamaan korjuun kustannuksia ja tukin osalta ei alkuunkaan. Tottahan hankintaleimikot ovat alempiarvoisia, rakenteeltaan heikompia ja eihän metsänomistajien logistiikka vastaa teollisuuden logistiikkaa, siitäkin pitää rangaista. Mutta kyllä tähän siitäkin huolimatta jää markkinarakoa (tulonsiirtoa) ostajan ja pystykaupan hyväksi.

En malta olla laittamatta tähän LV perustelua. ”Normaalisti tavaran bruttohinnat ovat tavaran tuottajan rahaa, josta tuottaja maksaa tavaroiden tuotannon ja käyttöpaikalle kuljetuksen kustannukset (vrt. viljakauppa). Puuntuotannossa tuottaja on kuitenkin eristetty puunkorjuun taloudenpidosta ja kustannusten maksamisesta. Puun ostaja, joka samanaikaisesti on korjuun urakoitsija, maksaa itse itselleen palkan vähentämällä sen puun bruttohinnasta”. ”Metsäyhtiö korjaa puuta isännättömällä puunmyyjien rahalla”.