Sateisena syksyaamuna -79 seisoin uudet turvavarusteet päällä ja uusi Huskun 162 kourassa pomon kanssa avohakkuupalstan vieressä. Pomo löi pystymittalakanan ja mitta-ohjeet käteen. Siitä se lähti. Oli hirmuine into työntekoon, halu oppia ja nälkä opettajana. Taksa oli Metsätessin mukainen. Vaikka itse sanonkin, jälkeä alkoi varsin pian syntyä. Senkin tohdin sanoa, että oli siinä jonkin verran kykyä ja ”silmääkin” mukana. Nimittäin porukassa oli vanhempiakin metsureita mukana, joiden avohakkuupalsta muistutti kahden kaadetun puunmitan jälkeen palstalle lyttyyn lyötyä jouluhimmeliä, ei minkäänlaista järjestystä. Eräs konemies sanoi seuraavana syksynä; sinun palstan ajo on kuin täytekakkua söis. Sitä pidän parhaana arvosanana mitä olen koskaan kouluista saanut. Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi.

MG:lla on matriisihinnoittelu ja koealojen paikat arpoo tietokoneohjelma. Metsuri saanee palkan tiettynä %-osuutena mo:lle tulevan laskun summasta.

Jos jossakin haluaa hyväksi on tehtävä pirusti turhaa työtä ja vielä huonolla palkalla   mieluusti vielä monia erillaisia askareita. Sitten kun näitä on aikansa tehnyt niin huomaa että nythän teenkin oikeita asioita ja minulle siitä hyvin jopa maksetaan. Raivauksissakin tekijöissä on suuria eroja aloittelijoissa ja ihan työkseen sahaajilla. Parhaat sahurit ovat työlle persoja, eivät rahalle.

Et ymmärtänyt mitä tarkoitin. Raha tulee siinä automaattisesti sivussa.

Minusta parhaat metsurin ovat makarov rahalle persoja ja sen mukaan työkin maistuu. Se on toiveajattelua että työ on pääasia ja raha toissijainen.  Kyllähän näin voi jollekin alussa olla mutta aika nopeasti totuus valkenee onko työ ja siitä saatu korvaus tasapainossa.