Metsien hiilinielu

Suorittava portaalta taitaa aavistushakkuut mennä päin seiniä.

Meilläpäin aavistushakkuut kohdistuisivat sellaisiin metsiin, mistä saa eniten tuloja. Päätehakkuuta odottaviin. Niissähän se taloudellinen tappiokin olisi suurin, jos rajoituksia tulee.
Päätehakkuuta odottavien metsien rajut aavistushakkuut ovat lyhyellä aikavälillä hyvinkin kannatettavia ilmaston kannalta. Pikalaskulla tulin siihen lopputulokseen, että 30 vuoden jaksolla aavistushakattu päätehakkuuta odottava metsä on suurempi nieluna kuin hakkaamaton.

MaalaisSeppo kyselee metsätaloussuunnitelmista. Yksittäinen metsänomistaja ei tarvitse metsätaloussuunnitelmaa, jos hoitaa metsänsä ja hakkuunsa suositusten mukaan.

Teoriapuolen ymmärryksessä metsätaloussuunnitelmat ovat hyviä. Taannoin täällä oli jonkinlainen älämölö, kun käytin termiä metsien maksimaalinen kasvu. Ei minulle tullut mieleenikään, että joku voi asian ymmärtää metsikön maksimaalisena kasvuna. Metsätaloussuunnitelmia tutkimalla asia ilmenee oitis.
Suomessa 90 milj m3/vuosi hakkuut voisivat olla ihan hyvä. Jos lisähakkuut kohdistuisivat päätehakkuuta odottaviin metsiin. Jos energiapuuhakkuut risukkometsiin samalla pienenisivät niin tulisi hiukan vähennystä hyötyihin.

Kymmeniä vuosia vanhoja metsätaloussuunnitelmia tutkimalla ei asia paljoa selkene, kuten Pentti toteaa. Niiden sijasta on tehty yli 10 v metsäsuunnitelmia, jotka ovatkin sopivia aloitteleville metsänomistajille. Omatoimisesti paremmin asioihin perehtyneille niistä ei ole juurikaan hyötyä. Minullekin riittää nykyiset suositukset ja oman järjen käyttö.

Mitä tulee tähän Ilmastopaneelin uusiin lijauksiin, niin nehän koskevat vuoden 2035 tavoitetta. Eli Suomen hiilineutraalisuutta. Jos siitä pidetään kiinni, niin ennen vuotta 2031 ei ehditä hakkuita rajoittamaan, pikemminkin päinvastoin. Eli hakkutaso tippuisi silloisesta n 90 miljm3/a neljäksi vuodeksi noin puoleen.

Lisääntyvissä hakkuissa lisääntyisi tietysti myös vanhempien metsien uudistushakkuut, mikä on hiilensidonnan kannalta pidemmässä juoksussa hyvä asia. Vuoden 2035 tavoitteen kannalta kuitenkin huono, sillä vanhakin metsä sitoo hiiltä paremmin kuin muutaman vuoden vanha taimikko.

Jos vuoden 2035 tavoittesta pidetään jääräpäisesti kiinni ja viimekädessä sen saavuttamiseksi ryhdytään metsien osalta pakkokeinoihin, niin ensin romahtaa Suomen metsäteollisuus ja kansantalous ja lopulta metsien kyky sitoa hiiltä.

Kommentoin Paula Lehtomäen mielipiteeseen (HS) hakkuiden rajoitusten vaikutuksista meillä ja muualla. Unohtui mainita hiilensidontamarkkina, jolla rajoitusten rahoitus toteutuisi kyllä markkinaehtoisesti, ts. metsänomistajalle ei tulisi menetyksiä, mutta kansantaloudelle tulisi silti haittaa. Tämä olettaen että miljardisakkoja ei puuttuvista hiilinieluista määrätä. Meidän hakkuurajoituksista saataisiin maapallonlaajuisesti ja ilmastonmuutokselle hyvin vähän hyötyä.

Joka tapauksessa kannattaisi katsoa ensin vapaaehtoiset kannusteet ennen kuin hakkuiden sääntelyä pantaisiin toimeen. Yhtenä toteutuskeinona hiilensidontamarkkina, jolla voisi rahoittaa hakkuiden lykkäämistä, tuhkalla lannoittamista ja vaikkapa vesipinnan noston mahdollistavia patojen rakennushankkeita ojitetulla suoalueella. Miksei myös turpeen hautaamista kivennäismaan alle.

”Edellä esitetty kysymys, mistä hakkuista ja poistumasta vähennetään, on hyvä. Hakkuumahdollisuusarviossa pitää huomioida kaikki tavoitteet ja rajoitteet – myös luontokadon torjunnan tarvitsema suojelupinta-ala.

Metsätieteilijöiden tekemiin mittauksiin ja mallinnuksiin pohjaava ennuste on kuitenkin melko selkeä: jos hakkuut jäävät pitkäaikaisesti selvästi kasvua alemmiksi, metsien kokonaiskasvu alenee ikärakenteen vanhetessa. Kohtuullisen ja väliaikaisen hakkuiden vähennyksen vaikutus ei kenties ole suuri, mutta ei aivan riskitön. Jos metsäteollisuus sopeutuisi alempaan puun tarjontaan lopettamalla tuotantolaitoksia, laajoista metsätuhohakkuista tulevan puun käyttöön ei välttämättä riittäisi käyttökapasiteettia.

Energiapuun polttoa kaukolämpölaitoksissa on tuettu tuulivoiman tukipaketin osana, ja fossiilienergioiden hinnan nousu tuki puun energiakäyttöä. Nyt uusiutuvien tuet ovat poistumassa ja ollaan siirtymässä markkinaehtoiseen puun käyttöön, jossa puuvirrat ohjautuvat sinne missä niistä saadaan paras arvonlisä. Hakkuiden vaikutus valtion verotuloihin, maaseudun aluetalouteen ja työllisyyteen on suuri. Yksityisteiden ylläpidossakin puukauppatulo on tärkeä.

Millainen merkitys Suomen alenevilla hakkuilla olisi globaalisti? Metsää voisi palaa vähemmän luonnonmetsissä, jos palokuormaa olisi vähennetty tekemällä meiltä pois siirtyneitä hakkuita. Siirtymistä kuitenkin rajoittaa se, että niistä puuttuu puunhankinnan tarvitsema infrastruktuuri (tiet, yritykset, koneet, työntekijät). Joka tapauksessa hakkuiden aiheuttama hiilivaraston pienenemä ja sen ilmastovaikutus olisi muualla tehtynä samaa suuruusluokkaa kuin meillä tehdyissä hakkuissa.”

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011123182.html

Pentti suotta osoittelee meitä sormella… kyllä ne kasvudynamiikkaa ymmärtämättömät ovat ihan muilla palstoilla.

Tuore Mikolan ja Ojasen artikkeli Metsäuutiset ja blogit -osastolla otsikolla ”Kannanotto: Luonnonvarakeskus vastaa kritiikkiin hiilitaselaskelmista”.

Tehtyjen simulointien mukaan päästöjen mallinnus vedenpinnan syvyyden perusteella ei näytä olennaisesti muuttavan päästöarviota. Tavoitteena on kuitenkin vähitellen tuoda vedenpintamallinnus osaksi turvemaiden päästölaskentaa. Sen avulla saadaan tarkemmin todennettua suometsien hoidon muutosten tuomat päästöjen alenemat.