Aika yleistä on että hakkuuarvio muuttuu hakkuun aikana. On sitten kyse mhy:n ja yhtiön arvioista. Yleensä arvio ylittyy niin lajikeiden kuin määränkin suhteen. Minusta on hyvä ettei arvio ole liian optimistinen. Kokemus on opettanut että paljon hankalampi on isännälle perustella hakkuun tulos niin että saanto ja määrä on ollut pienempi lajikkeitaain kuin se että ne ovat olleet suuremmat. Noille arvioille ei kannata laittaa paljoakaan arvoa.

On mulle kerran käynyt niinkin että arvio oli 187 mottia ja hakattiin 192 mottia niin isäntä totesi että hän arvaisi sen että harvaksi meni. Kysyin että mistä kohdalta nuo viisi mottia on poissa ? Siihen ei osannut sanoa mitään.

Metsätilaa myydessä hyvä kysymys. Paljoko m3 tilalla.

Kannattaako sittenkin myydä puut niin tietää tarkan puumäärän.

Tarkkuus suunitelmissa on +-30% riippuen suunnitelijasta. Tietämätön arvioi miten sattuu….

Aika arpapeliä tuo motitus.

Pete oikiasa että puuta myydessä motit ei sais olla alakantissa. Mun suunnitelma pian vanhenee ja vaikka kokenut ammattimies sunnitelman tekikin niin kovasti on nyt motit alakantissa josta pitää aina huomautella tarjousta pyydettäessä.
Toisaalta jos nyt seuraavalle sukupolvelle alkas kauppaa suunnitteleen niin siihen tuo mun alakantissa oleva suunnitelma ois hyvä.

Kyllä se on henkilö kun ratkaisee työn laadun tässäkin asiassa, ei henkilön palkanmaksaja.

Se toki on erikoista, että tuoreen metsäsuunnitelman perusteella tehdyissä leimikoissa puuta kertyy tavallisesti enemmän kuin paerilla seisoo, mutta jos arvio on tehty myyntiä varten, niin nippanappa motit löytyy…

Peli menee jännemmäksi nyt kun lakiraja poistuu ja kuitumetsiäkin voi alkaa silittelemään tai sellaisia voi hakata jonkinlaiseen harveikkoon ja toivoa parasta. Meinaan vaan, että kasvatusmetsienkin motit olisi syytä saada osuman paremmin kohdalleen niin ettei ainakaan yliarviota tule. Toki jokainen vastaa metsätilaostoksistaan ihan itse ja jos ostaa pelkkien paereiden perusteella, niin minusta isompaa urputusoikeutta ei ole. Nuoret metsät on tosi vaikea arvioida, varsinkin hoitamattomat sellaiset.

Mitä useampia puulajeja leimikossa on, sitä enemmän suunnitelman tiedot saattavat heittää.
Eri puulajit kasvavat eri tahtiin niin kuutiollisesti kuin arvokasvullisestikin.
Suunnitelmaa tehdessä ei voi tietää, kuka leimikon ostaa ja miten sen katkoo.
Aika paljon näkee sitäkin, että kymmenen vuotta, jopa vanhemmankin suunnitelman kanssa pelataan ja ihmetellään miksei tiedot pidä paikkaansa.
Ei liene kenellekään ylivoimaista tarkistaa tai tarkistuttaa maastossa leimikon puumääriä ennen kauppoja.