Keskustelut Metsänhoito Metsien uudistamishalukkuudessa pahoja puutteita.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 106)
  • Metsien uudistamishalukkuudessa pahoja puutteita.

    On kuulunut kannustavia viestejä siitä , että taimikoita hoidetaan innokkaammin , kuin ennen . Erityisesti Etelä-Suomessa aktiivisuus taimikoiden kunnostukseen on ilahduttavassa
    nousussa . Omiinkin silmiini on osunut erinomaisen elinvoimaisia ja onnistuneita uudistusaloja .

    Uutinen Maaseudun Tulevaisuudessa antoi kuitenkin jäitä tupaan ja lunta porstuvaan .

    lainaus :

    ”Metsänomistajien kiinnostus metsän uudistamiseen on vähentynyt tasaisesti. Viime vuonna tilastoihin kirjattiin kaikkien aikojen pienin istutus- ja kylvöala.
    Viimevuotinen viljelyala kattoi vain 61 prosenttia kansallisen metsäohjelman tavoitteesta. Myös taimikonhoito ja nuoren metsän kunnostus jäivät kauaksi tavoitteista.
    Uudistusalojen heitteille jättäminen ja nuorten metsien pusikoituminen ei lupaa hyvää jatkolle.
    ”Pelkkä energiapuu ei metsänomistajaa lämmitä. Pääosa kantorahoista kertyy hoidettujen metsien järeästä tukista”, muistuttaa johtaja Esko Laitinen Etelä-Suomen metsänomistajien liitosta.
    JARMO PALOKALLIO

    Jos reilu kolmannes metsien uudistusaloista jää kokonaan kesannolle , pitäisi hälyytyskellojen alkaa soida jo kovalla äänellä .
    Teollisuuden uudet investointisuunnitelmat voivat jäädä suunnitteluasteelle , jos yllä mainittua kehityksen suuntaa ei saada pikaisesti korjattua .

  • metsänvartija

    Valtion sisäinen yrittäjyys, metsät löytyy valtiolta.

    Sinne vaan, risusaottaan taimistojen mereen.

    sammeli

    Viimevuotinen viljelyala kattoi vain 61 prosenttia kansallisen metsäohjelman tavoitteesta. Myös taimikonhoito ja nuoren metsän kunnostus jäivät kauaksi tavoitteista.

    Pikana luin ketjun läpi enkä ainakaan huomannut kenenkään puuttuneen tähän.
    Eli eihän KMO:n uudistamistavoitteet tarkoita ollenkaan saamaa kuin, että vajaa 40% aukoista jätetään viljelemättä. Vaan ylipäätään uuditushakkuita ei tehdä tavoitteen mukaista määrää.
    Hankala on päästä 100% viljely tavoitteesta jos ei aukkoakaan ole syntynyt. Lehdessäkin tainnut mennä asiat hieman sekaisin. Kyllä lähes kaikki aukot edelleen viljellään. Jokainenhan näkee, ettei 4/10 aukoista ole viljelemättä.
    nimim. asiaan perehtynyt

    suorittava porras

    Kiitokset täsmennyksestä ”sammelille” . Tilanne ei siis ole metsien uudistamisen osalta aivan kamala. Jäljelle jää kuitenkin kysymyksiä .
    Paljonko uudistusaloja jää todellisuudessa istuttamatta ja johtuuko
    avohakkuiden väheneminen pelkästään suhdanteista vai metsänomistajan vähäisestä kiinnostuksesta puukauppoja kohtaan ?

    Taimikonhoidon riittämätön toteutus on kuitenkin edelleen täyttä totta , vaikka toimeliaisuus taimikoissa on selvästi kasvussa.

    Omassa mielessäni on käynyt ajatus , että metsänhoito- ja neuvontaorganisaatioiden muutokset ja epätietoisuus tulevasta on saattanut vähentää organisaatioissa toimivien työntekijöiden intoa neuvontaan ja puukaupallisen toiminnan avustamiseen . Moni metsänomistaja vaatii pientä kannustusta tarttua toimiin . Nyt tätä kannustusta ei välttämättä ole tarjottu samassa määrin , kuin vielä joitakin vuosia sitten. Mikä onkaan tilanne sitten , kun näitä organisaatioita ohennetaan vielä nykyisestäkin ?

    metsänvartija

    Kustannukset on saatava alas, yksinkertaisesti.

    Suomi on liian kallis maa laskun maksajalle kuin yleensä muillekkin.

    Samoin verotus, verottaja allokoi rahat tuottamattomaan toimintaan, takaisin metsään 30% ja metsänhoito lakisääteiseksi.

    Mistä löytyy tekijät? Ei kohta mistään, talvet joutuu olemaan työttömänä/kovalla kuurilla.

    A-luokan kuviot eli kuviot jotka ovat hyviä tuottavia kangasmaita/vastaavat suot kuntoon. >Se olisi saatava pakolliseksi.

    Enää mukautuminen vallitsevaan ympäristöön ei riitä. On saatava aikaan voimakas muutos.

    A.Jalkanen

    ”suurin selittäjä pienelle uudistamismäärälle olivat pinta-alaltaan pienet uudistushakkuut” kirjoitin jo ketjun alussa. Olen samalla kannalla muutamien muiden kanssa, että ehkä uudistamisHALUKKUUS ei olekaan todellisuudessa vähentynyt. Metsän uudistamisen TULOKSISSA on kyllä parantamisen varaa, samoin taimikonhoidossa eli kalliin alkuinvestoinnin turvaamisessa. Tämä näkyy hyvin VMI-tuloksissa (taimikoiden laatua kuvaavat taulukot). Ammattiylpeys (metsänomistajien ja metsäammattilaisten) pitäisi nostaa kunniaan, vähän niin kuin rakennusalalla.

    Eläkeläisten kunnon kohentuessa ja määrän noustessa metsätyövoimaa kyllä olisi runsaasti tarjolla, jos sitä saadaan aktivoitua. Tässä olisi mhy-kentälle työsarkaa. Itse olen aloittanut metsänhoidosta puhumisen jo alakouluiässä ja olen hieman (liian vähän) pitänyt lapsia myös mukana töissä. Tänä kesänä olisi tarkoitus harrastaa lasten kanssa pystykarsintaa.

    Holhous ei ole nykypäivää. Mieluummin porkkanaa kuin keppiä metsänomistamisen kustannustehokkuuteen. Sukupolvenvaihdosten edistäminen ja tilakoon kasvattaminen on mahdollinen keino. Kuviokoon kasvattaminen toinen. Erirakenteista kasvatusta voi käyttää sopivilla paikoilla. Uudistamistapa ja puulaji pitää harkita kasvupaikan mukaan, tarpeetonta rahanmenoa välttäen (kuten nykyisin yleensä tehdäänkin).

    suorittava porras

    Metsänomistajaa ei saisi holhota , mutta neuvontaorganisaatioilta vaaditaan toimia metsänomistajien aktivoimiseksi . Onko aktiivisesti tarjottu neuvontapalvelu holhoamista ? Jonkun mielestä se on.

    Neuvontaan suunnattujen varojen ja resurssien väheneminen näkyy suoraan metsänhoidon tilassa . 90-luvun alussa hyvin hoidettujen metsien osuus oli 40 % . Nyt vastaava luku on ainoastaan 28%.
    Suomessa on myös 5 miljoonaa hehtaaria metsää , jolle ei ole tehty mitään yli 30 vuoteen.

    Metsälakeja sorvattaessa haluttiin lisätä metsänomistajien vapauksia päättää omaisuutensa hoidosta . Samalla kuitenkin on tultu tilanteeseen , jossa päätöksiin vaikuttavaa neuvontaa ollaan vähentämässä . Metsänhoitiomaksujen supistuminen maksun vapaaehtoisuuden myötä on tosiasia . Tilanne on sama myös metsänparannusvarojen kohdalla . Mikä on se keino , jolla metsänomistajia aktivoidaan jatkossa ? Porkkanat on jo syöty . Vain kepit taitavat olla jäljellä.

    A.Jalkanen

    Olen sen verran vanha, että muistan hyvinkin sen keppiajan, jolloin oli pinta-alaverotus (verojen maksamiseksi oli pakko myydä puuta) ja oli pakollinen rahatalletus metsänuudistamista varten (uudistaminen oli pakko tehdä mhy:n suosittelemalla tavalla ja kalliisti). Ei palata tähän, jooko?

    Neuvonta on nykyisin melkein sama asia kuin palvelujen markkinointi, kun toimijoita on metsänhoitopalveluissa pilvin pimein – ehkäpä liikaakin, osa putoaa pois markkinoilta.

    suorittava porras

    A.J:lle

    Minullakin on henkilökohtaista kokemusta tuosta ajasta. Puu liikkui ja metsästään huolta pitänyt maksoi vähemmän veroja metsän tuottoon nähden , kun vähemmän aktiivinen naapurinsa.

    Metsän uudistamiskuluihin oli tehtävä varaus , joka oli nostettavissa vasta , kun taimikko oli vakiintunut elinkelpoiseksi . Nämä toimet oli mahdollista tehdä omatoimisestikin , mutta unohduksen sattuessa yleensä mhy:n toimesta tilanteesta muistutettiin tai jopa tehtiin varsinainen työ .

    Eihän se aina mukavalta tuntunut , kun mhy:n mies tuli taimikuorman kanssa keväällä kesken peltotöiden , ja oli ryhdyttävä suunnittelemaan istutushommia jo ennestään kiireiseen aikaan . Oma moka tietysti tuo unohtaminen , mutta niitä mokailijoita tuntuu olevan edelleenkin minun poistuttua metsänkasvattajien muonavahvuudesta .
    Kasvaneet taimikotkin tuli hoidettua edes välttävästi , kun mhy:n kymppi tuli kertomaan , että nyt saa hoitohommiin kemerat , taimikonhoito voi alkaa .Lisäsi vielä , että teetkö itse , vai laitanko metsurin tekemään . Metsuria ei kohdallani tarvittu . Ei istutuksilla eikä taimikoita hoitamassa . Tein hommat , kun muilta kiireiltä ehdin.

    Näillä eväillä , kepein ja porkkanoin , nykyiset puut on saatu kasvamaan . Tulevaisuuden suhteen olen kuitenkin skeptisempi , kun porkkanat on syöty ja osa kepeistäkin katkottu.

    Mitä tulee tuohon uudistamisen kalleuteen , on uudistaminen tullut kalliiksi toimenpiteen viivästymisen myötä . Aikaisemmin oli tapana antaa hakkuualueen ”tekeytyä” joitakin vuosia päätehakkuun jälkeen . Istutus jouduttiin tekemään monesti jo sakeaan heinikkoon ja myöhemmin täydentämään.
    Taimikonhoidon puolella kustannukset karkasivat puolestaan liian myöhäisen toimenpiteen johdosta (kustanuslisä 10% / vuosi raivauksen viivästyessä) . Valitettavasti KEMERA-porkkana oli lainsäädännössä sijoitettu taimikonhoidon osalta liian myöhäiseen ajankohtaan. Onneksi tämä epäkohta on korjattu.

    sivullinen

    En lukenut kaikkia viestejä, mutta ihmettelen tätä iso veli valvoo -menttaliteettia, joka kirjoittajilla tuntuu olevan vallalla.

    Mitä se kenellekään kuuluu, kuinka metsäänsä hoitaa?

    Ainoastaan metsälain noudattamista valvova viranomainen voi puuttua asiaan.

    Jos metsälakia ei rikota, niin eikös sijoittaminjen metsään ole ihan sama kuin jokaisen pääomasijoittajan kohdalla, että sijoittaako A- tai B-yrityksen osakkeisiin? Jos A tuottaa paremmin kuin B, mutta huvikseen sijoittaa B:hen, niin omahan on asiansa.

    Ne metsänomistajat, jotka jaksavat ja viitsivät käydä ryynäämässä metsässään ja maksimoivat metsänsä puuntuoton, olkoot tyytyväisiä, jos joku ei pysty tai viitsi sitä tehdä. Onpahan ahkeroijilla paremmat myyntiapajat.

    raivuri

    Olen sivullisen kanssa samaa ja erimieltä.

    Niinhän se on, että taloudellisesti näin epävakaina aikoina metsä on erinomainen pankki. Silloin metsä pidetään puustoisena, ja muuta ei hakata kuin huonotuottoiset ja mahdolliset tuhokohteet. Ei se hirveästi kuulukaan kellekään valvoa muiden omaisuudenkäyttöä.

    Toisaalta Suomen kansallisten intressien kannalta metsien kunnossa pitäminen on tärkeää. Esimerkiksi uusimmat investoinnit olisivat menneet muualle, jos metsiä ei olisi hoidettu hyvin, jolloin puuta ei olisi riittävästi/ puu olisi ”roskapuuta”.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 106)