Ei Jää yhtään, koska kaikki puut jää hakkaamatta. Metsurit kin on nykyisin aivan muissa töissä kuin hakkuulla, ei tuolle ole maksajia. Moto käsittelee puolessa tunnissa enemmän puuta kuin metsuri päivässä ja hakkuutiedot menee suoraan tietojärjestelmään, puut voidaan markkinoida asiakkaille saman tien, joka päivä tulee pari rekkakurmaa. Nopeaa halvempaa nykyaikaista. Menneeseen ei ole paluuta.
Normaalilla hankintahakkaajalla ei ole mahdollisuutta hankkia omaa motoa ja ne harvat, joilla on sellainen ollut, ovat iki-kiitollisia, kun ovat päässeet koneesta eroon.
Kun metsurityönä hakataan lumettomana aikana, kouraisuyksiköt voidaan liputtaa suht helposti odottamaan talven – ja ajokoneen tuloa. Myös lumen satamisen jälken ajomies ei kiiruhda suotta, vaan ajaa pimeän aikaan valojen kanssa, jolloin pöllit hyvin piirtyvät lumen altakin.
On tietenkin mahtavaa ajatella noin kuin Tollo ajattelee, mutta käytännössä sillä ei ole merkitystä, hakkaako ensiharvennumetsästä motolla 50 mottia päivässä, vai M-sahalla metsurityönä 10 – 20 mottia/ päivä.
Ihan sama on, vouhottaako hakkuukoneiden olevan NIIN nopeita, että Suomen 50 milj. kuutiota hakkaisi vuodessa n. tuhat motoa, jos ne kaikki olisivat hakkuukunnossa koko ajan, sen sijaan metsurityönä sama hakkuumäärä työllistäisi 20 000 ammattimetsuria.
Sama määrä tulisi hakattua samassa ajassa, työllistämisvaikutus vain olisi erilainen.
En todellakaan haikaile metsätyön romantiikkaa – se on pitkässä juoksussa niin tappavan vit..maista hommaa, koska siinä on kehno palkkaus ja paskamaiset työolot, jotka sopivat vain masokistille läpi vuoden tehden. Harrastelijalle ja joutilaalle metsänomistajalle, jotka voivat valita itse ajan ja kelin, sekä työpäivän pituuden – se on ihan sopiva Hifistelymuoto. Jos osaa työn, sen voi laskea jopa kannattavaksikin, eli saa jonkinlaisen päiväpalkan, ainakin ensimmäisestä 125 kuutiosta. Paras tyydytys siitä toki tulee silloin, kun oman työn jälki tyydyttää tekijäänsä – sitä katsellen.
Eihän menneeseen ole paluuta, mutta hyvin on kelvanneet yhtiölle puut ja palvelut, ainakin kohteista jotka motolle ovat olleet riittämättömiä. Nihraa siellä Tolopainenkin puuta peräkärryyn, on nihrattava, kun metsänomistajan moto ei ole kelvannut yhtiölle.
Tällä hetkellä kelpaa ja kelpaa myös yhtiön moto palveluna. Siinä mielessä paluuta ei ole ja edistymistä on tapahtunut. Myös rahat menee sen mukaan kun on tekijät. Kannattaako sitä ilmaista työtä tehdä yhtiölle, kun sen saman rahan saa yhtiöltä ostopalveluna. Oma toimiala kannattaa aina.
En ole kuullut enkä nähnyt että kukaan enään tekisi kintasmotolla päätehakkuuta ja toista harvennusta. Mitä järkeä siinä olisikaan kun tukkipuusta ei saa riittävää hankintalisää.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.