Tärkein asia on syödä hyvä aamupala ennen metsään lähtöä. Sillä jaksaa jo pitkälle. Metsään mukaan muutama leivänkäntty, jogurttia, banaani ehkä välipalapatukka tai pari ja kahvia.

Liika syöminen laiskistaa. Katoaa niin sanotusti energiat jos ruvetaan liikaa syömään. Samoin kun olet saanut kehon lämpimäksi ei sitä kannata enää kylmettää. Itsellä ainakin katoaa veto jos pitää liian pitkän tauon.

Toki jos fiilistelee niin se on eriasia. Enkä suinkaan tarkoita vähätellä asiaa. Sehän on hienoa jos nauttii metsän siimeksessä päiväänsä ja kokkaa kaikenlaista evästä.

Muistan nuorena kun isäukon kans kuljettiin metsätöissä. Samoin serkut kulki omalla palstallaan. Serkuilla oli aina repullinen evästä ja nuotiot savus jatkuvasti. Mutta olihan ne pinotkin sitten tietysti eripituset. Sieltähän se tietysti kotoa on opittu nämä tavat.

Juoma se tärkeintä on, jos ei ensimmäisen tankin jälkeen ole mitä juoda niin veto loppuu hyvin pian, muuten 6-8 tuntia menee hyvin parilla ruisleivällä joiden välissä reilut täytteet, ehkä banaani tai jogurtti.

Mottimasa. Juomisen suhteen ollaan kyllä samalla linjalla. Olen aina töissä ollessani pitänyt huolen nestetasapainosta, mutta pelkkä vesi ei siinä pysty auttamaan silloin, kunaikuisten oikeasti tehdään töitä. Ei edes vissyvesi, vaikka sitäkin olen käyttänyt – ja paljon.

Kun olen ravannut Munuais-syöpäni takia tutkimuksissa ja hoidossakin, on minut määrätty juomaan pirunmoisia määriä. Kerran yhtä tutkimusta varten tuotiin kahden litran kannullinen vettä – juo tuo nopeasti. No se meni ja tuntui, että täynnä on. Tuli tyttö toisen kannullisen kanssa ja määräsi – tämä kanssa. Ja äkkiä.

Juoman laadusta ei ole puhuttu mitään, mutta kun joskus ehdotin keskikaljaa, niin vastaus oli: Ei mielellään. Myös kotioloissa on juotava rutkasti, taitaa suositus olla vähintään kolme litraa päivässä. Niinpä hiki nousee otsalle, kun ajatteleekin työntekoa. Ei se kotioloissa haittaa, mutta esim kaupassa käydessä pitää olla liinaa mukana, että saa edes naaman kuivattua. Muuten hikoilu helpottaa.

Lämpimän ruoan nauttiminen termoksesta, ei tarkoita mitään ähkyn hankkimista. Se voi olla vaikka liha – tai kasvislientä, eikä sitä tarvitse litratolkulla vetäistä.  Jos pari desiä ottaa kerralla, niin normaalilla ihmisellä pitäisi vauhdin ja voiman pysyä käytettävissä.

Ei kai viis-kuus tuntia päivässä metsätyötä ole mikään uroteko johon pitäs erikoisemmin valmistautua, tankkailla ja miettiä eväitä? Minusta se on normaali työsuorite muiden joukossa. Nettimetsurit on vaan niin sankareita että normaaliin fyysiseen pikku ponnistukseen pitää ihan valmistautua tankkaamisineen ja kommervenkkeineen ihan eväiden kans.

Hyvä näin ja saa ollakki. Pääasiahan on että terä pyörii ja mieli on hyvä. Metsä tykkää…

Enemmän kuin nesteestä minun täytyy huolehtia suoloista. Jano kyllä herättää juomaan mutta natriumvaje ei. Olen niitä harvoja joille sairaalassa määrättiin lääkkeeksi merisuolaa. Natriumarvot veressä oli ihan liian alhaiset. Aamuyön krampit kamalia.

Lääkärin neuvo ku kotiuttivat viimesestä polvileikkauksesta… ”Nyt on kevät ja kala liikkuu…suolaa ja syö surutta”. Kysäsin että mites kuivaliha? Se akkakaarti sen lääkärin ympärillä huusi huraata….tuota ei oo ennen kuultu!

No syömpä sitte suolasiikaa savulla tai ilman ja vuoleskelen kuivalihhaa…juon ku siltä tuntuu, vettäkin mutta miedoista viineistä pirtu on parasta ja mallasjuomista rommi…

Ja maitoa ainaki kaks litraa päivässä…on suoloja ja sokereita ja mitä muuta liekkää…