Tuttavapiiriini kuuluu metsuri, ja sain häneltä tutkittavakseni tuoreimman metsäalan TES:n. Erityisesti minua kiinnostivat palkkataulukot, joita metsureiden työssä sovelletaan. Osasin jo ennalta odottaa karua luettavaa, mutta todellisuus onnistui kuitenkin yllättämään minut karuudellaan.

Tiedän että tuttavametsurini on aina elänyt hyvin vaatimatonta elämää. Se on ollut välttämätöntä, jotta hän ylipäätään olisi voinut tulla toimeen. Tämä kokenut ammattimies on saanut raskaasta työstään palkaksi vain perustoimeentulon, joka sekin on ollut ajoittain niukanlainen.

Metsurin työ jos mikä on kausiluontoinen matalapalkka-ammatti. Sulan maan aikana raskasta työtä tehdään palkalla, joka liikkuu jossain naurettavan ja säälittävän välimaastossa. Talvikaudet kituutetaan lomautettuina työttömyyspäivärahalla.

Syitä metsurien kurjaan palkkatasoon on useitakin, ja monet niistä perustuvat yksinkertaisiin reaalitalouden lainalaisuuksiin. Mutta yksi kiistaton syy on myös se, että työnantajapuoli käyttää säälimättä hyväkseen useimpien metsureiden kyvyttömyyttä vaihtaa johonkin muuhun, parempaa palkkaa ja työoloja tarjoavaan ammattiin.

Kaikkein lohduttominta kuitenkin on, että suomalainen metsuri on kuitenkin edelleen kallispalkkaista työvoimaa. Hänen tuleva toimeentulonsa on yhtäältä lisääntyvän koneistumisen, toisaalta ulkomaisen halpatyövoiman puristuksessa. Tiedämme jokainen varsin hyvin, kuinka tässä väännössä lopulta tulee käymään.

Elämme markkinataloudessa, jossa suomalaisen metsurin huippuammattitaito ei paina paljoakaan, kun ulkomailta aletaan toden teolla tuoda halpatyövoimaa. Nämä ulkomaiset metsätyöntekijät ovat vielä suomalaista metsuriakin epätoivoisemmassa asemassa, ja ovat riemumielin valmiita tekemään metsätöitä reilusti alle nykyisten TES-palkkojen. Raivaussahaa he oppivat käyttämään parin tunnin koulutuksella, sillä työn jäljellä ei ole merkitystä kuin juhlapuheiden korulauseina.

Raaka-Aarne