”Kannattaa alkaa metsuri motokuskiksi”…
Kannattaa ja ei kannata . Joissakin harvoissa tapauksissa tämä vaihtoehto toimii . Useimmin homma kaatuu kuitenkin rahoituksen puutteeseen . Itsekin olen pari kertaa kymmenen vuoden kuluessa käynyt raivailemassa kevätseisokin venähdettyä tavallista pidemmäksi tai hakkuurajotusten keskeytettyä motohommat .
Metsäyhtiöillä on ollut työmaita tarjolla , mutta yksityisellä puolella on sitävastoin ollut hiljaista. Raivaus maksaa liikaa monien mielestä . Tästä on pääteltävissä se ,että motokuskien kohdalla markkinarako on erinomaisen kapea , mikäli on suunnitelmissa työllistää itsensä osan vuodesta raivauksilla.

Korjuuyrityksiin on jossakin vaiheessa värväilty metsureita , mutta se taru on loppunut lyhyeen , kun leimikoita ei tämän seurauksena ole edes yritetty raivata ennakkoon . Kaiken lisäksi raivaus on kaatunut yrityksen itsensä kustannettavaksi . Lasku ei ole kelvannut metsänomistajalle eikä metsäyhtiölle – ainakaan täysimääräisenä . Ajatus korjuuyrityksen omasta metsuritoiminnasta on vielä sikälikin huono , että ennakkoraivaus olisi hyvin onnistuakseen tehtävä ajankohtana , jolloin leimikosta ei ole tehty edes kauppoja , eli kolmesta viiteen vuotta ennen hakkuutapahtumaa.

Tästä voisi viritellä aasinsiltaa tuleviin raivaustarpeisiin . Toivottavasti puun kätyttö lisääntyy suunnitellussa mittakaavassa lähivuosina . Tämä edellyttää ennakkoraivausten aloittamista välittömästi , että pusikoiden kanssa ei tarvitse tapella enää siinä vaiheessa , kun tehtaat ovat valmiina täystehoiseen tuotantoon .

Onhan se raivaus viimetipassa tyhjää parempi toimenpide , mutta mittaheittoja pökkyihin tahtoo tulla tuoreiden risujen tunkiessa kouran mittapyörän ja rungon väliin . Se tuore raippa koneen kourassa , on kuin räkämälli sormessa.. ei irtoa vaikka kuinka ravistaisi . Tilannetta toki voi helpottaa katkomalla puut 20- 30 senttiä pidempään kantoon . Puut katkaistaan siltä kohtaa , että risut ei haittaa.

Pehmeät paikat leimikolla tahtovat myös peittyä risujen alle havaitsemattomiin . Pehmeikön huomaa vasta sitten , kun muta tuoksahtaa ja kone on akseleita myöten suossa . Vuodenkin kaadettuna ollut aluskasvos ei enää haittaa näkyvyyttä ja murenee mahdollisesti kouraan joutuessaan aiheuttamatta häiriöitä mittaukseen.

Ranelle tarkennan , että kommentissani oli kyse useamman vuoden aikajänteestä . Raivauksissa on menty ripeästi parempaan suuntaan aivan viime vuosien aikana. Kehitystä on vauhdittanut yleistynyt käytäntö jättää raivaamattomat tai huonosti raivatut alueet hakkaamatta. Yleensä yksi ”opetus” on riittänyt.
On syytä muistaa sekin , että versominen on vähäisempää , kun hakkuuta ei tehdä raivauksen kanssa yhtä aikaa . On parempi , että lihotetaan metsää vielä muutama vuosi raivauksen jälkeen ja anetaan kasvavan puuston tehdä luonnonmukaista vesakontorjuntaa. Näin menetellen sadaan ennakkoraivauksesta täysi hyöty kaikille toimijoille.