Mehtäakka, ei torpparit osaa ajatellakaan.

”Trokari” ei ole nätti sana. Sen käyttämistä pahassa mielssä olisi syytä harkita tarkkaan. ”Trokariksi” voidaan myös kutsua puun välittäjää hyvässä mielessä.

Itse pidän suomalaisen puunmyynnin heikkoutena sitä, että Suomesta puuttuum likimain kokonaan ”trokausporras”. En tarkoita porrasta, joka vain vetää välistä osuuden kauppahinnasta vaan asiantuntijaa, joka tiedoilla tai taidoilla saa puusta keskimääräistä paremman hinnan ja ottaa osansa siitä lisähinnasta, joka juuri hänen toimiensa ansiosta puusta maksetaan

Juuri tuo lisähintaa kohottava tieto tai taito on se, mistä olen valmis maksamaan. Tuollaisia tietoja voivat olla esimerkiksi hyvä paikallistuntemus, jolloin ”trokari” tuntee kaikki alalla toimivat puun ostajat ja lisäksi näiden todelliset tarpeet, aikataulut, eli koko ostohalukkuuden olipa sitten kyse laaduista, aikatauluista tai mitoista tai joistain muista erikoisominaisuuksista. Suuri monialayritys saattaa periaatteessa ostaa kaiken puutavaran, mutta yleensä vain ns listahinnalla.

”Trokarin” taito voi olla kyky valmistaa myynnissä olevasta puutavarasta juuri sellaista laatua tai mittaa, joka kiinnostaa jotain alueen erikoispuun ostajaa. Näin myös pienissa erissä. Tälläinen toiminta ei ole helppoa ison kombinaatin ollessa ostajana.

Lisää nousua puun hintaan saattaa aiheuttaa myös se, että alueen puunostajien täydellisellä tuntemuksella ”trokari” saattaa olla kykenevä toimittamaan halutun puutavaran hakkuupaikan lähellä olevalle käyttöpaikalle. Alentuneet kuljetuskustannukset saattavat merkitä lisää hintaa puulle. Tällöinkin hyväksyn tuon lisähinnan jaon trokarin ja puun myyjän välillä.

Eli uudelleen. Hyväksyn puun ”trokauksen”, mikäli sen ansiosta puusta saatava hinta nouseen tavanomaisesta listahinnasta juuri ”trokarin” tietämyksen tai taidon ansiosta. Mielestäni tuollainen ”trokari” on puun myyjälle hyvä ystävä eikä suinkaan tarpeeton välistä vetäjä.

AJ. Tuolla aiemmin. Voihan se olla niinkin, että on verrattava  bruttohintoihin, eli lähtöhintaan, toimituskaupan hintoihin ja niistä tehtäviin vähennyksiin. Tulee ainakin näkyväksi ja eihän nettohinnoista voi tehdä vähennyksiä.  Ei edelleenkään istu, että pystykaupan korjuu olisi metsänomistajalle ilmaispalvelu. On se miljardiluokan isännätön raha siellä olemassa.

Ei Trokariksi aleta ihan tyhjästä Siinä pitää olla laajat piirit ja suhteet toimittajiin ja kuluttajiin kunnossa. kunnon trokarilla on lisäksi omaa tuotantolaitteistoa / tilaa niin, että pystytään lajittelemaan, mitallistamaan, kuivaamaan ja höyläämään. Rahaa pitää olla niin paljon, että pystyy käteisellä maksamaan rekkakuormittain sahatavaraa ja käsittelemään sen vientieriin, eli jopa laivalasteihin.

Tuo vaihe alkaa jo metsässä, josta ostetaan määräätyä laatua ja mittoja. Sahauksen postausohjelmat ovat yksi keino välttää epäkurantin tavaran kertymistä käsittelimön taakse.

Totuus puutavarakaupassa on, että hyvä trokari tekee tilin valkkaamalla oikeaan paikkaan oikeat tavaralajit ja lajittelu tuottaa niin hyvin, että puunmyyjäkin saa siitä oman siivunsa ihan tekemättä mitään.

Metsätaloudessa syntyy väkisin aina puuta myydessä verovelkaa koska alvit maksetaan valtiolle vasta puukauppatuloa seuraavan vuoden helmikuussa kun tehdään veroilmoitus.